Yleinen 19.5.2018

Huvipuisto kuuluu kesään

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kuinka moni kävi lapsena huvipuistoissa? Kenelle muulle Lintsi oli kesän kohokohta? Meidän vanhemmilla oli tapana viedä meidät (neljä sisarusta) aina yllätyksenä Linnanmäelle. Koskaan ei tiedetty asiaa etukäteen, vaan yllätyttiin iloisesti tutulle parkkipaikalle kaartaessa. Takapenkillä alkoi melkoiset pomppimiset maailmanpyörän näkyessä.

Olen aina ollut jännittäjä huvipuistoissa. En osaa päättää nautinko laitteista itsestään, mutta nautin siitä, että nujerran jännitykseni menemällä niihin. Perfektionismin takia en osaa jättää yhtä laitetta välistä, vaan jokaisessa on käytävä. Muistan juosseeni laitteesta laitteeseen iloisena muiden mukana. Lintsipäivän jälkeen otettiin jäätelöpallot siitä huvipuiston ulkopuolelta.

Nykyään Lintsille on ilmainen sisäänpääsy ja siellä on muutama ilmainen laitekin perheen pienimmille. Meillä on tapana käydä useamman kerran kesässä kyseisessä huvipuistossa perheen kanssa. On ihanan nostalgista kävellä tuttuja maisemia pitkin ja ostaa kiskalta vaaleanpunainen hattara. Joskus reissut kestää pari tuntia ja joskus enemmän. Lintsi kuuluu kesäiltoihin kirkumisen, hurinan ja popparin tuoksun kera.

Esikoisen kanssa aloitettiin jo heti ensimmäisenä kesänä munajunalla ja rumpukarusellilla pojan ollessa vain 8 kuukautta vanha. Tänä päivänä tuo tyyppi on jo ihan konkari, vaikka ei ihan samalla tapaa laitteissa viihdykään. Jokainen ihminen on niin erilainen ja esimerkiksi tämä vanhin meidän lapsista ei edes oikein halua hurjiin laitteisiin. Tylsät laitteet taas on kivoja hetken ennen mielenkiinnon lopahtamista. Jos hän saisi valita aktiviteetin, pelit olisi kovassa käytössä ja samoin kiipeilyalue.

Pikkusisko aloitti huvipuistoilun suunnilleen samassa iässä, mutta ei ole tähän mennessä ollut kovin lämmennyt ajatukselle. Munajuna tosin oli kovassa suosiossa ja pettymys oli iso, kun se oli poistettu täksi vuodeksi. Siihen junaan liittyy sylillinen muistoja. Vähän jännityksellä mentiin tänä vuonna huvittelemaan, koska syksyllä mikään laite ei miellyttänyt pikkuneitiä. Oli ilo huomata, että asiaan oli tullut täysi muutos ja neiti veteli onnellisena laitteesta laitteeseen. Hurjana tyyppinä hän vaati pääsyä jopa aikuisten laitteisiin. Tuntuu äitinä todella hyvältä nähdä, että rankasta elämästä huolimatta alkaa se oma persoona päästä myös esiin tekemisessä ja menemisessä.

On hauska huomata lasten persoonan näkyminen huvipuistoilussakin. Toiset tykkää, toiset tylsistyy ja kolmannet pelkää. Minkähänlainen laitteilla ajelija pienimmästä mahtaa tulla? Minkälaisia huvipuistoilijoita sieltä löytyy? Kammottaako vai kutittaako vatsanpohjasta?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

Ei oo mitään määritettä sille kuinka usein oikeestaan. Joskus kerran kuussa ja joskus kymmenen 😀 Riippuu.. aika usein ollaan jonkun seurassa siellä 🙂




0
1 vastaus

Moicca, kuinka usein käytte ulkona syömässä? Uteliaisuuttani kysäisen kun useasti tulee kuolattua ravintolakuvianne 😀




0
1 vastaus

Ei oo mitään määritettä sille kuinka usein oikeestaan. Joskus kerran kuussa ja joskus kymmenen 😀 Riippuu.. aika usein ollaan jonkun seurassa siellä 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Operaatio Äiti
Yhden Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Äiti 04/90. Mies 04/96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Baby 01/18.

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: