Miten vauva on sulautunut perheeseen?

Jännitin jo raskausaikana vauvan sopeutumista perheeseen. Järjellä ajattelin, että kolmatta rakastaa siinä missä ekaa ja tokaakin. Luotin siihen, että esikoisen ikä helpottaa vauvaan sopeutumista paljon, mutta pelkäsin eniten perheen pienimmän puolesta. Miten hän osaisi luopua vauvan paikastaan? Taantuuko kehitys hetkellisesti? Onkohan tuleva vauva hänelle uhka vai mahdollisuus?

Ensimmäinen tapaaminen meni syvän järkytyksen lamaannuttamana. Silloin juuri 2 vuotta täyttänyt tuore isosisko ei voinut käsittää, että isin sylissä oli pieni vauva. Hiljaisuus vallitsi koko huonetta, kun kumpikin lapsista tutkaili tulokasta. Toinen aidon kiinnostuneena ja toinen hieman epävarmana. Vauvaa tuijotettiin ensimmäiset päivät jatkuvasti, hipsutettiin kädestä ja tarkkailtiin. Sitten iski suojeluvietti ja tarve helliä.

Sisarus mukaan vauvanhoitoon

Helpotettiin alussa siirtymää sillä, että otettiin etenkin isosisko puuhaamaan mukaan vauvan kanssa. Isoveli autteli välissä ja lähinnä kyseli paljon. Käytännössä vaippaa piti viedä roskiin, yökkäriä pesukoneeseen ja usein imetyksen aikana isosisko istui vauvan vieressä pitäen kädestä kiinni alusta loppuun saakka. Pikkuhiljaa pieni tulokas sulautui mukaan meidän arkeen.

Kyllä sitä aina pelkää kovasti, että tulee kovia yhteenottoja etenkin siinä vaiheessa, kun vauva on pieni sekä hento. Entä, jos sisarus lyö mustasukkaisena tai yrittää tiputtaa vauvan jostakin? Pidin ensimmäiset kuukaudet pienintä mukana jopa siellä vessassa, koska halusta huolimatta en voinut täysin luottaa vanhempiin sisaruksiin. Aina voi vähintään käydä se kohtalokas vahinko. Meillä oli vauvalla kätevä ”mooses”-kori, jota sai kannettua mukana kotona.

Nyt tuo pienin on jo 5 kuukautta vanha tapaus eikä ollenkaan niin tuore. Meistä kukaan tuskin enää kykenee muistamaan elämää ilman häntä, vaikka silmät rutistaisi kiinni ja yrittäisi täysillä. Miltä tuntui, kun oli vain kaksi lasta hoidettavana? Joskus muistelen, että koin arjen haastavammaksi silloin kuin nyt, vaikka ei siinä oikein ole mitään logiikkaa työmäärän kasvamisen takia.

Isoveli on kovasti luonut sidettä pienempään sisarukseen ja etenkin ottanut hauskuuttajan roolin. Kukkuu-leikit, kutittaminen ja hipsuttelu on noiden kahden lempipuuhia. Vauva on äärimmäisen kiinnostunut isoveljestään ja pää kääntyy aina sinne, missä veli menee. Tunnen pientä ilon kipinää tästä asiasta, koska lapsena salainen haaveeni oli, että en olisi vanhin, vaan kotona olisi isoveli, jota ihailla.

Isosisko on edelleen todella huolehtivainen. Kantaa pikkusiskolleen leluja, vilttiä jalkojen päälle ja tutinkin tunkee suuhun, kun kitinä alkaa. Neidit nyhjää usein kylki kyljessä leikkimatolla tai jossain lattialla. Mustasukkaisuutta ei vieläkään ole tullut, mutta uskon sen vielä koittavan. Vähintään siinä vaiheessa, kun pikkusisko syö niin sanotusti isosiskon ruoat ja leikkii isosiskon leluilla. Yksi välikohtaus meillä jo oli, kun isompi neiti otti pulttia siitä, että vauvalle annettu päärynän pala ei ollutkaan hänen.

Lapset on rikkaus ja kaikesta raadollisesta arjen raastavuudesta huolimatta tämä kolme tuntuu hyvältä. On kolme erilaista persoonaa, joista tulee erilaisia yhdistelmiä. Ei ole kahta, jotka kyllästyy toistensa naamaan ja päätyy tappelemaan. Ei ole yhtä, joka tylsistyy yksin leikeissään. On kolme, jotka voivat leikkiä yksin, kaksin tai vaikka kolmisin.

Kommentit

2 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos 🙂

Avatar

Ihanaa, että vauva sujahti niin kivasti osaksi perhettä. Aivan mielettömän ihanat housut lapsilla jalassa ensimmäisessä kuvassa, todella kivat 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä