Puuhamaa – ei kulahtanut vaan perinteinen

Joskus jotain perinteistäkin

Kulahtanut, väsähtänyt, samanlainen vuodesta toiseen.. näillä sanoilla Puuhamaata kuvaillaan arvosteluissa, kun nettiä selaa. Itse olen käynyt Puuhamaassa muutaman kerran elämässäni ja tämän päivän jälkeen yhteensä kaksi kertaa omien lasteni kanssa. Itse en kuvailisi puistoa kulahtaneeksi, vaan ennemmin perinteiseksi.

Nykymaailma on pelkkää uutuudenkiiltoa. Kaiken pitää olla jatkuvassa kehityksessä ja asioiden hehkua muutosta. Vanha ei kelpaa, vaan halutaan uusia elämyksiä. Miksi? Eikö enää osata pysähtyä vanhaan kivaan, joka hellii muistoja? Tarvitseeko ihan kaikki vanha uudistaa? On ihan tajuttoman mahtavaa nähdä lapsena joku paikka ja myöhemmin aikuisena näyttää se sama paikka omille lapsille.

Tekemistä kaikille

Puuhamaa on kyllä nimensä veroinen, koska tekemistä siellä on kaikille. Sitä voi mennä erilaisilla polkuveneillä, formuloilla, pyöriä karusellissä ja haastaa itsensä seikkailuradalla. Pomppimista, mäkiä ja ihan tavallista hiekan kaivamistakin. Tämän päälle on iso vesipuisto, jossa on tiedossa lisää mäkiä, suuria altaita ja vesileikkejä. Jokainen lapsi on erilainen ja kaipaa erilaista tekemistä, joten sen takia itse tykkään käydä puuhapuistoissa. Niistä löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

En kuitenkaan tykkäisi siitä, että päivä olisi tehty valmiiksi. Etukäteen suunniteltu ja tarjottimella nenän eteen tuotu passivoittaa mielen. Rakastan heittäytymistä, erilaisia käänteitä ja sitä, että saa itse tehdä päivästään oman näköisen. Tälläkin reissulla lähdettiin pitämään hauskaa ja nauttimaan päivästä ilman stressiä. Ei edes ehditty jokaiseen paikkaan, koska lapset halusivat jumittaa joissakin samoissa paikoissa kerta toisensa jälkeen.

Kuluma kertoo elämästä

Puuhamaa ei tosiaan ehkä kiillä sitä uutuutta, vaan se henkii omaa lapsuutta. Paikoissa on nähtävissä toki kulumaa ja käytönjälkeä, mutta mitä se haittaa? Kolhut ja jäljet kertoo vain siitä, että siellä on nautittu. On oikeasti ihan superia laskea samaa mäkeä, jota on joskus tullut laskettua jo vuosia sitten. On hienoa nähdä, että kaikkea tuttua ei kuopata maan alle uuden tieltä. Tänä vuonna petyin esimerkiksi siitä, että Linnanmäki oli poistanut munajunan kokonaan. Se oli melkoinen shokki perinteitä rakastavalle.

Aina voi vähän parantaa

Meillä oli oikeasti kiva päivä. Ei harmittanut yhtään lähteä reissuun. Puuhanalle oli pehmeä halattava, jokainen paikka toimi kauneusvirheistä huolimatta ja tekemistä oli kummallekin lapselle. Vauvan kanssa liikkuminen oli myös helppoa, koska alue on valtavan suuri sekä tilava. Muutaman asian voisin korjata, jos haluaisin tuoda asiakkaille lisää viihtyvyyttä. Viihtyvyys lähtee jo ihan työntekijöiden hymystä ja asenteesta, jota olisi kiva nähdä enemmän lapsille suunnatuissa paikoissa. Altaiden vesi oli omaan makuun aivan liian jäätävä ja lämpimästä päivästä huolimatta pienet huulet alkoi sinertämään nopeasti. Myös pukkareiden kolikkopantti on turhan haastava, koska ei kaikki tajua kantaa sitä 2 euron kolikkoa mukanaan. Esimerkiksi Jukuparkissa pukkareissa ei ollut mitään panttia ja homma toimi silti hyvin. Näiden lisäksi jäi harmittamaan buffetin sekajäteroskis ja kertakäyttöastiat! Haluaisin haastaa isojakin tahoja pohtimaan kierrätyksen merkitystä.

Tämä oli varmaan meidän viimeinen reissu tälle kesälle. Jotenkin tässä yksin yön pimeydessä kirjottaessa nousee harmituksen kyyneleet silmiin, koska en yhtään ole valmis kohtaamaan tulevaa syksyä. Onneksi vika reissu jätti hyvän mielen.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä