* paita SAATU Metsolalta
Mulla on kotona pieni eskarilainen, joka odottaa torstaita innolla. Koko kesä on puhuttu siitä, että kohta se eskari alkaa ja pääsee näkemään kavereita. Mutta mitä pieni eskarilainen tarvitsee mukaansa?
Ainakin vanhemman kannustuksen, läsnäolon ja zempin aiheeseen liittyen. Eskarin aloitus voi olla lapselle iso juttu ja toisia jännittää ihan hirveästi. Asiasta sekä lapsen fiiliksistä kannattaa jutustella. On hyvä rohkaista lasta sanomaan ääneen, jos jännittää tai pelottaa, ettei asia kasva möröksi pään sisällä. Omien eskarikokemusten jakaminen voi helpottaa jännitystä ja positiivisiin asioihin keskittyminen.
Mitä kaikkea eskariin tarvitsee mukaan?
Eskarilainen tarvitsee mukaansa tarvikkeita ja niistä tärkein on reppu. Lapsi kannattaa ottaa mukaan hankintoihin, koska hänellehän ne ostetaan ja mukana oleminen voi lievittää jännitystä. Kirjoitin pari päivää sitten repun hankinnasta ja siitä, miten valita oikeanlainen reppu. Repun lisäksi joissakin eskareissa pyydetään ostamaan penaali, kyniä ja kumi. Meillä listassa pyydettiin hankkimaan esimerkiksi maalausessu.
Kotiin on varmasti jaettu jonkinlainen ohjeistus, jossa listataan hankittavat asiat. Monessa paikassa (kuten meillä) täytyy olla sisätossut koululla. Sisätossuja myydään netin lisäksi ihan Prismassa, lastentarvikkeissa ja muissa satunnaisissa liikkeissä. Hyvät tossut on sellaiset, jotka estävät liukastumisen ja joista lapsi itse tykkää. Liian isoja tossuja ei kannata ostaa, koska niissä voi olla hankala juosta.
Reppuun yleensä kannattaa pakata yksi ylimääräinen vaatekerta. Alushousut, housut ja paita. Vahinkoja sattuu ja kaikkea voi tapahtua näiden pienten lasten kanssa. Vesilasi kaatua päälle, maalatessa mennä paita sotkuun tai vessaan on liian pitkä matka. Meillä on ollut repussa pieni muovipussi ja sen sisällä vaihtovaatteet.
Ulkovaatteissa suosittelen laatua, jotta huonompien säiden tullessa ne pitävät vettä ja tuulta. Lapset viettävät ulkonakin aikaa (ainakin iltapäiväkerhossa) ja siellä ollaan tosiaan huonommallakin säällä. Meillä on ollut aina varusteina vedenpitävät kengät, kumisaappaat, haalari, kurahousut, sadetakki ja hyvät ulkoiluhanskat sekä kurahanskat.
Vaatteet on hyvä nimikoida. Halpa tapa nimikoida on kirjoittaa tussilla pesulappuun, mutta netistä voi myös tilata nimikointitarroja, jotka pysyvät todella hyvin. Vaatteita aina kulkeutuu väärin paikkoihin helposti, joten on isompi todennäköisyys löytää ne nimikoidut versiot.
Mitä lapsen täytyy osata?
Taidoista kysytään ainakin somessa jännittyneenä. Osaako teidän lapset jo tämän ja tämän? Kannattaa muistaa, että jokaisen kehitys on yksilöllistä eikä lapsia voi verrata toisiinsa. Siinä ei ole mitään hävettävää, jos lapsi ei jotain osaakaan. Jotkut voivat tarvita vielä apua vessassa käymiseen ja jotkut pukemiseen. Pikkuhiljaa eskarin aikana näitä taitoja voidaan harjoitella kotona ja varmasti myös siellä eskarin puolella. Tarkoitus ei ole mennä esikouluun valmiina, vaan sinne mennään harjoittelemaan kaikenlaisia taitoja.
Haluan toivottaa ihanaa eskaria vuoden 2012 vanhemmille! Tästä se alkaa!
Kommentit (4)
Mapsia ei todellakaan voi pistää samalle viivalle: toiset ovat valovuoden edellä.
Joku osaa jo eskarissa lukea ja kirjoittaa, joku toinen on treenannut jääkiekkoa tai jalkapalloa. Yksi soittaa ja laulaa kuin enkeli, toinen piirtää ja askartelee taitavammin kuin ainuiset.
Kaikki mahtuvat kyllä mukaan.
Mutta, mutta.
Perustaidot, kuten takapuolen pyyhkiminen, veitsen ja haarukan käyttö ruokapöydässä ja oman vetoketjun vetäminen, sekä fyysisen peruskunnon kehittäminen ja ylläpitäminen (ainakin tuo kilometrin reipas kävely) ovat kaikkien opeteltavissa olevia taitoja. Oikeasti. Ne ovat taitoja, joihin jo ”nohevimmat” neljävuotiaat pystyvät ja gaitoja harjoitelleista viisi uotiaista jo suurin osa.
Kyllä lapsilta saa myös vaatia. Taitotaso ei saa olla esteenä eskarin aloitukselle, ei henkisenä eikä fyysisenä, mutta tiettyjen taitojen osaamiselle on ihan perusteet myös. Esiopetuksessa ”mitoitukset”, aikuisten suhde ryhmän kokoon, on jo lakiperusteisesti pienempi kuin nuorempien lasten kohdalla. Jos yksi aikuinen pukee ulos itsensä ja kolmetoista eskarilaista, on silloin lapsen ihan hyvä osata ja oppia laittamaan omat vaatteet ja kengät ihan itse. Samoin se opettaja ei voi käytännössä siellä vessassakaan seistä odottelemassa kolmentoista lapset ”asiointia”.
Eikä näin muuten tapahdu myöskään vuoden päästä koulussa, kun opettajalla on siipiensä suojassa jo ne 20+ lasta…
Meillä eskarilaiset jatkavat samassa tutussa päiväkodissa, jossa osa on aloittanut jo kolmevuotiaana. Varusteetkin ovat ihan samat, päiväkotilaisen varusteet: sadevaatteet, saappaat, varavaatteita, tossut. Reppua ei tarvita, vaan kassikin käy, kun omat tavarat on säilössä omalla lokeropaikalla.
Koulutaitoja harjoitellaan eskarissa. Yhdessä päättämistä, vuoron odottamista, sellaisenkin tekemistä, mikä ei itseä juuri silloin huvita.
Hyviä taitoja osata jo mennessä on wc-käynnit (oman takapuolen pyyhkiminen), käsien pesu saippualla, omien vaatteiden ja kenkien pukeminen ja riisuminen (vetoketjut!). Ruuan ottaminen omalle lautaselle ja vieraampienkin asioiden maistaminen ilman sen kummempaa showta.
Kaikenlaisten kavereiden sietäminen.
Vieraammillekin aikuisille puhuminen ja vastaaminen.
Motorinen kestävyys pitäisi ”ihan normaalilla lapsella” olla myös sillä tasolla, että lapsi jaksaa vaivatta kävellä reippaasti ainakin kilometrin – pari. Perusliikuntataidosta hallussa pitäisi olla luistelu, pyöräily, juoksu ja hiihto.
Hienomotorisista taidoista leikkaaminen ja kynän käyttö. Edes jotenkin.
Luistelu ja hiihto ei todellakaan ole taitoja, jotka pitäisi osata jo eskarissa. Vielä ekaluokalla koulussa týttäreni luokalla oli lapsia, jotka hädin tuskin pysyivät jäällä pystyssä. Ja oma tyttäreni oppi pyöräilemään ilman apupyöriä vasta eskarin keväällä ,sekin oli ihan ok.
Mun mielestä lapsia ei voi pistää samalle viivalle. Hurjaa, että jokaisen pitäisi osata juuri samat asiat tietyssä iässä. Kiva kynnys aloittaa eskarissa, jos ei sitten osaakaan ja kuitenkin yrittää. Lapset pitäisi ottaa yksilönä huomioon 🙂