Kroppa raskauden jälkeen 4kk vs 9kk kohdalla

En ole koskaan ollut laihduttajatyyppiä. En osaa käydä säntillisesti lenkillä enkä osaa pidättäytyä aina herkuista. Jos laihdutan, menee se ihan överisti hulluuden puolelle. Muistan ne rääkkilenkit, yhden omenan päivässä ja epätyytyväisen peilikuvan. Laihdutus ei ole yhtään tätä tyttöä varten. Joudun käytännössä valitsemaan sen, että raskauskilot pysyy tai sitten hyvällä tuurilla katoaa ajan kanssa, mutta perfektionistin luonteella omalla kohdalla laihdutus ei koskaan tulisi määränpäähänsä.

Raskaus muuttaa kroppaa

Ensimmäisen raskauden jälkeen vedin juuri tuon överilaihdutuksen kautta takaisin siedettävään painoon. Pidin sitä 65 kiloa silloin siedettävänä ja irvistelin peilikuvalleni jatkuvasti. Tekisi mieli antaa avoläväri menneisyyden minälle vähän herätelläkseni itseäni. Tokan raskauden laihduin koko ajan alussa ja kotiuduin synnäriltäkin jo valmiiksi sopivassa painossa. Eipä silloin kyllä olisi ollut edes aikaa miettiä painoa, koska huutava vauva vei kaiken huomion.

Kolmannessa raskaudessa painoin enemmän kuin koskaan elämässäni. 165cm ja 83kiloa oli aivan uusi ulottuvuus, mutta tällä kertaa en jaksanut pelätä. Onkohan ikä tuonut viisautta, kokemus järkeä vai ymmärtääköhän sitä kolmannella kerralla kaikesta astetta enemmän? Vielä raskauden jälkeenkin kiloja oli saman verran kuin synnärille mennessä. En edes tiedä miten se on mahdollista, koska olihan kropasta poistettu kokonainen vauvakin härpäkkeineen. Olin yhtä hyllyvää löllyvää pullataikinaa joka puolelta. En vieläkään jaksanut pelästyä peilikuvaa ja miksi pitäisikään?

Avoimesti tyytyväinen itseeni

Esiinnyn somessa aika avoimesti ja olen antanut itseni näkyä juuri sellaisena kuin olen. Oli sitten kyse meikittömyydestä, pullevasta mahasta tai pyöreästä pyllystä. Tällä kertaa en ole kokenut tarvetta peitellä itseäni tai verhoutua piiloon vaatteiden alle. Olen ostanut istuvia vaatteita ja kantanut kroppaani ylpeydellä. Tällainen olen nyt ja asia ei yhdessä yössä muuksi muutu. Miksi tuhlata lyhyttä elämää oman kuvan parjaamiseen? Nokka pystyyn ja menoksi.

Olen tehnyt kyllä pieniä muutoksia. Valitsen portaat hissin sijaan, käyn kävelyllä usein, jätän jälkiruoan tilaamatta joskus ja teen kyykkyjä hampaita pestessä. Pientä ja tähän arkeen sopivaa.

En väitä, ettenkö olisi iloinen painon pudotessa ja kropan kiinteytyessä. En myöskään väitä, etteikö muuttuva peilikuva tuntuisi hyvältä. En kuitenkaan halua ottaa asiasta stressiä, vaan uskon kropan palautuvan ajallaan. Raskaus on ollut sille kova kolaus, joten toipumiselle on hyvä sallia aikaa. Hyväksyn myös sen, että olen kolme lasta kantanut ja tähän maailmaan saattanut, joten en koskaan tule olemaan aivan samanlainen.

Haluankin kysyä, että miksi muutos yleisestikin pitäisi nähdä negatiivisena asiana? Kukaan ei ole samanlainen ikuisesti, vaikka kuinka yrittäisi. Ikä, aika ja elämä muuttaa ihmistä niin sisältä kuin ulkoakin.

Tässä kuvat rehellisestä synnyttäneen naisen kropasta. Ensimmäinen noin 4kk synnytyksen jälkeen ja toinen 9kk. Asento on kyllä edustavampi toisessa, mutta kyllä silti muutosta on tapahtunut. Ero 10 vuoden taakse on valtava, mutta en pidä asiaa huonona. Rakastan itseäni tällaisena ja myös sitä miltä näytän.

Kommentit

10 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Samaa mieltä. Saa sitä kuntouttaa itsensä, jos haluaa, mutta mikään pakkokiire siihen ei pitäisi olla!

Avatar

Kiitos hyvästä postauksesta! Niinkuin instan puolella jo sanoinkin, näytäyt kyllä tosi hyvältä! Itsellä on edelleen ehkä se oman kropan hyväksyminen vähän vaiheessa, vaikka paino sinällään on ihan ok, niin juurikin se muuttunut peilikuva. Mutta mä opettelen! 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Opettele vaan, kyllä se positiivisuus sieltä vielä tulee. Oma keho on se mitä kantaa aina mukana ja siitä kannattaa tykätä ♡

Avatar

Upea olet ja kiva idea nuo kuvat, olisi itsekin pitänyt ottaa niin näkisi palautumista raskauden jälkeen. Minulla on 7 kk tyttö ja olen lähtöpainossa, mutta kiloja tuli toisessa raskaudessa vain kolme. Ensimmäisen jäljiltä tosin olikin kaikki 10 kg jäljellä…

Minulla on molempien synnytysten jälkeen tippunut nopeasti 10 kg, mutta imetysaikana paino onkin sitten noussut. Esikoista imetin 2 vuotta ja sain kaikki raskauskilot takaisin. Tämän toisen kanssa on nyt alimmasta painosta ehkä kuusi kiloa tullut. Mutta en yritä laihduttaa, haluan imettää taas vähintään vuoden ikään ja arki on yöheräämisineen sen verran kuormittavaa tällä hetkellä, että syön mitä ehdin ja huvittaa. Hyötyliikuntaa tulee kuitenkin päivittäin ja haluan nauttia tästä loppujen lopuksi lyhyestä ajasta lasten kanssa kotona!

Anette - Operaatio Äiti.

Imetys on kyllä ihanaa ja siitä on kiva nauttia. Imetys mulla tosin houkuttelee herkkuihin joskus 😀

Avatar

Ihana kirjoitus! Hyvä asenne sulla ja kaunis olet!

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos paljon!

Avatar

Olipas ihana postaus! Itselläni raskauksien jälkeen maha ei palautunutkaan kunnolla ja jäi sekä ”etureppu”, että pömppömaha. Sektiotkin ovat varmasti vaikuttaneet palautumiseen, kun arpi toimii tavallaan vyönä lantiolla ja runsaiden raskausarpien vuoksi iho ei tule koskaan palautumaan. Lähipiirissä tuntuu kaikkien mahat olevan synnytyksen jälkeen bikinikunnossa, joten muihin vertailu pahentaa entisestään itsetuntoa. Tämä postaus toi hyvän mielen, kun näkee, että ei ole ainoa, jonka keho on muuttunut paljon raskauksien vuoksi ja että voin ehkä vielä itsekin oppia olemaan sinut asian kanssa.

Anette - Operaatio Äiti.

Luulen myös, etttä sektiolla on vaikutusta mahan muodostumiseen. Tuo ”vyö” kuvaus sopii omalle kohdalle myös hyvin. Mutta ei se mitään. Elämä muuttaa ihmistä paljon eri syistä. Rohkeesti vaan hymyä peilikuvalle 🙂

Avatar

Ihanan positiivinen ja virkistävä kirjoitus! Kiitos siitä! ❤️ Olen niin korviani myöten täynnä kaikkia varoitteluja siitä kuinka ”täytyy katsoa mitä syö ettei raskauskiloja kerry liikaa” jne.. Ja sitä kamalaa kiirettä rääkkäämään itsensä ”takaisin entiseen kehoon” – eihän se keho ole enää kuin ennen, ja miksi pitäisi!? Jokainen täällä ikääntyy, kasvaa, vanhenee ja muuttuu. Se on ELÄMÄÄ! Nykyinen ikuisen nuoruuden tavoittelu on mennyt aivan naurettavaksi, ja se aiheuttaa turhaa ahdistusta ja tyytymättömyyttä suurelle osalle naisista. Itse aion ottaa ilolla ja uteliaisuudella vastaan raskauden tuomat muutokset, on tätä pienokaista kovasti yritettykin ❤️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä