Ethän vauva ole peppukiitäjä, ethän?

Meillä tämä kolmas on isojen sisarusten tapaan hieman hidas lähtemään liikkeelle. Hän istuu sujuvasti ja motoriikka pelaa hienosti, mutta liikkua hän ei halua tai viitsi. Tästä kuulen usein kummaksuntaa sekä kommentointia.

Kaiken alku ja juuri on varmasti siinä, että tämä lapsi ei ole alusta asti suostunut olemaan hetkeäkään mahallaan. Aina niin iloinen ja itkemätön vauva pärähti itkuun mahalleen laskettaessa. Sama reaktio toistui, kun hän kääntyi itse mahalleen. Aika pian opittu epämieluisa tunne lopetti kääntyilynkin ja neiti päätyi keskittymään lähinnä käsiensä toimintaan, joista onkin tullut todella näppärät.

Konttausasento virheellinen

Viikot vierivät ja vähän aikaa sitte ylitettiin 10 kuukauden rajapyykki. Liikkuminen ei vieläkään ole kuviossa mukana, mutta vihdoin se kiinnostaa edes vähän. Istualteen on kiva leikkiä, mutta ruoho on myös vihreämpää viiden metrin päässä. Puolittainen konttausasento on opittu ympäristöstä kiinnostumisen myötä, mutta se on vähän virheellinen. Toinen jalka jää aina väärin ja vähän ohjatessa neiti menettää heti malttinsa. Olen yrittänyt asetella hänet myös suoraan oikeaan asentoon, mutta sekin aiheuttaa lähinnä vain lösähtämisen maahan ja itkemisen. Tässä vaiheessa voisi olla hyötyä fysioterapeutilla käynnistä.

Neuvolalääkäri sanoi muutama kuukausi sitten, että vauvaa ei pitäisi istuttaa, koska muuten tämä ei kiinnostu liikkeelle lähdöstä. Tämä on helppo sanoa, mutta kolmen lapsen perheessä ei ole aina aikaa pitää vauvaa koko ajan sylissä, koska tyyppi ei vain viihdy makuuasennossa lattialla. Luulen, että kiinnostus konttaamiseen tulee kyllä vielä, mutta tässäkin pitäisi vaan uskaltaa odottaa rauhassa eikä häiritä vauvan luontaista tutustumista omaan kehoonsa. Usein liikkumattomuus voi olla myös arkuutta ja itseluottamuksen puutetta.

Konttaaminen on tärkeää

Ainut asia, jota pelkään on peppukiito. Se on hauskannäköistä, mutta usein sen takia lapsi saattaa jättää konttaamisen välistä. Konttaaminen on ymmärtääkseni äärimmäisen tärkeä taito vuorotahtisen liikkeensä takia, joka taas kehittää aivoja. En tiedä kuinka todenperäinen tämä juttu on, mutta tämän perustelun olen itse saanut joskus esikoisen aikaan.

Nyt hän kuitenkin yrittää, treenaa ja harkitsee. Pyöriminen onnistuu jalkojen avulla oman akselinsa ympäri ja kaatuessan ottaa käsillä vastaan todella upeasti. Joskus mietin, että ulkopuoliset ovat enemmän huolissaan tästä asiasta kuin itse olen. Ulkopuolisilla tarkoitan ihmisiä somessa. Itselläni on vahva luotto lapseeni ja siihen, että tulee vielä aika jolloin en pysy perässä ollenkaan ja silloin huokaillen kaipaan paikallaan nököttävää vauvaa.

Lue myös: Anna lapselle kehittymisrauha!

Kommentit

20 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Voi kiitos! Ihana kun laitoit kommentin ♡

Avatar

Itse opiskelin vähän ennen äitiyslomaani liikunta-alan tutkinnon. Koulutuksessa painotettiin kohtaamisen (tai ryömimisen) tärkeyttä. Yksi opettajistamme (fysioterapeutti koulutukseltaan) kertoi että oli aikuisena alkanut tehdä konttaamis ja ryömimisharjoitteita koska hänellä oli ongelmia muistaakseni koordinaatiota vaativissa liikkeissä. Oli siis ihan liikunnallinen tapaus, tämä oli vaan sellaista hienosäätöä. Hän oli ollut lapsena peppukiitäjiä. Koskaan ei ole siis liian myöhäistä kontista. Itse ajattelen että vaikka vauvana peppukiitäisi niin leikki-iässähän saattaa kontata hyvinkin paljon esim. eläinleikeissä. Itse työskentelen päiväkodissa ja olen nähnyt paljon peppukiitäjiä jotka ovat oppineet hyvin lukemaan ja muillakaan osa-alueilla ei ongelmia joten nämä peppukiitäjien ongelmat eivät päde välttämättä yksilötasolla tai ovat niin lieviä etteivät perhe-elämää haittaa.

Anette - Operaatio Äiti.

Joo totta! Toi konttaaminen voi tulla kävelynkin jälkeen 🙂

Avatar

Mulla on neljä lasta. Kolme peppukiitäjää ja yksi kaikkien suureksi järkytykseksi lähti konttaamaan 😂 Itse myös peppukiitäjä pienenä, samoin oma äitini.. olen ihan varma, että kulkee jotenkin geeneissä. Yksi oppi itsekseen konttaamaan, kaksi sai apua fysioterapautilta 😊 Heiltä puuttui vähän muitakin oleellisia juttuja liikkumisesta, eivät esim. Päässeet itse lattialta makuulta istumaan.. Esikoinen peppukiiti ja käveli täysin, mutta kaikki välivaiheet puuttuivat.

Minusta fysioterapia oli ihan huippu juttu ja viimeisen lapsen kanssa hakeuduinkin sinne itse neuvolan kautta, kun aloin huomata samoja juttuja mitä esikoisella oli. Nyt kovasti liikunnallisia kaikki, tosin nuorin edelleen tosi harkitsevainen esim. Kiipeilyssä ja korkeissa liukumäissä 😊

Anette - Operaatio Äiti.

Joo ei mulla oo mitään fyssaria vastaan, tuntuu vaan joskus lähinnä; että kolmen kaa saa juosta miljoonassa eri paikassa 😀 Varmaan pyydän lähetteen sinne, että saa vinkkejä. Ihanaa syksyn jatkoa ♡

Avatar

Konttaamisen väliin jättäneet hyötyvät kovasti myös hiihtämisestä ja portaiden kiipeämisestä. Kun kävelykyky on saavutettu, ei ole pakko treenimielessä nimenomaan kontata, muitakin vuorotahtisuuden petraustapoja on😊.

Anette - Operaatio Äiti.

Hyvä kuulla , kiitos 🙂

Avatar

Meillä 4 lasta viidestä on ollut peppukiitäjiä. Toki sitten 3-5 vuotiaan on kontattu millon auton milloin eläinten kanssa. Mutta vanhin peppukiitäjä on nyt pian 12v ja mitään ongelmia ei oo ikinä ollut. Ei koulussa ei motoriikassa. Että sinuna en kyllä panikoisi!

Anette - Operaatio Äiti.

Ehkä se on pääasia, että vuorotahtista liikettä tulee edes jossain vaiheessa 🙂

Avatar

Oma tyttöni oppi peppukiitämään 8 kk iässä, konttaamaan toispuoleisesti 10 kk iässä, konttaamaan tavalliseen tapaan ja kävelemään pitkin sohvan reunaa 11 kk ikäisenä, enkä kyllä missään vaiheessa ole ollut hiukkaakaan huolissani motorisesta tai muustakaan kehityksestä. Kukin tyylillään ja omassa tahdissaan.
T: fysioterapeutti

Anette - Operaatio Äiti.

Siellä tosiaan on tullut se konttaaminen eli tärkeintähän on kontata, vaikka konttaaminen tapahtuisi myöhemmin 🙂 Eikö se mene juuri näin? Miten tukisit vauvaa korjaamaan konttausasentoa? 🙂

Avatar

Ni. peppukiito ei aiheuta ongelmia, mutta voi ennustaa tulevia vaikeuksia kehityksessä.
Tästä en kuitenkaan turhan huolissani olisi. Oppimisen riemu se on peppukiijälläkin liikkeelle lähtiessään, joten siitä vaan!
Samoinhan viivästynyt tai muuten poikkeava motorinen kehitys voi olla myöhempien ongelmien taustalla, mutta tämä on mielestäni ennemminkin tärkeä tiedostettava kuin varsinaisesti etukäteen murehdittava tai panikoitava asia. Jos joskus tulee ongelmia esimerkiksi oppimisen kanssa, niin näistä varhaislapsuuden vaiheista on hyvä muistaa silloin kertoa.
Mutta eivät siis itsessään aiheuta mitään haittaa tai tuhoa, joten huoli pois.

Anette - Operaatio Äiti.

Esikoisen aikaan muistaakseni lääkäri sanoi, että konttaaminen kehittäisi vuorotahtisen liikkeen takia kumpaakin aivopuoliskoa ja ehkäisee myöhempiä vaikeuksia. Siinä uskossa tosiaan olen elänyt aina, mutta olisi kiva tietää kuinka todenmukainen tämä on? Vuorotahtinen liike tosin tulee monessa muussakin esim potkupyöräilyssä 🙂

Avatar

Vaikuttaa myös esim. lukemaan oppimiseen
Yksi opettajani sanoi että vuorotahtisuusen lisäksi myös sen takia että kontatesaa käsien etäisyys maasta on sama kuin lukenisetäisyys. Mutta ei tämä aina yksilötasolla aina kuitenkaan päde. Peppukiitäjäkin voi oppia aikaisin lukemaan.

Anette - Operaatio Äiti.

Totta 🙂

Avatar

Meillä kuopus lähti suoraan kävelemään 8kk iässä. Ei kontannut eikä peppukiitänyt. Oppi lukemaan eskarissa ja ei ole motoriikan kanssa mitään ongelmia.

Anette - Operaatio Äiti.

Kiva kuulla 🙂

Avatar

Pyydä ihmeessä käyntiä fyssarille. Parinkin kerran jälkeen on jo aimo annos vinkkejä kuinka ”treenata” lapsen kanssa.
Se vatsamakuulla oleminen on kuitenkin aika olennainen osa sitä että lähtee ryömimään ja konttimaan.
Me päästiin fyssarille oisko ollut noin 4kk iässä kun siitä puhuin ja puhuin neuvolassa ja mm tuo vatsamakuu alkoi onnistua (viihtyi siinä pieni hetkiä) kun sitä päivittäin harjoiteltiin. Ja siitä se konttaus lähti 7kk iässä, kun ryömimisen jätti kokonaan väliin.
Mutta eikös kantorepussa kantaminenkin jotenkin tue motorista kehitystä vaikka ei äkkiseltään niin ajattelisi. Niin voisiko häntä vaikka manducaan sujauttaa jos eivät kerran suosittele istuttamaan.

Anette - Operaatio Äiti.

Pitää ottaa puheeksi neuvolassa 🙂 Niin ja olen yrittänyt tulaa, mutta ei siinä viihdy valitettavasti.

Avatar

Meillä neiti 6kk istui omatoimisesti ja lähti siitä konttaamaan myös omatoimisesti. En ikinä istuttanut, mutta meillä puklailtiin aina sinne 10-11kk asti niin mahalla lapsi ei halunnut olla ja neuvolan ohjeista huolimatta en siihen pakottanut kun lapsi siitä kärsi ja ”vellit” lensi suusta aina. Jokainen tekee ja oppii omalla tavallaan asioita niin varmasti tämä teidän pienin aarre. Ps. Blogisi on aina yhtä ihanaa luettavaa, kiitos kun jaksat tehdä näitä 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä