Vauvani syö ilman lusikkaa

Eilen törmäsin jännään ilmiöön instassa. Moni piti omituisena sitä, että meidän kolmas syö sormin ihan kaiken ja jopa puuron. Sain monta kommenttia siitä kuinka lapsen kuuluu oppia heti alusta asti pöytätavoille ja syödä lusikalla. Arvostan jokaisen mielipidettä, mutta ihmettelen osan vihakommentoinia aiheesta, jota en pitänyt yhtään erikoisena.

Kun tämä kolmas syntyi, kohtasin monet asiat aivan erilailla. Johtuuko se siitä, että on harjoitellut jo kahden lapsen kanssa vai siitä, että ikä alkaa vaikuttaa asenteeseen? Olen vanhempana kehittynyt siihen suuntaan, että en stressaa niin paljon, luotan enemmän luontaiseen kehitykseen ja en hätiköi. Olen oppinut myös säästämään omia hermoja ja antamalla aikaa lapselle mahdollisuuden kehittyä itse eikä niin, että vanhempi tekee kaiken puolesta.

Sormiruokailua valmiuksien mukaan

Kolmannen kanssa alettiin sormiruokailemaan tarkoituksella vasta valmiuksien täyttyessä eli hän oli 6,5kk, kun iskin ensimmäiset ruoat hänen eteensä. Siitä edettiin ihan vauvan tahdissa ruokailun suhteen enkä koskaan huolehtinut meneekö ruoka mahaan vai lattialle. Usko oli vahva, että syöminen alkaa luonnistua, kun vauva on siihen valmis.

Päätin, että tällä kertaa sormiruokaillaan ihan täysin eli skippaan kaikki sosepurkit ja suuhun lusikoimiset. Koen sen niin, että OMALLA lapsellani on täten oikeus päättää syömisestään, tahdistaan ja mieltymyksistään itse. Suuhun lusikointi voi jollain tapaa jopa hämärtää tätä asiaa, koska siinä vauva ei voi valita mitä suuhun tulee ja millä tahdilla. En halunnut pakottaa lastani tottumaan väkisin mihinkään, vaan oman valinnan kautta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin lattialle heitetyt ruoat jättänyt pois tarjottimelta, vaan tarjosin niitä yhä uudelleen ja uudelleen. Lapsella on ollut alusta asti laaja valikoima edessään ruokaa ja hän on saanut siihen tutustua omaa tahtia. Reissuissa me ollaan käytetty sosepusseja, joista lapsi pystyy määrittämään tahdin ja määrän imemällä itse.

Sormiruokailu ei määritä kuinka hyvä vanhempi on

Omasta mielestäni sormiruokailu on hieno tapa antaa lapsen tutustua ruokaansa ja itseensä. Siinä kuuluu vähän sotkea, maistella ja tutustua. Sormiruokailua voi verrata ajatukseen imetyksestä eli sitä voi tehdä monella tapaa tai olla tekemättä eikä se määritä sitä kuinka hyvä äiti on. Voi olla täyssormiruokailja tai tehdä sitä osittaisesti. Kaikki ihan pienikin harjoittelu ruokailun suhteen kehittää lapsen motoriikkaa ja EHKÄ jopa myös suhdetta ruokaan.

Syötetyistä tuli lopulta ronkeleita

Olen kaksi aiempaa lastani käytännössä lusikoinut ja kumpikin heistä on äärimmäisen ronkeleita sekä huonoja syömään. Yök, hyi, mitä toi on, en syö. Luulen, että vahinko on tapahtunut siellä vauva-aikana, kun posket on vain tungettu pullolleen erilaisia ruokia eikä lapsella ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa asiaan itse. Tämä kolmas on saanut alusta asti määrittää itse mieltymyksensä ja on lapsista iästään huolimatta paras syömään. Hän saattaa näin 11 kuukauden iässä syödä lounaalla 2-3dl perunaa, 2 kanapihviä, kourallisen kasviksia sekä hedelmän. Tähän päälle vielä imetän. Olen seurannut tietynlaisella ylpeydellä hänen syömistään ja riemuaan ruokaa kohtaan. Se ennakkoluulottomuus ja ruokahetkistä nauttiminen on itselleni ihan uutta kahden lapsen jälkeen, joiden kanssa kaikesta on pöydässä saanut vääntää.

Ei ole kyse siitä, etteikö lusikkaa tarjottaisi ollenkaan

Niinpä meillä sormiruokaillaan aamupuuroa myöten kaikki ja se tuntui tosiaan hämmentävän monia seuraajia. Tässähän ei ole kyse siitä, etteikö lapselle tarjottaisi lusikkaa tai mahdollisuuksia lusikalla syömiseen. Tässä on kyse luontaisen kehitysaskeleen odottamisesta. ”Lapsen kuuluu oppia pöytätavat alusta asti.” ”Lapsi ei voi sotkea pöydässä.” ”Ei puuroa voi sormiruokailla.” Ymmärrän, että monessa perheessä tätä ei haluta tehdä, mutta meillä se on toiminut jo 5 kuukautta eikä itselläni ole minkäänlaista tarvetta tapoja muuttaa. Tarjoan lapselle jokaisella ruoalla sen lusikan mukaan pöydälle valmiiksi, jotta siihen on aina mahdollista tarttua, jos lapsi näin haluaa. Paras tapa opettaa vauvaa oppimaan uusia asioita on näyttää itse esimerkkiä ja siksi syön itse vierellä käyttäen lusikkaa. Ennemmin tai myöhemmin lapsi esimerkin seurauksena tarttuu lusikkaan ja opettelee sen käytön. Toiset oppii sen 11 kuukauden iässä ja toiset vähän myöhemmin.

Lautanen lentää heti lattialle

Toinen ihmettelemisen arvoinen asia oli se, ettei lapsella ole lautasta ollenkaan. En tätäkään ollut pitänyt omituisena, koska pidän tuota irroitettavaa tarjotinta vähän kuin lautasena. Joka ruokailun jälkeen napsautan tarjottimen irti ja pesen sen altaassa. Käytin kyllä aiemmin lautastakin välillä, mutta meille on rantautunut tänne ”kaikkeaonkivaviskoa” -vaihe ja se lautanen häiritsee tällä hetkellä ruokailua, koska lentää samalla sekuntilla lattialle. Edes imukuppilautaset ei pysy paikallaan. Tiedän, että lapsilla vaiheet tulee ja menee, joten olen tässä asiassa hetkellisesti vain mennyt helpoimman kautta. Jossain vaiheessa, kun heittely kiinnostaa vähemmän, palataan taas harjoittelemaan lautasta. Nyt pääsasia on se, että lapsi syö ja äärimmäisen hyvin syökin.

Kasvatuseroista huolimatta lapsista kasvaa kelpo ihmisiä

Ymmärrän, että tapoja on monia ja tämä on meidän tapamme. Meillä saa ruokailla itse ja harjoitella ruoan kanssa. Ymmärrän myös, että osa perheistä haluaa takoa ruokailutavat alusta asti tarkkaan lapselle ja se on mielestäni ihan fine. Jokainen perhe luo ne itselleen sopivat tavat opettaa ja kehittää lasta. Uskon siihen, että erilaisesta kasvatuksesta huolimatta suurin osa lapsista onnistuu kasvamaan ihan kelpo aikuiseksi. Uskon myös siihen, että tämä kolmaskin käyttää ihan mallikkaasti lusikkaa sekä lautasta tulevan vuoden aikana, kun valmius opetella vain vielä kehittyy.

Minkälaisia ajatuksia teillä tämä aihe herättää? Kaipaisin keskustelua asian ympäriltä, mutta toivoisin, ettei kukaan lähde arvostelemaan toisen tapoja toimia. Jokaisen vanhemman tontti on ne omat lapset ja vastuu kasvatuksesta on heissä. Eroavat mielipiteet on kuitenkin enemmän kuin tervetulleita.

Kommentit

18 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Se on totta, että toiset ei vain suostu syömään sormin. Lapsia on monenlaisia. Siiihen vaikuttaa se persoonakin paljon 🙂

Avatar

Siis kyllä mun mielestä lapsi saa, ja sen pitääkin antaa itse syödä ruokansa jos haluaa! Itse asiassa meidän erityislapsi kun ei osaa itse viedä sitä ruokaa suuhun, niin tästä on ollut puhe toimintaterapeutin kanssa, joka sanoi myös, että lapsen pitää ehdottomasti antaa itse tutustua ja tunnustella ja ”sotkea” ruokaa, jolloin siitä syömisestäkin tulee mieluisampaa, kun saa ensin kösien kautta tutustua siihen, mitä syö. Ei tuon ikäisen muutenkaan tarvi vielä osata lusikalla syödä. 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Kiva kuulla muidenkin ajatuksia tästä aiheesta 🙂

Avatar

Meidän sormiruokailija tarttui itse lusikkaan vähän yli vuoden iässä. Nyt 1v 9kk ikäisenä suurin osa menee lusikalla tai haarukalla. Vielä välillä sormet apuna mutta en ota siitä stressiä, hän on AINA syönyt ihan äärettömän hyvin ja se on mun mielestä se pääasia. Mun kokemuksen mukaan lähipiirini lapsista sormiruokailijat ovat ennakkoluulottomampia syöjiä ja se vaikutti todella paljon myös meidän päätökseen lähteä sitä kokeilemaan esikoisen kanssa.

Anette - Operaatio Äiti.

Sormiruokailu on kyllä mahtavaa ja se sopii juuri niihi perheisiin, joihin sopii! Tiedän, että toisille sopii toiset tavat 🙂 Uskon myös, että kohta meidänkin vauva kiinnostuu vielä lusikasta.

Avatar

Tosi hyvä kirjoitus:) oot ihailtavan rauhallinen ja varma, etkä kuitenkaan pidä omaa tyyliäsi ainoana oikeana:) toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan:D

Anette - Operaatio Äiti.

Ymmärsin! Eikä mun tapa ookaan oikea. Se on meille oikea, mutta muilla on muiden tavat!

Avatar

Me aloitettiin soseilla, kun tyttö oli 5 kk vanha. Ne tuntuivat ensimmäisen kanssa jotenkin turvallisilta. Melko nopeasti aloitettiin kuitenkin sormiruokailu soseiden rinnalla, ehkä 7-8 kk:n iässä. Tyttö maistelee rohkeasti uusia makuja ja aina on ollut hyvä ruokahalu. Tissin syömisenkin lopetti jo 11 kk:n iässä, kun halusi ilmeisesti keskittyä vain kiinteiden syömiseen. On ollut mahtavaa seurata syömisen edistymistä. Aluksi meni paljon ruokaa maahan, mutta nopeasti siitäkin päästiin pois. Tyttö on nyt 1 v 4 kk ja edelleen syö enimmäkseen sormin, lusikkaa käyttää silloin tällöin. Jännästi se puuron syöminenkin on siistiä, vaikka sormin syö. En olisi aiemmin osannut edes ajatella, että se on mahdollista. Isovanhemmat kyllä edelleen hämmästelevät sormiruokailua, vaikkakin ovat huomanneet kuinka kätevää se on, kun saa syödä samalla itsekin. 🙂
Jokainen perhe tekee ruokailun suhteen niin kuin haluaa ja turha tuomita ja arvostella muita. Hämmästellä toki aina saa. 😀

Anette - Operaatio Äiti.

Niin tietenkin! Se on tärkeintä, että jokaiselle löytyy omat tavat tässä asiassa toimia 🙂 Ja meillä myöskään sormiruokailu ei enää pääosin ole sotkuista. Tulee kyllä päiviä, kun pelleilee, mutta sitten hänellä ei vain taida enää olla nälkä 🙂

Avatar

Olen 8kk neidin äiti ja meillä syödään soseita. Olen seurannut instasta miten hienosti sinun tyttäresi osaa syödä!
Itse haluaisin nyt alkaa tarjoamaan omalle lapselleni,soseiden rinnalle,sormi syötävää jotta hän oppisi hänen ikäiselleen jo tarpeellisia taitoja kuten pinsettiote. Kuitenkin olen todella arka antamaan sormiruokaa,pelkään että tyttöni tukehtuu ja sitten se on minun syytäni jos pahin tapahtuu. En kestä sitä yskimistä ja kakomista pää punottaen,minusta ruokailun pitää olla nautinto eikä ea-kurssin kertaamista 5krt päivässä. Saa nyt nähdä saanko kerättyä rohkeutta tarjotakseni sormiruokaa vai jätämmekö suosiolla isommat ruuanpalaset siihen,kun neiti saa enemmän hampaita millä pureskella. Mutta ihailen katson vanhempia jotka uskaltavat antaa lapsensa sormiruokailla saatikka että he jaksavat sitä hirveää sotkua ja jatkuvaa siivousta:)

Anette - Operaatio Äiti.

Haluan lohduttaa, että tosi nopeasti kakominen jää pois, kun lapsi oppii työstämään ruoan! Meilläkin annoin alkuun kakoa ja seurasin vain merkkejä, että ruoka lähtee irti. Usein vauva voi kakoa jo siksi, että ruoka on ns takakielen kohdalla. Sitten se kakominen vain meilläkin jäi ja harvoin enää yökkii tai yskii 🙂

Avatar

Meillä tehty samoin kun teillä, eli sormiruokailtu, vauvalla ei ollut lautasta ja puurokin meni käsin. 😁
Nyt 1-vuotiaana antaa lautasen olla rauhassa ja syö lusikalla.
Tämä lohdutuksena kauhistelijoille, että kyllä niistä sottapytyistä ihmisiä tulee 😁😱

Anette - Operaatio Äiti.

Niin tulee 😀 Ajallaan kyllä opoivat!

Avatar

Meillä puolestaan kahden lapsen kohdalla sormiruokailu tarkoitti pedanttia ruokien järjestelyä erilaisiin sommitelmiin pöydällä, suuhun ei päätynyt yhtikäs mitään. Kaikki eivät siis sormiruokaile, vaikka se kuinka olisi aikuisen ajatuksena. Lusikalla meillä tarjottu, aluksi huulet visusti yhdessä, mutta pikkuhiljaa tuli uskallusta avata suuta. Ei ole tuputettu väkisin, jos jokin laji ei maistu. Tarjotaan joskus uudestaan ja tutustutaan siten uusiin makuihin. Näkisin, että nämäkin tavat lapsentahtisia.

Tapoja ja lapsia on siis erilaisia, sormien ja lusikoiden sijaan viime kädessä se on tosiaan se lapsen aukeava suu, mikä asian ratkaisee.

Avatar

Hyvä postaus ja aihe! Kuitenkin haluaisin sanoa, että syöttäminenkin voi olla lapsentahtista ja lasta kunnioittavaa, ja toivottavasti jokaisella sitä olisikin. Ei siis aina sitä, että lapsi passiivisena ottaa vastaan ruuan, joka hänelle tuputetaan. Oon ite toiminut oman lapsen kanssa aina tilanteen ja ”vaiheen” mukaan. On ollut vaiheita, kun lapsi on syönyt erittäin mielellään syötettynä, tai sitten vain smoothiepussista, tai vain tietynlaisia palasia/rakenteita. Tällä hetkellä 10,5kk on sormiruokailuvaihe, välillä haluaa että syötetään (soseita en ole tarjonnut piiitkään aikaan). Syöttäessäkin voi sanoa ”tässä on herneitä, otatko?”, ” saako auttaa” tms. Mua tässä sormiruokailun kulta-aikana ärsyttää syöttämisen leimaaminen jotenkin lapsen pakottamiseksi..

Anette - Operaatio Äiti.

Mä itse puhuinkin siis meidän lapsesta, yritin sitä korostaa myös tekstissä. Häntä, jos lähtis syöttää lusikalla niin menis vastoin hänen luontaista suhdetta ruokaan 🙂 Jokainen persoona ottaa ruoan vastaan erilailla! 🙂

Avatar

se, tuleeko lapsesta ronkeli ei todellakaan ole mielestäni kiinni syöttämisestä. oma lapsi on syötetty (osaksi sormiruokaillut) alusta asti, mutta on maailman paras syömään. 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Meidän kohdalla se selkeästi oli ja siihen perustin omaa perhettä koskevan havaintoni 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä