Erilainen joulukuu

Joulukuu on alkanut kyllä merkillisesti. Tarkoitan sitä, että en tunnista tästä kuusta ollenkaan normaalia stressiä, harmautta tai jatkuvasti märkiä kenkiä.

Yleensä loppuvuosi on ollut tosi harmaa. Siis siten harmaa, että loskaa, märkää ja pimeitä päiviä on koko ajan. Nyt aurinko on hellinyt meitä sen verran usein, että tuttu harmaantunut väsähtänyt olo ei vallitse ihan koko ajan. Yleensä se olo on kerääntynyt niiden harmaiden viikkojen jälkeen ja karisee viimeistään jouluvalojen myötä pois. En muuten myöskään stressaa joulua, koska pääosin lahjat on hankittu ja käytännössä suunnitelmat tehty. Voin vain istua, nauttia ja odottaa joulun tuloa.

Lounaita ja yksin elokuvissa

Olen ehtinyt näiden päivien aikana puuhaamaan jo kaikenlaista. Olen nähnyt ystäviä lounaalla, liikkunut asioilla ja kävin jopa yksin elokuvissakin. Tuntuu, että joskus kolmen lapsen arjessa on vaikeaa saada kaikki samaan aikaan hoitoon eikä sinne elokuviin meinaa päästä yhdessä miehen kanssa. Toisaalta moni kavereista opiskelee tai on kiinni omissa lapsissaan, joten luovutan asian suhteen aina välillä ja päädyn elokuviin itseni kanssa. Itsensä kanssa leffassa käyminen on siitä kivaa, että saa päättää mitä katsoo eikä kukaan istu vieressä häiriintymässä karkkipussin rapinasta. Saa vain nollata ja edes hetken elää ihan muussa maailmassa hälinän ulkopuolella.

Gugguu x Minttu Räikkönen tapahtuma

Muutama päivä sitten osallistuin myös varmaan ensimmäistä kertaa sellaiseen isompaan tapahtumaan, jonne sain kutsun. Vuosia sitten olisin vain saanut paniikkikohtauksen pelkästä ajatuksesta, mutta nyt päätin lähteä. Kyse oli Minttu Räikkösen ja Gugguun vaatemalliston lanseeraustilaisuudesta. Tapahtumassa oli tuttuja ystäviä, joihin olen vuosien aikana tutustunut somessa, ruokaa ja aivan super mahtava vaateshow. Lavalle nousi lapset uusissa vaatteissa ja vielä siihen päälle Elastinen esiintymään. Jotenkin olen iloinen, että lähdin rennosti tapahtumaan, koska missään vaiheessa ei tuntunut kurjalta olla siellä, vaan olo oli rento.

Vähän alkoholia pitkästä aikaa

Otin ensimmäistä kertaa vähän alkoholiakin vauvan syntymän jälkeen, kun sitä oli kerran tarjolla. Reissusta tuli samalla siis irtiotto arjesta ja jätin ensimmäistä kertaa vauvan kotiin nukahtamaan ilman äitiä (lue tissiä). Hän oli kuitenkin nukahtanut hienosti isin kainaloon, vaikka iltapuurolle pitikin protestoida vähän. Olin lopulta imettämättä 16-24 välin ja voin sanoa, että lopulta tarve imettää ajoi lähtemään ajoissa kotiin. Toki olen varmaan melko äitiytynytkin liikaa näiden vuosien aikana ja aloin kaipaamaan lapsia sekä kotia kesken illan. Oli kivaa olla muualla hengähtämässä, mutta kyllä se paluu kotiin on aina parasta. Saa kaapata tuhisevan vauvan kainaloon ja nuuskutella päätä pienen ikävöimisen jälkeen.

Loppuaika on mennyt paljolti kotona, joka myös on vähän erilaista, koska yleensä koen tarvetta kuitenkin edes jotain puuhata. En osaa olla aloillaan, koska hahmotan hitaasti liikkuvan kellon ja alan hermostumaan. Haluan aina kerran päivässä käydä tekemässä jotakin, jotta hermot pysyy kasassa. Olen aina ollut vähän toiminnallinen, mutta spontaani sellainen. On ollut omituista vaan olla ja ehkä vähän tylsääkin. Ehkä sitä kerää voimia ennen joulua?

Ihanaa joulukuuta kaikille! Miltä tällainen arkipostaus tuntuu – lisää näitä?