operaatio äiti - Banneri

Sitä väitetään, että jokaisella ihmisellä olisi valinnanvapaus. Oikeus valita mistä tykkää ja mistä ei, vapaus päättää elämästään. Mitä opiskelee, mikä on sitten ”isona” ja mitä yleensäkään tekee elämällään. Sanotaan, että se kuuluu ihmisoikeuksiin eikä valinnanvapautta tule koskaan kieltää keneltäkään. Ei rikolliselta, mieheltä kadulla eikä edes omalta lapselta.

Vanhemmat tekevät päätöksiä

Lapsen elämästä päättävät paljolti lapsen omat vanhemmat. He huolehtivat lapsen turvallisuudesta sekä tulevaisuudesta ja tekevät erilaisia päätöksiä lapsen puolesta. Pistävät kouluun, sopivat rajoista ja tarpeen mukaan opettavat lasta selviämään haasteista. Tämä on yksi vaihe elämän kiertokulussa. Vanhemmat siirtävät omat oppinsa sekä neuvonsa lapselleen ja toivovat, että tämä tulee pärjäämään maailmassa.

Mutta sulkeeko kasvatus joskus huomaamattaan pois lapsen valinnanvapauden? Vaikuttaako vanhempi vahingossa liikaa kasvatuksen ohella lapsen mielenkiinnonkohteisiin?

Lapsihan ei esimerkiksi ruokapöydässä tykkää kaikesta luonnollisestikaan. Muistaako vanhempi tässä tilanteessa sen, että hän ei itsekään pidä kaikesta? Onko oikein pitää lapsi pöydässä kunnes lautanen on tyhjä ja ”eitykkäälle” heristellä sormea? Itse haluan uskoa, että se vaihe, kun pöydässä nyrpistellään kaikelle nenää on vain osa kehitystä ja sitä, että lapsi tajuaa voivansa itse päättää mistä pitää ja mistä ei.

Vähän kärjistetty esimerkki voisi olla myös tilanne kaupassa, kun lapsi näkee Disneyn-paidan, jossa komeilee hänen suosikkihahmonsa. Lapsi pyytää äidin mielestä sysirumaa paitaa itselleen, mutta äiti ei sitä halua ostaa, koska se ei ole muodissa. Perusteluna lapsen surkeaan naamaan käy se, että äitin rahat ja äiti päättää. Eli siis, koska äitillä on rahaa niin lapsi ei saa ilmaista itseään pukeutumisen kautta. Pukeutuminenhan on yksi parhaita tapoja lapsilla ilmaista omaa mielenkiintoaan erilaisia asioita kohtaan.

”Ymmärrät kyllä, kun olet aikuinen. Nyt toistaiseksi mä sun äitinä päätän.”

Päätösvalta toisen puolesta on upea, mutta todella tärkeä vastuu. Päätösvallan saaminen ei tarkoita sitä, että sen pitää kilahtaa kupoliin. Vanhemmuus voi nopeasti hätiköiden nousta sinne hattuun ja sitä tulee arjessa jyränneeksi lapsen oikeuden omiin mielenkiinnonkohteisiin. On toki myös tärkeää, että lapsi ei kaikessa saa haluamaansa läpi, mutta ilmaisuvapaus lapsella olisi silti hyvä olla. Itse kannustan omia lapsia kertomaan ajatuksensa ja tuntemuksensa, vaikka ne olisivat omiani vastaan.

Miksi siis jotkut haluavat kiskoa jo pieneltä lapselta sen oikeuden omaan mielipiteeseensä? Kuinka moni esimerkiksi teistä siellä pukeutuu niin kuin joku muu sanoo tai syö sitä mistä ei missään nimessä tykkää?

Kasvatan lapset tekemään valintoja

Joskus mietin olenko sitten jotenkin liian vapaamielinen kasvattaja, kun haluan pyrkiä ennemmin kasvattamaan lapseni valintojen maailmaan. Ei ole vain käskyjä, ohjeita ja valmiita kaavoja, vaan aina mahdollisuus valita ja kehittää itsestään itsenäisesti ajatteleva olento. Haluan, että lapseni kehittyvät miettimään sitä miten mieltymyksiään voi ilmaista tai tunnistaa. Lapsen on hyvä osata kertoa mikä on hyvä ja mikä sitten taas ehkä huono. Jo pienestä pitäen olen halunnut, että lasten silmä kehittyy niille pienillekin valinnoille. Jatkuva käskyttäminen, määrääminen ja toisen puolesta päättäminen on kärjistettynä vapaudenriistoa. Vaikka lapsi on pieni eikä aina ymmärrä syy-seuraussuhteita, on hän silti ihminen. Ihan siinä missä minä ja sinäkin.

Siksi pyrin tukemaan itsenäisyyttä enkä anna valmiita vastauksia. Se alkaa ihan pienistä asioista ja kiinnostuksesta omaan lapseeni. Minkä leffan haluaisit täältä katsoa? Minkäväriset housut haluat tänään päälle? Mitä ruokaa tehtäisiin huomenna, jos saisit valita? Kumman värinen pelinappula haluat olla? Tarjoan arjen ohella kysymyksiä, joissa lapsi joutuu tekemään valinnan ja herättämään sisällään sen ajatuksen omasta kiinnostuksesta.

Alkuun nämä kysymykset harvoin tuottaa tulosta, mutta ajan kanssa lapsi oppii tajuamaan, että vanhemman kasvatuksesta huolimatta hänellä itsellään on myös oikeus mielipiteeseen. Kuuden vuoden kokemuksella on ollut ilo huomata kuinka lapselle on kehittynyt selkeä käsitys siitä kuka hän itse on ja mistä hän on kiinnostunut. Olen huomannut esimerkiksi sen, että oma esikoiseni uskaltaa pysyä mielipiteessään, vaikka se olisi erilainen kuin muiden. Tästä asiasta on ollut myös hyötyä kasvatuksessa, koska käytän kahden vaihtoehdon taktiikkaa. ”Sulla on nyt kaksi vaihtoehtoa; istut paikallaan ja syöt loppuun nätisti tai menet suoraan omaan huoneeseen odottamaan. Saat valita, kumman valitset?”. Käytän tätä AINA kasvatuksessa ja se toimii edelleen kuin unelma. Lapsi tietää, että äidilläkin on raja ja siinä rajassa on kaksi vaihtoehtoa. Meillä joka kerta valitaan se vaihtoehto, joka on näin vanhemmalle mieluisempi eli rauhoittuminen.

Ajattelu on kuin pientä aivojumppaa. Valintojen tekeminen kehittää varmasti aivoja ja saa lapsen miettimään.

Lapsen omatoimisuus on palkitsevaa

En itse halua olla robotti, joka kokkaa mitä sattuu kokkaamaan. En halua olla automaatti, joka ostaa mitkä sattuu lelut tai vaatteet kuulematta yhtäkään toivetta lapsen suusta. En halua loppuelämääni olla valitsemassa lasten asua lipastosta, vaan kannustaa lapset valitsemaan itse. Ei se itseäni periaatteessa muuten haittaisi, mutta paljon palkitsevampaa on nähdä lapsen tekevän sen itse. Ainut asia mitä kasvatuksessa toivon on, että lapsi osaa tulevaisuudessakin harkita asioita, punnita vaihtoehtoja ja lopulta valita mahdollisesti oikein.

Annetaanko lasten edes joskus valita ja päättää, vaikka joissain asioissa päätöksen voi tehdä vain vanhempi? Vai kannattaako vanhemman päättää kaikesta? Mitä lopulta edes on lapsen valinnanvapaus? 

Kommentit (8)

Mun mielestä lapsen kuuluu saada päättää tietyissä asioissa. Esimerkiksi kun lapseni sanoo ettei pidä pinaattilätyistä, en pakota häntä niitä syömään. 🙂 hän ei kuitenkaan ole välittänyt oikein että minkä värisiä vaatteita käyttää niin ihan hyvin voin valita ne itsekin. Usein ostan kaupasta sitä mistä tiedän lapsen tykkäävän kuitenkin.

Uskon, että tuo valintojen tekeminen heijastuu pitkälle aikuisuuteen. Olen monesti ihmetellyt aikuisia, jotka ei näe omaa elämäänsä valintojen sarjana/seurauksena vaan jotenkin ajatumisena. Totta, että sattumalla on suuria osia, mutta valinnoilla voi vaikuttaa paljon elämäänsä.

Itselleni oli tärkeää, että lapsella on hyvä itsetunto. Nyt lapsen (6-vuotias) kanssa saa hioa hiukan kulmia, opettamalla muiden huomiointia ja kertoa miksi jotkut asiat ärsyttää muita. Osaa sit ottaa niitä asioita huomioon tulevaisuuden valinnoissaan.

Samaa mieltä. Itsekin vähän olen huono tekemään valintoja elämässä ja ehkä olisin tarvinnut siihen ohjausta jossain vaiheessa elämää.

Lapsi tarvitsee lapsen kokoisia valintoja.
Jos lapsella on rajattomasti, mistä valita, hänellä on myös rajattomasti turvattomaksi tekevää vastuuta.

Rajat on rakkautta ja rakkaus on sitä, että aikuinen kantaa vastuun lapsen puolesta.

Sitä tässä hainkin. Vanhemmat joutuvat välillä päättämään, mutta on kyllä hyvä myös muistaa antaa lapsenkenkiin sopivaa vastuuta valinnoissa lapsille 🙂

Meillä koitetaan kuunnella lapsia herkällä korvalla, mikä kiinnostaa (harrastukset, musiikki, kirjat jne) ja toteuttaa toiveita mahdollisuuksien mukaan. Harrastuksia on kokeiltu ja käyty maksettu kausi loppuun (opettaa mielestäni pitkäjänteisyyttä), mutta sen jälkeen saanut lopettaa jos ei huvita.

Ruokaa tehdään kaikkien maun mukaan, joskus ei meidän vanhempien lempparit maistu ja se on ihan ok. Joskus tehdään sitten lapsille heidän lempiruokaa. Meillä saa kuunnella myös lastenmusiikkia tai Antti Tuiskua vaikka itse ei Antista niin välitetä.

Ostan mieluusti lempihahmolla vaatteita, jos ei ihan mansikoita maksa. Lapsi saa olla oma persoonansa ja kannustan haaveilemaan. Poika 7v haluaa tällä hetkellä ryhtyä isona tubettajaksi ja tyttö 4v eläintenhoitajaksi. Ihania ammattihaaveita minusta. Itse haaveilin hevosenhoitajan ammatista pienenä, vaikka olin allerginen hevosille. Musta on vaan ihana katsoa kuinka erilaiaisia esim omat lapset ovat, samoista lähtökohdista aivan erilaisia haaveita.

Juuri näin! Tätä hain vähän sillä mitä tässä postauksessa ajattelin 🙂

Juuri tällaista itsekin hain 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X