Kun puoliksi jaettu arki putoaa yhden harteille

* housut SAATU / metsola

 

Viime päivät on olleet aivan totaalisen täynnä hommaa. Joku ehkä vähän ihmettelee, miksi käyn niin väsyneenä tähän arjen pyöritykseen yksin, koska kyllähän muutkin äidit sen homman hoitaa. Mutta eihän kaikki vain ole samanlaisia?

Pelisäännöt selväksi jo suhteen alussa

Aikanaan, kun ruvettiin seurustelemaan, saatiin ensimmäinen yhteinen lapsi ja sovittiin järjestelyistä piti ottaa huomioon kummankin tarpeita. Jokainen ihminen on erilainen ja jaksaa aivan eritavalla. Kolmannen lapsen synnyttyä piti taas vähän pohtia ja järjestellä asioita. Miksi? No sen takia, että kumpikin pysyy järjissään ja selviää näistä pikkulapsivuosista kunnialla läpi. En tiedä yhtäkään, joka väittäisi tämän arjen lasten kanssa olevan aina vain helppoa kauraa.

Kummallakin vanhemmalla on tasapuolinen vastuu

Itse olen helposti väsyvää sorttia. Jatkuva kanssakäyminen introverttinä ihmisenä käy voimille ja annan lapsilleni täysillä kaiken. Sen täysillä antamisen jälkeen vain väsähdän totaalisesti. Olenkin siis sellainen äiti, että pärjään kyllä lasten kanssa kokonaisen työpäivän, mutta sen jälkeen olen niin väsynyt, että kaikki muu iltatoiminta saattaa tuntua raskaalta. Tämän vuoksi meillä on hommat jaettu tasan puoliksi, koska yhtälailla kumpikin meistä on vanhempia ja vastuussa lapsista. En varmaan jaksaisi koskaan arkea, jossa mies lösähtäisi sohvalle työpäivän päätteeksi. Öisinkin kumpikin hoitaa satunnaisia nousemisia, koska on kivempi vuorotella.

Joskus tapellessa siitä kumpi on nukkunut vähemmän pitäisi vain sen nahistelun sijaan todeta, että tunneilla ei väliä, koska kumpikin on silti yhtä väsyneitä.

Älä syytä heikkouksista, jokaisella on omansa

Miehelläni on sitten ne omat heikkoutensa lasten kanssa. Itse saatan joskus tarvita vähän enemmän omaan tilaan sulkeutumista tai yksinäistä kauppareissua, kun taas mies tarvitsee hetken hiljaisuutta sekä jotain ihmistä organisoimaan toiminnan, tavarat ja muut asiat. Vanhemmuudessa fiksuinta on ymmärtää, että toisen heikkouksia ei pidä syyttää, vaan ennemmin tukea, koska myös sinulla itselläsi on heikkouksia. Parhaiten arki toimii siten, että yritetään täyttää ne toisen vanhemman tyhjät aukot.

Ollaan siis rakennettu meidän arki aivan meidän näköiseksi. Se tarkoittaa sitä, että jaetaan hommat täysin, kuten aiemmin jo mainitsin. Se tarkoittaa myös sitä, että joskus en jaksa nousta sohvalta tai viedä roskia ja silloin vierelläni on ihana ihminen, joka tekee sen puolesta. Jos taas hänkään ei jaksa niitä tehdä, niin onpahan rinnalla joku jonka kanssa yhdessä upota siihen loputtomaan suohon. Näin homma on toiminut neljä vuotta, vaikka aina joskus aiheesta tapellaankin. Arki on soljunut eteenpäin niin hyvässä kuin pahassakin ja sitä ollaan yhdessä hienosti kannateltu.

Leikkaus muutti koko arjen

Tämä yllättävä leikkaus oli siis itselleni aivan shokki. Tiedän, että moni äiti tekee enemmän kuin minä ja tiedän, että joillain ei ole sitä kumppania apuna. Nostan kyllä hattua, mutta se ei silti tee tästä yhtään helpompaa. Olen nimittäin alle vuorokauden varoitusajalla pudonnut arkeen, jossa teen 100% hommista. Nousen yöllä, nousen aamulla, teen ruoat, siivoan, pesen pyykin, tiskaan, vien roskat, vaihdan vaipat, siivoan lisää, organisoin, leikitän, käyn kaupassa, hoidan koiran, hoidan muut eläimet, imetän, pesen, huolehdin itsestä ja vielä nukutan lapset. Tämän kaiken päälle vien miehelle asioita, hoidan leikattua polvea, autan vessaan, pelastan pyörtyneen tyypin suihkusta, lohdutan ja helpin. Tuntuu, että entisen laiskan omaan arkeen tyytyväisen ihmisen jokainen solu on vedetty äärimmilleen. Itkisin, jos ehtisin keskittyä siihen.

Kaiken tuskan ja turhautumisen päälle kuitenkin nostan esille sen tunteen, että mä selviän. Olen selvinnyt nyt viisi päivää ja kohta se on viikko. Kaiken oman epäilykseni sijaan olenkin tehnyt vain ja puurtanut enkä kaatunut maahan vaikeroimaan. Olen löytänyt itsestäni paljon enemmän energiaa, kun ikinä osasin odottaa. Tämä osoittaa sen, että pidän itseäni suotta ihan turhana ja kelvottomana. Taidankin oikeastaan tehdä juuri sen mitä pitääkin kahden aikuisen arjessa ja tässä arjessa vähän vielä päälle. Olen siis ihan hyvä ja vielä silloinkin ihan hyvä, kun vähän itkettää eikä jaksakaan.

Kiitos, kun kuuntelit! Ja kuvat ei muuten liity kamalasti aiheeseen, mutta ei ole ollut aikaa olla kameralla.

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Huhhuh ihan ku mun kynästä. Sääli että lasteni isä ei tajunnut mun väsymystä jota kesti monta vuotta, jotka olin kotiäitinä. Esikoisen ja keskimmäisen ikäero 1v4kk ja kotiäitinä yhteensä kolme vuotta. Kuopus syntyi esikoisen ollessa 4v. Lasten isä ei KOSKAAN herännyt yösyötöille, auttanut kodin tai lasten hoidossa ja lapset pahimpina aikoina jopa vierastivat isäänsä. Tosin siis itsehän hän marttyyrina väittää täysin päinvastaista. Hän on nykyään eksäni! Onneksi!

Avatar

Muistathan, että Helsingissä lapsiperheiden kotipalvelu on juuri tällaisia tilanteita varten.

Anette - Operaatio Äiti.

Muistan 🙂 he käyvät 1 kerran viikossa pari tuntia jo.

Avatar

”Tekemällä siitä selviää” on lause, jolla olen jo vuosia tsempannut itseäni eteenpäin.
Se toimii hyvin silloin, kun tuntuu, että akuuttia hoidettavaa on vaikka kuinka paljon, ihan joka sormelle oma asiansa. Sen sijaan, että siinä kohtaa lankeaisin päivittelemään työn määrää, käärin hihat ja teen sen ensimmäisen asian pois alta. Ja kas vain, tekemällä siitä selviää. Yhdestä asiasta kerrallaan ja toisesta toisen perään.

”Tekemällä siitä selviää” silloinkin, kun lapsi on oksentanut sänkyyn tai pudottanut täyden keittolautasen lattialle.
Siitä selviää tekemällä, kun märät pyykkt on seisseet taas päivän pyykkikoneessa ja ”pitäis” vaikka mitä tehdä.

Välillä sitä voi kiristää tahtia, joustaa ja venyä. Sen verran kannattaa kuitenkin muistaa, että myöhemmin, kun tilanne taas on rauhoittunut ja normalisoitunut, jäähdyttelet koneen taas oikeille kierroksille.

Hyvin se menee!

Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos! Kuulostaa vähän motolta mitä joutunut nyt viime päivät toistamaan. Ei oo aikaa istahtaa, vaan on vain tehtävä. Kyllä se arki näin pyörii ja itsestä kun ottaa vaan kiinni. Mutta toisaalta sit vähän väsyttää 🙂

Avatar

Kurja, että elämäsi on nyt muuttunut hetkellisesti kuormittavammaksi. Muutoin kuulostaa hienolta, miten saatte jaettua arjen taakkaa. Miettikää nyt kaikkia niitä konsteja, joilla saatte arkea joiltain osin helpotettua. Tilatkaa painavat kauppakantamukset kotiin suoraan, mahdollisesti jotain valmista ruokaakin. Näin saat edes pienen helpotuksen tiiviiseen arkeen. Jaksamista sinulle ja toipumista miehelle!

Anette - Operaatio Äiti.

Ainiin ruokaa pystyis tilaa kotiinkin. En muistanutkaan.. oon aina illalla 21.30 juossut kauppaan, kun lapset nukkuu 😀

Avatar

Just siks pidän sun blogista maan eniten kun kirjoitat rehellisesti tavallisesta elämästä eikä kaikki vaan oo aina nii ihanaa ja mahtavaa. Samaistun sinuun monessakin asiassa, saa itellekki ymmärrystä ja voimaa arkeen kun tietää että on muitakin tämmöisiä ihmisiä ja äitejä. 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Ihana kuulla ja tulee aina hyvä mieli näistä kommenteista ♡

Avatar

Kiva lukea rehellisestä arjesta. Tsemppiä, kohta helpottaa! Ja hienosti olette jakaneet arjen niin että molemmat selviävät kunnialla ruuhkavuosista! Meillä myös annetaan toisillemme lepohetkiä ja ne auttavat todella jaksamaan.

Anette - Operaatio Äiti.

Joo on tärkeeää tehdä yhdessä, jotta jokainen selviää kunnialla 🙂

Vastaa käyttäjälle Kirmi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä