operaatio äiti - Banneri

Vauva hamuilee ja kääntää päätään rintoja kohti. Nälkä kurisee mahassa ja lämmin maitoannos houkuttaa. On ihanaa tarrata rintaan kiinni, hymistä onnesta ja imeä tutunmakuista maitoa äidin lähellä. Hetki on pysähtynyt ja kaikkialla on hiljaista. Kuuluu ainoastaan vispaavien jalkojen kahina lakanoissa ja nieleskelyn aiheuttamat pienet äänet. Tätähän se parhaimmillaan on.

Ainakin siihen asti, kun käsi lähtee hamuilemaan. Se vapaa käsi, jota äiti ei ole lukinnut kropan alle ovelasti. Ensin se vähän silittää, paijaa ja koskettelee. Puristaa pehmeästä mahasta, kiskoo paidan kulmasta ja hakeutuu hiljalleen rintoja kohti. Ja sitten se tapahtuu.. kesken hamuilun käsi kohtaa paidan läpi kohouman, jota me kutsutaan nänniksi. Tässä vaiheessa peli on menetetty.

Nänniä on pakko nipistää

Nänni on asia, jota ainakin meidän vauva rakastaa. Sitä on aivan mielettömän kiva näpertää, kosketella ja kokeilla. Sitä on myös ihana venyttää, repiä ja pahin kaikesta NIPISTÄÄ. Pinsettiotettahan ei voi treenata siellä ruokapöydässä, vaan se on aivan pakko tehdä juuri sillä aralla nännin päällä. On niin autuasta upottaa kaksi terävää kynttä pehmeään lihaan ja nipistää oikein olan takaa. Mitä kovempi nipistys, sitä iloisempi vauva. Meillä hän oikein hymähtää onnesta tehdessään näin.

Nipistely haittaa imetyshetkiä

Nipistely on asia, joka vie iloa pois imetyksestä. Itselleni rintojen koskettelu on muutenkin aistiherkkänä hieman vaikeampi pala purtavaksi, mutta se nipistely menee ihan yli hilseen. Se sattuu, saa hätkähtämään ja tyyliin häiritsee koko rentoutumista. Vauva yrittää kädellään heruttaa maitoa, mutta itselläni maito varmaan karkaa suurinpiirtein kantapäihin asti, koska se nipistely tuntuu niin kuvottavalta.

Perusvinkit kokeiltu läpi tuloksetta

Olen yrittänyt ohjeiden mukaan kertoa hänelle, että se sattuu. Ei vaikutusta. Olen yrittänyt ohjata nipistelyn pehmeään vatsaani, mutta käsi karkaa aina takaisin. Olen myös laittanut oman käteni nännin päälle, mutta vauva lopettaa imemisen samalla sekunnilla, kun tajuaa asian. Hän ei siis missään nimessä suostu syömään rinnalta ellei saa samaan aikaan nipistää nänniä. Vähän alkaa olemaan epätoivoinen olo, koska nautin imetyksestä ja haluan sitä jatkaa, mutta tähän nipistelyyn en enää pysty.

Olen yrittänyt myös rentouttaa itseäni ja tehdä hengitysharjoituksia, että sietäisin nipistämistä, mutta en vain saa psyykattua itseäni mukaan tähän vauvan lempipuuhaan.

Pupu rintsikoissa pehmittää

Mitkään maailman korut ei auta. Mikään ei auta. Olen tunkenut jopa tutin esittämään nänniä, mutta jään siitä aina kiinni ja imetys katkeaa heti. Tässä ollaan melkoisessa umpikujassa ja nyt olen pyrkinyt tunkemaan leikkipupun rintsikoihin, että saan vähän pehmennettyä nipistyksen voimaa pois. Tämä on toistaiseksi ollut niin sanottu puolitiehen vastaan tulemista kummaltakin ja homma toimii ainakin osittain paremmin.

En voi olla maailmankaikkeuden ainut ihminen, joka painii tämän asian kanssa. On pakko olla olemassa joku ratkaisu tähän asiaan, koska en missään nimessä aio imetystä lopettaa. Älä siis ehdota imetyksen lopettamista, vaan anna vinkki, joka pelastaa meidän yhteiset imetyshetket. Älä myöskään sano, että tämä on vaihe, koska tätä on kestänyt jo kuusi kuukautta. Vertaistuki kelpaa myös hyvin, jos ratkaisua ei löydy.

Kommentit (20)

Meillä kaksivuotias harrastaa samaa enkä kestä sitä yhtään! Ainoa asia mikä auttaa on se ettei anna ottaa toista rintaa esille imettäessä. Yrittää tunkea käden paitaan sisään aina jostain suunnasta ja onnistuu myös aina jos ei itse ole estämässä 😅 todella ikävän tuntuista

Tiiätkö, meillä ihan sama juttu ja just eilee ärsyynnyin hirveesti kun se sattuu, kun nipistetää ja vedetpä nänni metrin verran ym.. joten vinkkiä kaipaan myös, mitä voin tehdä! 😖

Toivottavasti joku keksii ratkaisun…

Esikoiselle auttoi, kun antoi hänen ottaa peukalosta kiinni. Sitä hän pyörritti kuin kampea samalla kun ruokaili. 😀

Toiselle lapselle ei toiminut mikään. Olo oli lopulta ihan pahoinpidelty. Ja hän teki vielä sitä, että oli pakko ottaa se ruokailun alainen rintakin aina hörppyjen välissä käsittelyyn ja puristella ja pyöritellä sitä nänniä, kunnes taas jatkoi syömistä… Yh, inhottavaa, vaikka imetys muuten olikin ihanaa.

Tsemppiä!

Meillä tälle ei kans peukku kelpaa. Huoh 😀

Meillä jo 4kk kanssa sama homma. Pentikin pehmoinen iso pupu on nykyään aina meidän välissä ja sitä kun vauva hiplaa niin rauhoittuu ja välillä repii pupua.. sanommekin valkoista pupua nykyään tissipupuksi. Pitää ostaa toinen että voi välillä pestä tämän kaverin 🙂 tsemiä!

Suosittelen 😀

Meillä raavitaan äidin naamaa… Pehmopupu myös käytössä öisin, päivällä yritän vain väistellä. Joskus innostuu paukuttelemaan rintsikan olkainta tuon raapimisen sijaan. Lisäksi imetyshetken loppumisesta ilmoitetaan loksauttamalla kaikki seitsemän hammasta yhteen. Mutta en ole minäkään imsetystä lopettamassa, ihana riiviö tuo on kumminkin. <3

Auts! Mahtaa sattua toi pureminen…

Mun tyttö aikanaan tykkäs räplätä mun mahassa olevia luomia, ja poika taas on kynsiny mun navan (!!) verille asti. En osaa auttaa valitettavasti siis, mutta näpräys ja nipistely sekä suoranainen repiminen on tuttua täälläkin. Itse vaan siirsin sitkeästi käden pois tai just pidin omaa kättä päällä, mutta eihän siitä ollu juurikaan apua… Onko pienellä joku lempilelu ym jonka vois antaa käteen imetyksen ajaksi?

No ei oikein ole! Oon yrittänyt miettiä, että mikä kelpais tilalle..

Loistava illanlopetus hihitellen. Feel you!

Meillä kuukauden nuorempi ”vauva” kun teillä, ja mun oli kuukausi sitten pakko lopettaa imetys koska pureminen. Viikon verran sinnittelin ja mikään konsti ei auttanut joten oli vaan pakko lopettaa.
Mulla ei ollut ees tarkoitus tähdätä pitkään imetykseen että olisin kuitenkin lopettanut sen vuoden täyttyessä, mutta silti vähän jäi harmittamaan. Hänkin vaan nauroi asialle eikä ollut edes kiinnostunut syömisestä enää, vain pureminen oli parasta ja suuttui jos kiellettiin. Joten minkäs teet.
Toivottavasti teillä vielä onnistutaan jatkamaan jos sitä haluat, ehkä tuo joskus siihen nipistelyyn kyllästyy. 😅

Auts. Puremista en kyllä kestäisi varmaan itekään. Sen on pakko sattua..

Tuttua esikoisen ajalta. Tuntu niin hirveältä, että oli pakko joskus nostaa esikoinen rinnalta, josta hän tietenkin loukkaantui. Meillä auttoi, että oli vain yksi rinta kerrallaan esillä. Ei siis imetyksiä enää pelkästään imetystoppi päällä. Öisin oli niin hankala, että oli lopulta helpotus, kun päädyttiin muistakin syistä lopettamaan yöimetykset.

Pitäisi varmaan laittaa rintsikat yöllä, Mutta ikävä kun ne sitten painaa ja puristaa..

Moikka, meillä sama homma. Tyttö hieman vajaa 11kk ja nipistelyä ja hipelöintiä on jatkunut siitä asti kun vauva oppi käyttämään käsiä 🙄. Kieltoon ja käden pois viemiseen tyttö alkaa läpsimään tai nauraa. Ainoa mikä joskus auttaa on että pidän häntä kädestä, mutta varsinkin öisin mikään ei auta kun tissin hipelöinti ja nipistelyä, jos ei saa, alkaa hirveä huutoraivo..

Huutoraivo kuvaa kyllä melko hyvin sitä loukkaantumista, kun ei anna nipistää…

No se kyllä on!

Vastaa käyttäjälle Linda Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X