Kiasman värikkäät karvahaituvat

Meidän lapset rakastaa museoissa käymistä. Ei se aina välttämättä niin syvällistä ole kuin aikuisilla, mutta ei sen tarvitsekaan olla. Museoissa käyminen näyttää juuri siltä, mitä jokaisen persoona sanoo. Älä siis arkaile, vaan uskalla lähteä museoon!

Museot on kuivia paikkoja –  vai onko?

Tällä viikolla tämä oli jo kolmas museoreissu. Aiemmin käytiin parissa Turun puolella ja nyt mentiin täällä Helsingissä Kiasmaan. En edes muista olenko koskaan käynyt siellä ennen, koska mielsin museot joskus kuivina ja naurettavina paikkoina. Levoton mieli ajatteli, että kuka jaksaa tuijottaa tauluja toistensa perään. Ei se kuitenkaan ihan tuollaista ole enkä tiedä miksi näin aikanaan ajattelin.

Museot on muutakin kuin maalattuja kuvia. On museoita, joissa on historiaa. On museoita, joissa pääset katsomaan täytettyjä eläimiä tai museoita, jotka on tarkoitettu lapsille. Kiasma on nykytaiteen museo, joka on oikeastaan mahdollisuus johonkin mielenkiintoiseen.

Värikkäät karvahaituvat Kiasmassa

Insta on täyttynyt kuvista, joissa on värikkäitä karvahaituvia. Tuo värikkyys ja erilaisuus kiinnitti nopeasti huomioni ja päätettiin miehen kanssa lomalla suunnata Kiasmaan. Meillä kummallakin on museokortti, koska käytetään museoita ahkerasti. Lapset pääsee lähes aina ilmaiseksi, joten käytännössä tällä hetkellä niissä käyminen ei maksa mitään. En jaksa koko ajan kökkiä kotona, vaan kaipaan tekemistä. Olen kotihiiri, mutta vain tyhjässä kodissa. Lasten kanssa tarvitsen rauhan siltä pienen tilan täyttävältä meteliltä ja haluan siksi lähteä jonnekin.

Taide vaikuttaa ihmisiin erilailla

Meidän ensimmäinen kerta Kiasmassa oli onnistunut. Lapsilla oli karvakerroksessa tosi hauskaa. Lapsen mieli on niin avoin, että se keksii kaikenlaista. Tuossa paikassa oli ihana kuvata, ottaa pari selfietä ja ihmetellä. Kaikista hauskinta oli katsella muita ihmisiä, joista jokaisella oli omanlainen tapansa suhtautua taiteeseen. Yhtä se nauratti, toinen oli vakava ja kolmas pohdiskeli. Näin teosta halailevia ihmisiä, näin hiljaa istuvia ja lapsen, joka kutsui tuota karvailmestystä mustekalaksi. Olen ollut aina ylitarkkaavainen tahtomattani ja näen tosi paljon ihmisistä pienellä vilauksella. Rakastan tätä ominaisuutta itsessäni ja sen takia tarkkailen ympäristöä paljon erilaisissa paikoissa. Toiselle Kiasma on siis syventymistä teokseen, kun taas itselleni se on syventymistä teoksen vaikutukseen ihmisissä.

Onnistunut reissu Kaikon mekoissa

Tulipas pitkä selostus aiheesta, mutta suosittelen kyllä käymään! Paikassa oli paljon lapsia, jotka riemuissaan juoksivat ja kaikenlaisia ihmisiä. Seassa kirmasivat myös meidän lapset uudet Kaikon mekot päällään, jotka hommattiin Turun reissulla Kukuti-kaupasta. Me ehdittiin tutustua ekalla kerralla vain noihin ihmeellisiin karvoihin, koska niihin meni aikaa pari tuntia lasten kanssa. Hassua, että joku tuollainen voi viihdyttää niin hyvin. Loput näyttelystä jätettiin ensi kertaan.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä