Melkein kolmekymppinen

Joskus vuosia sitten sitä aina odotti syntymäpäivää ja sitä, että pääsee omalla tavallaan irroittelemaan. Nyt kolmenkympin lähestyessä tulee lähinnä mieleen ahdistus omasta iästä ja siitä, että elämän paras aika alkaa olla ohitse.

Vanheneminen ja sairaudet pelottaa

Vanheneminen on kultaa ja niin edespäin, mutta on myös tuonut itselläni pelon tulevasta. Pelkään vuosi vuodelta enemmän kuolemaa, kropan fyysistä vanhenemista ja riskejä. Kukaan ei voi luvata, että elän onnellisena 90-vuotiaaksi, vaan matkalla on miljoonia vaaranpaikkoja. Kyllä sen oman kropan vanhenemisen huomaa ja väsymisen, joka sitten tuo sen pelon myös sairastumisista. Kaikenlisäksi sairastan tyypin 1 diabetestä, joka nopeuttaa kropan kulumista entisestään.

Kohta kolmekymppinen

Tänään täytän 29 vuotta ja ensi vuonna on kyllä kriisin vuosi. Nainen on parhaimmillaan 30-vuotiaana – tai näin väitetään, mutta kyllä se pelottaa. Aikanaan ajattelin, että se on ikä jonka jälkeen en esimerkiksi voisi tehdä lapsia. Tuntuu, että vanheneminen tuo mukanaan rajoitteita, vaikka mieli on avoin ja nuori.. Toki voin myös ajatella, että kyse on siitä, että käyn jotain hetkellistä kriisiä läpi. Ahdistus voi myös johtua siitä, että oma kumppani on kuusi vuotta nuorempi ja niin täydellisesti vasta elämä edessään. Meidän ikäero on asia, josta tulee tasaisesti kipuiltua kyllä. Minä vanha kurppa tuon nuoren ja upean rinnalla.

Lyhyessä ajassa paljon aikaan

Toisaalta taas ajattelen, että olen lyhyessä ajassa saanut niin paljon aikaan. Kolme lasta on elämän suurimpia saavutuksia! Olen aina ollut perheihminen, jolle lapset ja heidän kanssaan vietetty aika menee prioriteettilistan kärkeen. Olen myös noussut harrastelijabloggaajasta tälle tasolle omasta ansiostani. Se on vaatinut työtä, aikaa ja rakkautta lajia kohtaan. Olen opetellut valokuvaamaan, olen lukenut satoja kirjoja ja ottanut perheeseen koiran. On paljon asioita, joita olen elämäni aikana ehtinyt tekemään, joten turha se ei ole ollut. Eikä se myöskään ole tässä, vaan vuosia pitäisi olla tulossa kymmeniä lisää.

Joskus vain tuntuu siltä, että aika juoksee liian lujaa ja sen haluaisi pysäyttää edes hetkeksi. Kyllähän se keski-ikäkin pitkien lomamatkojen, kiireettömyyden ja hyvän ruoan kera kuulostaa upealta. Väliin vain mahtuu liian monta vuotta pelätä jonkun asian sattumista ja toisaalta keski-ikä on niin lähellä sitä ikää, kun kaikki loppuu.

Joskus tuntuu, että mietin liikaa

Läheiset sanoo aina, että syväluotaan asioita. Ajattelen myös juttuja, joita ei välttämättä tarvitsisi edes ajatella. Elämä olisi paljon kevyempää sekä helpompaa ilman pelkoa ja huolehtimista, mutta en vain osaa päästää irti vilkkaista ajatuksistani. Joskus kuitenkin laitan silmät kiinni ja pysähdyn nauttimaan hetkestä. Esimerkiksi tänään haluan olla iloinen kukista, ihanasta perheestä ja siitä, että elämä on hyvää juuri nyt. Olen 29-vuotias ja ensi vuonna sitten tulee vastaan se iso virstanpylväs iässä. Ei kannata murehtia kasvavaa kymmenlukua etukäteen, koska seuraavan vuoden olen vielä alle kolmekymppinen.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kommentit

6 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Kiitos kirjavinkistä!! 🙂

Avatar

Onnea! Ihmiselle taitaa aina se ikä, jota elää, olla parhain. Ainakin nyt tukevasti kolmikymppisenä tuntuu, etten todellakaan haluaisi olla kaksikymppinen! Luin juuri Druckermanin kirjan Mademoisellesta madameksi, jossa hän käsittelee nelikymppisyyttä, ja vaikka onneksi itselläni on vielä muutamia vuosia uuteen kymmenlukuun, ei tällä hetkellä vanheneminen tuota ahdistavia ajatuksia. Kirja herätti kuitenkin miettimään vanhenemisesta ja omaa kehittymistä sen mukana! Suosittelen muuten Druckermanin kirjoja, jos et ole niitä lukenut. Se kuuluisin on Kuinka kasvattaa bebe. Ihanan keveitä, mutta kuitenkin asiaa (ja ranskalaisuutta)!

Jos luet paljon, olisi kiva joskus lukea ajatuksiasi kirjallisuudesta. Myös vaateaiheisia hömppäkirjoituksia on ikävä, vaikka pidänkin vakavammasta linjastasi.

Ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi!

Avatar

Ihanasti pohdit ikääsi! Luin sitä hymyssä suin, sillä täytin juuri 38 ja omassa blogissani pohdiskelin samantyyppisesti asioita ja mietin, että olenpa minä nyt vanha. Minun näkökulmastani sinä olet vielä tosi nuori! Ja jonkun viisikymppisen mielestä minä olen. Niin se vain on, meillä on jokaisella oma ikämme mukainen näkökulma elämään, enkä osaa antaa muuta ohjetta kuin että ei kannata murehtia liikaa ikäänsä – yritän tätä itsekin noudattaa! Jokainen ikä on uusi ja outo, kun se kohdalle tulee ja siksi on luonnollista, että sitä sortuu murehtimaankin, mutta sitten siihen vaan sopeutuu…ja huomaa että eihän tässä mitään kauheaa olekaan. =)

Anna / Mustikkapasta – blogi

Anette - Operaatio Äiti.

Viisaita sanoja 🙂 ja oot oikeessa. Aina on joku jonka mielestä on nuori, vaikka itsestä tuntuu vanhalta!

Avatar

Oon seuraillut sua jo jonkin aikaa ja mulla on herännyt kysymys sun vaatehankinnoista. Puolustat melko usein lasten merkkivaatehankintoja sillä, että haluat tukea suomalaisia yrityksiä ja ostaa merkkiä sen eettisyyden vuoksi. Kuitenkin ig storyssa laitoit videoita ja kuvia kun ostit itsellesi Hulluilta päiviltä ns halppisvaatteita. Eikö tälläinen käytös juuri kumoa tuon väitteen että haluat ostaa eettisesti tuotettuja vaatteita? Minkä vuoksi hankit merkkivaatteita vain lapsillesi mutta itsellesi ostat halppisvaatteita?

Anette - Operaatio Äiti.

En oikein tunne vielä aikuisten muotimaailmaa, koske en siihen ennen kiinnittänyt huomiota. Puin päälle sen mikä sattui tulemaan vastaan. Häpesin myös osittain itseäni ja omaa kroppaani enkä pitänyt sitä minkään vaatteen arvoisena. Nyt hiljalleen olen alkanut tutustua kroppaani ja itseeni ja ns harjoittelen pukeutumista, jos näin voi sanoa 😀 Olen katsellut tuttuja eettisiä lastenvaatemerkkejä, jotka tekee myös aikuisille ja esimerkiksi Kaikon naistenmallisto on ihana. Olenkin sieltä ajatellut vaatetta kotiuttaa itselleni kokeiluun. Sen lisäksi mulla on myös Yozenin sekä Vimman sekä Story of Roon; että Metsolan vaatteita. Ostan myös lapsille ketjuliikkeistä joskus. En ole koskaan sanonut olevani täysin eettinen lastenvaateharrastaja. Syy miksi maksan vaatteesta enemmän on kotimaisuus ja eettisyys ja se, että koen sillä isommalla summalla tukevani hyviä arvoja. Mitä enemmän niitä tukee, sitä parempi. Onneksi on olemassa myös kirpparit, joista voi ostella vaatteita. Yleensä olen ostanut Hullareilta itselleni vaatteita ja loput käytettynä kirpparin kautta! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä