Älä jätä parisuhdetta lojumaan

Kylläpäs näitä pohdiskelevia ja suhteisiin liittyviä postauksia tulee nyt kuin sieniä sateella. Henkisesti on selkeästi menossa joku syvällinen kausi, kun tulee mietittyä astetta syvemmälle ja tätä pörräävää ajatusmaailmaa puran luonnollisesti blogin puolelle, että sen myllyn siellä päässä saa joskus pysähtymään.

Kotiin jämähtää niin helposti

Se on muuten hitto soikoon joka kerta sama asia! Aina vanhemmille yhteistä vapaa-aikaa ilmestyessä sitä suunnittelee kaikkea kivaa ja kutkuttavaa. H-hetki lähestyy ja yhtäkkiä kumpikin kiemurtelee, kunnes toinen kakaisee sen ulos. ”Eikö kotonakin voi olla rennosti, tilata hyvää ruokaa ja harrastaa sitä seksiä!”  Ei! Ei siihen pidä JOKA kerta tyytyä! Ja uskokaa, olen itse kotihiiri ja introvertti ihan henkeen sekä vereen. Uskon silti siihen, että tekee hyvää parisuhteelle pistää sitä nenää vähän ulos ovesta, kävellä käsi kädessä kaupungilla ja istua speciaalimpaan pöytään nauttimaan toisesta. Ravintolassa ei vaistomaisesti vasen käsi hapuile puhelinta taskusta, vaan ehkä siirtyy hiljalleen kohti toisen pöydällä lepäävää kättä hipsuttaakseen vähän.

Tekee hyvää nousta sohvalta

On vanhemmuus uuvuttavaa ja joskus kaipaa hiljaisuutta, mutta joskus väsymyksellekin kannattaa antaa kenkää ja nousta siltä kotisohvalta. Ei sen tarvi olla viikottaista! Ihan hyvin voi sopia erityisemmän illan kahden kuukauden välein ja sit pitää sen turpansa kiinni eikä alkaa kehitellä tekosyitä, joita itse tuppaan mieheni kanssa tekemään. Sen voi aloittaa leffaan menosta, mutta ei siihenkään tarvi jämähtää. Elokuvissa käyminen on lopulta yksilöhommaa, vaikka sen tekisi yhdessä. Se ei anna tilaa voimaannuttavalle keskustelulle, se ei mahdollista silmäpeliä tai välttämättä aina piristä. Itselleni elokuvissa käyminen on karkureissu arjen hälinästä.

Panostat itseesi ja lapsiin – panosta myös parisuhteeseen!

Ihmiset haluaa panostaa itseensä ja käydä joskus hieronnassa tai ystävien kanssa ulkona. Vanhemmat haluaa panostaa lapsiinsa ja kerätä rahaa erityisiin reissuihin. Parien pitäisi harrastaa samaa ja toki siis sillein oman näköisesti. Toiselle se voisi olla hotelliyöpyminen kerran vuodessa kahdestaan ja toiselle dinneri laskevassa kesäauringossa. You name it! En aiemmin halunnut mitään.. en lahjoja, en kukkia enkä ainakaan yllätyksiä. Ajattelin, että en tarvitse ja voin elää ilmankin. Entä, jos en voikaan? Yhtäkkiä kahdenkeskinen picnickori ja lämmin hiekka varpaiden välissä on juuri se, mitä haluan. Yhtäkkiä upea kukkapuska juuri mulle mun rakastamalta ihmiseltä on se, joka saisi hymyilemään. Yhtäkkiä mä tajuan, että mulla ja meillä on väliä. On ihan okei haluta kuulla ; ”mä rakastan sua” kynttilänvalossa.

Joka päivä ei voi olla ilotulituksia

Onhan se nyt tottakai parasta, että on se oma rakas arjessa, jonka kanssa mättää tacopeltiä poskeen sängyllä ja myötäelää draamasarjan hahmojen kanssa. Sitä se saa todellakin olla ja siitä on hyvä nauttia, koska ei elämä yhtä ilotulitustakaan voi päivästä toiseen olla. Elämässä tulee vastaan arjen muut aikaa vievät asiat, se väsymys sekä RAHA. Ei pidä ajatella, että kaksi kuukautta kotisohvaa olisi huonoutta tai riitaisa vaihe parisuhteessa pahasta. Ihmissuhteilla on tapana mennä aaltoillen ja yleensä huonoa kautta seuraa sitten se hyvä kausi. Se mitä tässä postauksessa halusin lähinnä nostaa esiin oli se, että JOSKUS on hyvä irrottaa pyllynposket sohvasta ja vähän repäistä arjessa.

On hyvä tuntea itsensä pidetyksi

Esimerkiksi seksuaalisuus parisuhteen aikana on tärkeää. Se, että tuntee itsensä vetäväksi auttaa ainakin omalla kohdalla siihen hyväksytyksi tulemisen tunteeseen. Joskus aina ajattelin, että selibaatti ei tekisi kohdallani varmaan edes tiukkaa, mutta nykyään koen sen seksuaalisen kanssakäymisen tärkeäksi osaksi parisuhdetta. Lapsiarjessa tuntuu vaan siltä, että sitäkin puolta joutuu jollain tapaa hillitsemään. Pitää olla aina vähän hiljempaa, ettei lapset herää, varoa vessaan hiippailevaa lasta tai muuten huomaa juuri innostuessaan, että nuorimmainen heräsi kesken uniensa. Tätä koko suhde tuntuu nykyään olevan.. katkaistuja hetkiä, toisen kainalosta nousemista kesken kaiken ja pieniä häiriötekijöitä. Niin rakkaita kuin nuo lapset onkin, tekisi toisilleen pyhitetty vuorokausi kyllä niin hyvä.

Hotellikaipuu oman kullan kainalossa

Olin joku aika sitten blogikoulutuksessa ja saatiin samalla tutustua Lapland hotellin tiloihin. Upeat! Tästä kokemuksesta jotenkin lähti rattaat pyörimään ja jäin vain haaveilemaan siitä yhteisestä olemisesta tuolla hotellissa. Vähän viiniä, pitkä illallinen ja kahdenkeskistä puuhaa huoneessa. Yhteinen kylpyhetki, kokonaan putkeen nukuttu yö ja valmiiksi katettu aamiainen. Väitän, että toisilleen pyhitetyt hetket toisi taas niitä perhosia kutittelemaan vatsaan ja antaisi merkitystä arkeen.

Lapsen hoitoonjättö on vaikeaa

Melkein varasin jo huoneen meille, mutta sitten iski se totuus vasten kasvoja. Ensinnäkin kenelle laittaa yöksi hoitoon kolme lasta? Toiseksi matkassa mukana kulkee se monen äidin tuttu matkakaveri; valtava syyllisyys. Kahden vanhemman lapsen kanssa olen jo tottunut yökyläilyyn, mutta nuorimmaisen kanssa syyllisyys jäytää vielä sisuskaluja liian lujaa. Järki kyllä kertoo, että hyvin lapsi pärjää, mutta sydän ei ole päästänyt irti. Entä, jos neiti ei hyväksy tissin poissaoloa? Entä, jos raukka itkee koko yön? Näissä asioissa imetys on rasittava asia, koska se itselläni vaikeuttaa erossa oloa.

Kaksin treffeillä yli vuosi sitten

Toivottavasti aika kulkee eteenpäin ja kaikki pysyy kasassa, jotta joskus on oikeasti se hetki, että me kahdestaan maataan sängyllä ja nautitaan hiljaisuudesta. Siitä on varmaan 1,5 vuotta, kun viimeksi oltiin kahdestaan ja myönnän rehellisesti sen nakertavan meidän välejä pahasti. Onko siellä lukijoissa ihmisiä, joiden tilanne on samanlainen?

Kommentit

16 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Näinhän se on 🙂 Pienillä asioilla on väliä ja niillä yhteisillä hetkillä. Kyllä ne kantaa siinä arjen keskellä hurjasti. Teillä on ihana tukiverkosto ♡

Avatar

Samaa mieltä, me yleensä kyl vietetäänki lapsivapaat muualla kun kotona! Tai oikeestaan meil ei yhteistä lapsivapaata ookkaan muut kun sillon ku ollaan sovittu menoa johononkin muualle kunnkotisohvalle 😀 ennen tehtiin näitä spessumpii juttui kerran viikkoon, lapsen saamisen jälkeen vähentyny ja nykyään varmaan kerran paris kuussa ollaan kahdestaan ulkona. Viimeks oltiin keilaamassa ja syömässä, oli super kivaa 🙂

lily.fi/blogit/noora-emilia/

Avatar

Oi,voi kyllä on! Siitä on jo 4,5v ku ollaan saatu olla kahdestaan jossain yötä.. Tuo pienempi on 1v.7kk ja häntä ei ole kutsuttu yökylään.4,5v.Isosisko on ollut toisilla iso-vanhemmilla yökylässä ja sekin tapahtui ensimmäisen kerran viime kesänä,kun hän sitä itse mankui monesti..Onhan se helpompi liikkua yhden lapsen kanssa vaikka syömään ja ulos..Mut silti se pieni vaatii huomiota ja ei siinä oo aikaa keskittyä täysin toiseen.Mä en itse keksi niitä tekosyitä,en vaan halua aiheuttaa paineita kysymällä,että voisitteko nyt ottaa tän pienemmänkin,varsinkaan yökylään..Ne sit tarjoutuu jos haluaa..Ja mä oon sellanen aika ns.aistiherkkä ihmisten tunteiden suhteen tai luen ihmisiä hyvin..Niin en halua sitä kiusallista tilannetta,jos joku vasten tahtoa suostuu ja itelle tulee sit sellanen kauhee olo..Eikä oikein oo ketään jota kysyä..Ja tuntematonta en halua ”palkata”,en luota niin paljon..Ja onhan se aika kallistakin jos aikois yön olla pois ..Välillä mä ”romahdan”ku mietin,että me tarvittais aikaa kaksin,aikaa hengähtää,olla vaan kahdestaan ..Nukkua pitkään..Edes pari tuntia kahdestaan olis aika luksusta,mut ei oo kukaan sukulaisista tarjoutunu..Välillä se ärsyttää,varsinkin kun toiset isovanhemmat asuu samassa kaupungissa..Ja ne ei oikein pidä minkään laista kontaktia..Toiset sentään käy kylässä ja joskus harvoin ottavat isomman yökylään,kun hän sitä tarpeeksi mankuu..Asuvat sit kuitenkin puolet vuodesta toisella puolella maapalloa..Silti mä aina mietin päässäni,et ku ne tulee kylään ,miks kummassa ne ei sano me vahditaan näitä kahta vaikka parituntia,menkää kahdestaan jonnekki..Tällähetkellä sen kahdenkeskisen ajan tarve olis todella suuri,kun on niin väsyny siis terveydellisistä syistä ja sit muuten vaan väsyny..Ja sit sitä miettii onko mulla oikeus olla väsyny arkeen,itsehän olen lapset halunnut ja vastuu on vanhemmilla,tällasta se pienten lasten vanhempien arki vaan on..Oon kyl välillä super kateellinen niille joilla on tosi toimiva tukiverkosto jotka voi lääkärin ajaksi lapset laittaa hoitoon tai pyytää apua,koska vaan..tai joille tarjotaan ja suorastaan tyrkytetään apua..

Avatar

On ollut samoja syylliseeden tunteita lapsen hoitoon jättämisestä. Oltiin miehen kanssa ensin päiväreissu Tallinnassa. Otettiin hytti molempiin suuntiin, vaikka ei yövyttykkään laivalla. Päivä oli pikkuisella mennyt hyvin, siitä sai energiaa uskallusta yön yli hoitoon jättämiseen. Kun syyllisyys alkoi hipuilemaan mieleen ajattelin, että onnellisten ja levänneiden vanhempien kanssa, myös lapset voi paremmin. Tsemppiä sinulle, parisuhteeseen sijoittaminen on koko perheen hyvinvoinnin kannalta aina hyvä sijoitus!

Anette - Operaatio Äiti.

Ihana kun teillä kaikki sujui! Ehkä sitä hiljalleen uskaltaa itsekin jättää kaikki lapset hoitoon 🙂

Avatar

No jos tarpeeksi paljon haluaa sitä kahdenkeskistä aikaa niin sitten yksinkertaisesti hommaa luotettavan hoitajan että voi lähteä (vaikka se lapsi vähän itkisikin). 1,5v pärjää kyllä jo yön ihan vaikka vedellä. Syyllisyys yhdestä yöstä on ihan turhaa. Onnellinen äiti, onnelliset lapset. Jos 2 lasta saisi samaan paikkaan ja 1 eri?

Anette - Operaatio Äiti.

Onhan se niin, mutta en pysty keskittymään kun mietin 🙂

Avatar

9vuoteen ei olla oltu kaksin yötä pois kotoa. Ja kyllä hajottaa. Mies ei vaan halua nähdä vaivaa suhteen eteen.
Perheessä 2 lasta joista toinen erityislapsi.
Ero on todella lähellä.

Anette - Operaatio Äiti.

Onpa kurja kuulla. Toivottavasti mies heräisi näkemään mitä hänellä on ♡

Avatar

Vanhempien välinen suhde vaikuttaa hyvin suuresti koko perheen hyvinvointiin, joten ehdottomasti varatkaa se hotelli ja panostakaa nyt siihen parisuhteeseen ennen kuin on liian myöhäistä! Nuorimmainenkin pärjää varmasti hienosti ja vaikkei jostain syystä pärjäisikään, ei se yksi yö maailmaa kaada tai aiheuta syviä henkisiä traumoja. Enemmän se vanhempien keskinäinen suhde vaikuttaa, niin hyvässä kuin pahassa. Ja tärkeää on muistaa myös se, että te annatte lapsillenne parisuhteen mallin, joten näyttäkää hyvää esimerkkiä ja pitäkää teistä huolta <3

Anette - Operaatio Äiti.

No aloitettiin jo siitä, että hän oli hoidossa 1h 20min. Hiljaa hyvä tulee 😀

Avatar

Tsemppiä sinne! Me oltiin miehen kanssa viime vkl kahdestaan vuorokausi, vaikka on pienet lapset ja yhteinen on vasta 4kk ja imetän

Anette - Operaatio Äiti.

Ihana että onnistui ♡

Avatar

Mulla jäi kommentti kesken 😅 Siis, meillä on pienet lapset, nuorin 4kk ja oltiin miehen kanssa vuorokausi kaksin viime vkl ja imetän. Hyvin oli vauvalla mennyt mummin kanssa ja syy miksi oltiin kaksin on se että meillä on ollut vähän samanlainen alku kuin teillä, ettei sitä kaksinkeskeistä historiaa ole. Arki on muutenkin tässä aika vaativassa uusperhekuviossa stressaavaa, joten ollaan otettu tavaksi kerta kuussa tehdä jotain aivan kaksin. Kerran käytiin salsaamassa ja äitini vahti lapsia sen aikaa, kerran kahvilla ja ostamassa mulle housut ja lapset oli toisilla isovanhemmilla hetken, kerran käytiin keikalla ja vauva oli kummin luona nukkumassa ja niin edelleen. Toki tämä ihana tukiverkko ja läheiset välit (nähdään näiden edellämainittujen ihmisten kanssa lähes päivittäin) antavat luottoa ja uskallusta jättää hoitoon tai ylipäätään sen mahdollisuuden. Syyllisyys puskee välillä pintaan mutta omien vanhempien paskan avioliiton keskellä lapsuuden eläneenä haluan tehdä kaikkeni ettemme erkaantuisi mieheni kanssa. Pienistä jutuista kannattaa aloittaa, vaikka siitä salsatunnista 😊

Avatar

Oma tyttö on vielä niin pieni, että kahdenkeskinen sauna mummolassa on suurinta luksusta mihin on mahdollisuus. Vaan kyllä me odotetaan kuin kuuta nousevaa että kesällä vois kokeilla tyttö olla yön yli mummon kanssa mökissä ja äiti ja isi nukkuis vaikka pihan toisella puolella saunamökissä 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Joo kyllähän se toki aikansa ottaa kun lapset on vielä pieniä ♡

Vastaa käyttäjälle Annika Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä