Älä kysy kehtaanko mä

Älä kysy kehtaanko mä. Älä kysy uskallanko mä. Kehtaat ja uskallat mitä? Olla oma itsesi? Tottakai ihmisen täytyy saada tehdä niitä asioita, joista nauttii ja tulee hyvälle mielelle. Oli se sitten pieni tanssipyrähdys hyvän mielen takia tai mitä vaan. Mikään tai kukaan ei saa määrittää sitä kenellä on oikeus tehdä asioita. Koulussa oli usein sellanen jako, että suosituille kaikki oli sallittua ja hiljasille vain noloa. Miten saada tällainen ajatusmaailma pois lapsilta JA aikuisilta?

Älä nolostu, koska syytä ei ole

Mietittiin tänään yhdessä mun kumppanin kanssa sitä, että miksi nykymaailmassa moni ihminen pysähtyy miettimään uskaltaako tehdä jotain tai kehtaako jotain tehdä. Moni nolostuu jo etukäteen tilanteista, vaikka syytä nolostua ei välttämättä edes olisikaan. Mikä on se syy, että meidän päässä edes vilahtaa ajatus sitä vastaan, että vain olisi oma itsensä? Tätä samaa käy aina arjessa mullekin ja välttelen asioiden tekemistä, vaikka niiden asioiden tekeminen saattaisi tuoda puhdasta onnentunnetta päivään. Syy asioiden välttelyyn on muiden tapa arvostella ja osoitella.

Jokainen on hyvä omanlaisena

Ihailen tuota omaa miestäni ja katselen häntä ylpeydellä. Hän kulkee tässä maailmassa ja tekee asioita muiden mielipiteistä välittämättä. Enkä tarkoita nyt mitään ylimielisiä asioita, vaan sitä, kun ihminen tuntee oman arvonsa ja tarpeensa. Hän on omalla tavallaan estoton omassa elämässään ja vetää pienen iloisen tanssin hiekkalaatikon reunalla, jos siltä tuntuu. Hän myös menee paikkoihin ylpeänä osallistuvana isänä, vaikka monessa paikassa kyselläänkin heti isän sijaan äitiä. Tuo ihminen on itselleni aivan valtavan suuri esimerkki tässä elämässä ja kaikista upein asia on hänen estottomuutensa muiden ihmisten kanssa. Maailmassa ei ole mitään outoa tai erikoista, vaan jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

Älkää tuomitko ja katsoko kieroon

Jos maailma olisi ennakkoluulottomampi ja vähän vähemmän tuomitseva, ei ketään hävettäisi tai pelottaisi olla oma itsensä. Tarkoitan nyt esimerkiksi ihan käytännön tilannetta, jossa joku alkaa tanssimaan puistossa onnesta ja muut kääntyy katsomaan kulmakarva arvostelevasti koholla. Tarkoitan myös somea, jossa esiintulevat ihmiset syötetään suoraan susille. Mitä sitten, jos joku haluaa tanssia keskellä puistoa? Mitä sitten, jos joku hassuttelee somessa? Mitä väliä, jos ihminen on vitsiniekka, tosikko, hiljainen, masentunut tai avoin? Mitä väliä? Ihmisten pitäisi antaa olla juuri omanlaisiansa ilman kaikkea arvostelua.

Koulumaailman luokkajako tökkii

Kaikki alkoi vuosia sitten koulumaailmasta, jossa luokkajako kukki kirkkaasti. Oli ne suositut ja sitten ne, joita suosio ei hivellyt. Nämä suositut pystyivät tekemään käytännössä ihan mitä vain joutumatta pilkan kohteeksi. Suorastaan oli kunnioitettavaa tanssia pulpetilla, pudottaa tarjotin tai huudella rumia sanoja tunnilla. Sitten ne, jotka kuuluivat ei siihen niin suosittuun kastiin saivat niskaansa naurun, pilkan ja kiusaamisen. Koita itse olla se luokan hiljainen tyttö ja pudottaa tarjotin edes kerran, niin ehkä tiedät mistä puhun.

Opetetaan niitä lapsia olemaan parempia

Tämä luokkajako on niin naurettava ja väärin. Se pitäisi kitkeä pois ja asettaa lapset samalle viivalle. Uskon, että tämäkin on niitä juttuja, jotka ylläpitää kiusaamista kouluissa ja myös aikuisten keskuudessa. Ei ole olemassa parempia ja huonompia ihmisiä. Ei koulussa, ei työpaikalla eikä somessa. Ketään ei pitäisi verrata toiseen, vaan ennemmin pistää tyypit samalle lankulle ja kehottaa tekemään se, mikä elämässä tuntuu itsestä hyvälle. Tämä on asia, jota aion takoa lasteni päähän alusta loppuun asti. Toivottavasti se iso muutos voisi lähteä siitä, että edes yrittää.

Instassa on storyn puolella video, jossa jutellaan miehen kanssa tästä aiheesta avoimesti. Kannattaa kurkata!

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä