Ekaluokkalaisen äiti muistelee omaa ekaluokkaa

Kesä tuli, kesä meni. Menikö kesä jo? Ulos menessä tuntuu vahvasti siltä, että tästä syksyn koleudesta ei enää nousta. Miksi se iski niin aikaisin? Ensi viikolla alkaa ekaluokka.

Ruusureppu selässä ekalle luokalle

Syksyn tuoksu tuo itselleni muiston menneisyydestä. Siinä yhdistyy sellainen kylmä kosteus ja havunneulaset. Muistan kuinka pakkasin uudet kynät penaaliin ja puin sen ruusurepun selkääni. Olin aivan todella ylpeä repustani. Se oli sellainen vihreä ja täynnä kukkia – oikein retromallia, joka ei varmasti vielä siihen aikaan lukeutunut ergonomisiin versioihin. Ensimmäisenä päivänä koulun alkaessa laitoin päälleni aivan uudet vaatteet, jotka mummi aina osti koulun alkamisen kunniaksi. Muuten meillä suosittiin kirpparia.

Asuttiin tuolloin vielä Espoossa vähän syrjäisemmässä paikassa eli Kalajärvellä. Se oli siihen aikaan vielä sellainen melko pieni paikka, jossa ei tapahtunut mitään ja taloja ympäröi metsät. Siellä aloitin ensimmäisen luokkani ja koulumatka oli sopivan pituinen kulkea pienelle ihmiselle.

Koulu oli kiva juttu, kunnes kaikki meni pilalle

Ensimmäinen päivä koulussa oli täynnä odotusta. Vatsa kuhisi perhosia, mutta ne perhoset oli siellä iloisina odottamassa jonkin kivan alkua. En muista enää paljoakaan koulupäivästäni, mutta sen koulurakennuksen muistan kyllä. Muistan myös itkeneeni pettymyksestä, koska en saanut läksyjä ja olin odottanut niitä kaikista eniten. Koulu oli itselleni kiva juttu kunnes jotain tapahtui ja koulu muuttui paikaksi minne en halunnut mennä.

Koulukiusaus vei muistin

Olin todella koulukiusattu. Kepeillä hakkaamista, syrjimistä ja naljailua. En muista tosiaan omasta ekasta luokastani hirveästi muuta kuin sen, että pojista oli kiva kiskaista housuni alas koulun käytävillä. Myöhemmin kävin tästä syystä terapiassa ja siellä sanottiin, että tältä ajalta kärsin muistinmenetyksestä. Ihminen unohtaa sen, mitä ei halua muistaa. Pieniä paloja on palautunut mieleen menneistä hetkistä, mutta omat varsinaiset koulumuistot alkavat vasta tokan luokan puolesta välistä, kun vaihdoin uuteen kouluun.

Esikoinen ekalle luokalle

Nyt oma lapseni aloittaa ensimmäisen luokan. Asia ei varsinaisesti itketä itseäni, koska on luonnollista nähdä lasten kasvavan jossain vaiheessa. Ainut asia, joka itkettää on oma ikääntyminen, kun se tuntuu tapahtuvan liian nopeasti. Olen iloinen, että lapsi on kouluiässä ja odotan kovasti tulevaa koulutaivalta. Eniten jännittää nähdä oman lapsen vahvuuksia. Onko hän matikkanero, oppiiko hän kieliä helposti vai loistaako musiikissa? Koulu on askel kohti itsenäisyyttä ja sitä pistettä, jossa vanhempi oppii uusia asioita lapsestaan.

Eniten toivon, että koulu alkaa hyvin ja jatkuu myös hyvin. Toivon, että olen kasvattanut lapseni olemaan reilu kavereille, kuuntelemaan opettajia ja ymmärtämään sääntöjä. Esikoiseni tulee käymään koulunsa kahdella kielellä ja toinen kielistä on ranska. Onko siellä muita vanhempia, joiden lapset aloittavat koulun tänä syksynä?

Kommentit

4 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Tiedän, että menee. Ja menikin! 🙂

Avatar

Joo, täällä kanssa yks ekaluokkalaisen äiti. Jännittää kovasti, miten oma poika pärjää koulussa. Ero eskariin ja koulun välillä, kun on loppu peleissä aika suuri ja poika tuntuu niin pieneltä vielä kun on loppu vuoden lapsi. Pysähdyin miettimään sitä kuinka pitkään olen sun blogia seurannut, kun aikoinaan jännitettiin sun kanssa samalla marraskuisten vauvapalstalla rakenneultraa ja saatiin poikalupaukset. Aika se vaan rientää! Tsemppiä teidän koulutien aloitukseen, hyvin se menee! <3

Anette - Operaatio Äiti.

Zemppiä sinnekin! Miten teillä meni?

Avatar

On tärkeää erottaa omat tunteet ja kokemukset lapset todellisuudesta.
On ikävää, että sinua kiusattiin, mutta todennäköisesti lapsellasi koulun aloitus menee ihan hyvin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä