Kannattaako lapsilta kieltää sokeri?

Lasten ruokavalio mietityttää usein vanhempia. Lähinnä sitä tulee pohtineeksi suolan, rasvan ja sokerin määrää ruokavaliossa. Tässä postauksessa keskitytään pohtimaan etenkin lasten sokerin käyttöä. Onko sokeri siis tabu?

Lasten ruokailutottumukset vanhemman vastuulla

Sokeri on asia, joka näin aikuisiällä koukuttaa ja pahasti ainakin itseäni. Sokeri on suora tie huonoihin hampaisiin ja lievään ylipainoon. Silti syön sokeria päivittäin enkä osaa siitä luopua. Joskus mietin, että olenko onnellisempi lihavana sokerin kanssa vai terveellisenä ilman sokeria? Silti en osaa luopua irtokarkeista tai sokeroidusta limusta. Jokainen aikuinen päättää omasta elämästään itse, mutta miten toimia, kun kyse on lapsista, joista meillä vanhemmilla on tärkeä vastuu?

En ole itse ollut koskaan totaalisesti mitään vastaan. En tietenkään anna sokeria vauvalle, joka maistelee uusia ruokia, mutta ensimmäisillä synttäreillä on kakkua lautaselta löytynyt. Omasta mielestäni totaalikieltämisessä on omat ongelmansa ja siksi siihen en lähde.

Kieltämällä kokonaan syntyy kipinä kapinaan

Yleisesti tuntuu, että lasten kanssa ehdottomuus on kuin tervemenoa ilmoitus kohti sitä, mitä yrität kieltää. Avoin asennoituminen asioihin ja niistä jutteleminen tuntuu omaan vanhemmuuteen enemmän sopivalta ratkaisulta kuin kaikesta tabun tekeminen. Meillä on muutamia sääntöjä kyllä sokerin suhteen ja esimerkiksi olen sanonut lapsille, että limua ei kannata juoda, koska se pilaa hampaat. En varsinaisesti kiellä, mutta tarjoan vaihtoehdon limulle eli makuveden tai maidon. Tämä tapa on saanut lapset valitsemaan aina etenkin sen maidon ja itse saan läpi sen, mitä halusinkin. Meillä ei siis lapset limua juo ja toistaiseksi tämä taktiikka on toiminut.

Kohtuus herkuissa terveellisen ruokavalion ohella

Karkkien, suklaan ja jäätelön suhteen eletään kohtuudella. Niin kauan, kun ruokavalio muuten täyttää lapset terveellisellä ruoalla, voi joskus sallia sinne myös herkkuja. Meillä ei ole olemassa sitoutettua herkkukäytäntöä eli Mäkkärissä syöminen ei tarkoita aina jäätelöä tai lauantai ei ole karkkipäivä. Meillä syödään herkkuja tilanteissa, jotka tuntuu sopivilta ja melko spontaanisti mitään ostetaan. Joskus lapset saa lahjaksi karkkeja, mutta usein talletan ne laatikkoon ja koko juttu saattaa unohtua.

Eivät kinua karkkia jokaisessa välissä

Tämä tapa toimia on ollut onnistunut kokeilu, koska meidän lapset osaavat hienosti elää ilman jatkuvaa herkuttelua. Kaupassa ei tule sitä tilannetta, jossa itketään herkkujen perään eikä lapset tule kerjuulle, vaikka joskus syönkin itse jotain epäterveellistä esimerkiksi kirjoittaessa. Kun me mennään kauppaan, lapset huutelee lähinnä hedelmien perään, koska niitä meillä syödään PALJON.

Vanhempi on tärkeä esimerkki

Vanhempi on toki lastensa tärkein esimerkki eli omaa herkkupuolta kannattaisi alkaa varmaan vähentämään, jos haluan lasten saavan terveen esimerkin. Joskus tuntuu vain vaikealta päästä irti siitä sokerikoukusta. En koskaan halua, että omat lapset siihen koukkuun joutuu ja siksi olen yrittänyt heidät kasvattaa neutraaliin suhteeseen herkkuja kohtaan. Ei liikaa herkkuja, mutta ei kieltoakaan. Sen lisäksi yritän muistuttaa aina valintaa tehdessä, että mitä mikäkin valinta tarkoittaa. Lapset ovat yllättävän järkeviä tyyppejä ja ymmärtävät paljon, jos heille jaksaa selittää.

Mitä mieltä te olette herkuista lapsilla? Voiko niitä antaa joskus vai kannattaako kaikki kieltää kokonaan?

Lue ”vanhat ajatukset” aiheesta:

Miksi sokerista tehdään lapsille tabu?

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä