operaatio äiti - Banneri

Huhuu! Siellä on aivan varmasti lukemassa tätä postausta vanhempia, jotka ovat käyneet läpi kaksivuotiaan uhman tai käyvät sitä parhaillaan läpi. Vininää, ininää, suoranaista raivarointia ja kiukkua. Onko tällainen itkevä lapsi julkisella paikalla teille tuttu juttu? Kuinka monta kertaa olette napanneet itkevän lapsen kainaloon ja poistuneet paikalta, koska lapsi ei rauhoitu millään keinolla?

Lapsi harjoittelee tunteitaan

Tietyssä iässä lapsen tunteet alkavat kehittymään ja se tunteiden skaala on valtava. Raivo toi tulla ihan mitättömältä tuntuvasta asiasta eli vääränlaisesta makaronista tai siitä, että ei saa tahtoaan läpi. Tunteita on todella tärkeä sallia lapselle, koska käymällä niitä läpi opitaan myös tunteiden hallintaa. Se, että kieltää vihan tai surun voi olla vahingollista lapselle. Kiukkuisuus ja itkeminen on aina syy jostakin, jota kannattaa vanhemman kanssa tarkastella. Lapsesta ei pitäisi olla pettynyt, jos tämä ”aina vain itkee.”

Lapsen kuuluu pistää vastaan

Sen lapsen kuuluu pistää vastaan kaupassa ja osoittaa sitä tahtoa. On mielestäni tärkeää, että lapsi oppii kertomaan, mitä haluaa. Vielä tärkeämpää on vanhemman opettaa, että kaikkea ei voi siltikään saada. Otetaan tilanne, jossa lapsi huutaa lattialla karkkihyllyn edessä ja mietitään, miten vanhemman tässä tilanteessa kannattaisi toimia. Antamalla periksi saattaa vain vahvistaa epätoivottua kiukkuvaatimista, kun taas antamalla lapsen yrittää raivoamalla saada tahtonsa läpi saamatta sitä tahtoaan läpi, oppii lapsi tärkeitä asioita elämästä. Ei siis kannata mulkoilla maassa makaavaa lasta, koska hän käy läpi tärkeää kehitysvaihetta.

Miksi pitää mulkoilla huutavaa lasta?

Sitä en ymmärrä, että miksi pitää lähteä mulkoilemaan tai komentamaan huutavaa tai itkevää lasta. Onko syynä se, että on itse lapseton ja kokematon aiheesta vai se, että nostaa itsensä yksinkertaisesti jalustalle? Maailma on täynnä juttuja, jotka joskus voi ärsyttää, mutta siihen on sopeuduttava. Itseäni ärsyttää tupakointi, mutta en mulkoile tupakoitsijoita tai roiku heidän hihassaan solvaamassa. Voin sanoa, että oma kaksivuotiaani, kävelevä maanpäällinen pirulainen, on tällä hetkellä siinä iässä, että välillä en tiedä itkisikö, nauraisiko vai huutoitkunauraisiko. Hän on haastava ikänsä puolesta itkuineen, raivoineen ja jatkuvine kitisyineen. Hän on pieni kävelevä maanvaiva (rakas sellainen), joka yrittää tällä hetkellä kokeilla rajojaan komentamalla ja härnäämällä toisia lapsia, vaatimalla kaikkea ja suuttumalla ihan pienestäkin.

Ei ne bloggaajankaan lapset lähentele täydellisyyttä

Se, että on bloggaaja ei sulje pois sitä, että lapset osaa joskus olla hankalia. Ei kauniit kuvat instassa tarkoita, että lapset istuu aina nätisti rivissä ja toimii kuin kaupasta tilattu valmispakkaus. Erityisen paljon kulmakarvani nousevat joka kerta, kun joku anonyymi läyhää jossakin palstalla, että näki meidät ja yksi lapsistani käyttäytyi kuin pe**e. Sitä tapahtuu kyllä ja aika usein tapahtuukin. Tuleeko oikeasti yllätyksenä, että myös minun lapseni osaavat käyttäytyä joskus huonosti, itkeä tai raivota lattialla? Pääasia ei ole se, mitä lapsi sattuu tekemään, vaan vanhemman reaktio asiaan. Itse ohjaan ja tuen oikeaan suuntaan, kun homma menee lapsella levottomaksi. Lapsen käytös ulkomaailmassa ei kerro mitään kasvatuksesta.

Kohta kukaan ei uskalla lähteä ulos ovesta

Häpeä, pelko, pärjäämättömyyden tunne. Ne on fiiliksiä, joita voi pahasti uhmaava lapsi ja törkeästi heitetty katse aiheuttaa. Minä ja moni seuraajistani instagramin puolella tunnistaa nuo tunteet sekä sen ajatuksen, että kehtaako sen taaperon kanssa edes lähteä minnekään. Vanhempien ei kuuluisi paineiden mukana joutua syrjäytyneiksi sen takia, että oma lapsi käyttäytyy juuri niin kuin toisenkin lapsi. Mulkoilua parempi vaihtoehto on myötätuntoinen tsemppihymy, apua tarjoava käsi tai sitten vain katse, joka käännetään pois pahojen sanojen sijaan.

Meidän taapero heitettiin ulos kahvilasta

Meillä on ollut paljon harjoittelua sen suhteen, että nuorin lapsista jäisi pidempiä pätkiä isin kanssa ja saataisiin imetystä loppumaan päin. Kaikki on sujunut hyvin kotona ja useamman kerran ulkomaailmassa. Tänään menin leffaan isompien lasten kanssa ja isi vei meidän taaperon lapsiystävällisenä tunnettuun kahvilaan, jossa ollaan käyty iät ja ajat lasten kanssa eri toimipisteissä. Kaikki on sujunut aina hyvin. Taapero oli eri mieltä asiasta (selittämättömästä syystä) ja aloitti kitinän kautta sitten kiukuttelun. Hän kuuleman mukaan itki isänsä sylissä, kiukutteli ja vuorotellen vaati mehua, joka oli edessä. Tätä ehti jatkua vain muutama minuutti, kun tarjoilija tuli kehottamaan miestäni poistumaan lapsen kanssa ja sitä ennen kertoi, miten hän hoitaa hommansa huonosti vanhempana. Ympärillä olevat asiakkaat kommentoivat paikaltaan tarjoilijalle, että heitä ei tilanne häiritse. Meillä on tapana ensin yrittää rauhoitella taaperoa hetki paikalla (noin viitisen minuuttia) ja poistua sitten kokonaan häiritsemästä, jos tilanne on ihan mahdoton. En ole koskaan ikinä elämäni aikana joutunut tilanteeseen, jossa heitettäisiin ulos lapsen itkun takia. Mieheni kuvaili viesteissään, että hänen tekisi mieli itkeä häpeästä, koska olo oli todella nöyryytetty. Tarjoilija tulee käytännössä kertomaan, miten hän ei osaa toimia vanhempana ja aloittaa pakkaamisen mieheni puolesta. Tässä vaiheessa taapero oli jo riisuttu ja enää nyyhkytti isäänsä vasten, mutta ei enää huutanut.

Itkevän lapsen vanhempi kokee jo itse tilanteessa painetta. Sitä on epäonnistunut olo, vaikka ei tarvitsisi olla. Tällaisessa tilanteessa ei auta se, että painetta lisätään, vaan tärkeämpää on tarjota apua. Miten on, heittäisitkö sinä perheen ulos, jos lapsi itkee?

 

Jälkikäteen kahvila pyysi tilannetta anteeksi ja kertoi, ettei toiminta kuulu heidän politiikkaansa.

Kommentit (68)

Maailmaan saa kuulua lapsen kiukkuitkua. Minusta on törkeää jäädä mulkoilemaan uhmaraivarit saanutta pikkulasta kaupassa tai kahvilassa. Minun lapset (jotka ovat jo aikuisia) ovat saaneet raivareita kaupassa, leikkipuistossa jne. Heitä ei ole viety kotiin raivoamaan vaan raivoaminen on otettu vastaan siellä missä on oltu. Raivoamisella lapselle ei saa antaa periksi. Aikuinen ottaa paikkansa ja antaa lapsen raivota ja tyynnyttelee lapsen isoon halaukseen syliinsä raivareitten jälkeen. Kaikki lapsen raivoitkusta häiriintyvät aikuiset ovat asiattomia.

Lapsen itku on hälytysääni. Eli lapsi hälyttää, että nyt ei ole kaikki hyvin, tehkää jotain asialle. Hälytysäänen soidessa nousee kuuloetäisyydellä olevien stressitasot. Eli jos nyt vaikka siellä kahvilassa soi hälytysääni, ovat kaikki sen kuulevat stressissä. Vaikka kuinka olisivat kohteliaita, eivätkä olisi huomaavinaankaan. Yleensä kahvilaan mennään rentoutumaan, ei stressaamaan.

Jos nyt vaikka äiti on voinut jättää taaperonsa hoitoon viettääkseen hetken omaa aikaa, vaikkapa sinne rauhallisen kahvilan nurkkapöytään. Mahtaakohan hän kokea sen kovinkaan rentouttavana, jos viereisessä pöydässä lapsi huutaa täyttä kurkkua.

Jos ei lapsen itku meitä hälytä, niin evoluutio hoitanee meidät pois maapallon päältä ihmettelemästä.

Tämä vain vahvistaa käsitykseni siitä, miten lapsivastainen maa Suomi on.
Lasten täytyy saada opetella käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Kauppareissua ei voi jättää kesken ja kahvilassa on myös lapsiperheillä oikeus nauttia kahvit.
Kannattaa mennä itseensä jos lapsen itku niin häiritsee..
Vieraan hymy tai muutama sana voi saada lapsen kiukun häviämään. Ollaan siis mukavia toisillemme 🙂

Hyvä kommentti!

Ei herranjessus mitä mä luin, sekä postaus että kommentit!
Mä olen masentunut äiti, ja erityistä ahdistusta mulle aiheutti (ja tulee aiheuttamaan varmasti jatkossakin) lapseni itku. Siis se, että kolmikuinen vauva itkee ja mulla ei ole keinoja lopettaa sitä. Tämä on ahdistanut mua masennukseen asti ja saanut mut pysymään sisällä vauvan kanssa ettei kukaan muu vain huomaa, ettei vauva lopeta itkuaan. Sitten kun siihen hetkeen tulisi vielä joku naimaton avioliittoneuvoja kertomaan miten hän rauhoittaa lapsen ja pyytää poistumaan, niin ei olisi itseni tai lapsen vahingoittaminen enää kaukana. (Kumpaakaan näistä ei ole onneksi vielä tapahtunut eikä toivottavasti tapahdukaan, kiitos kuuluu kaikille muille ihmisille paitsi sille naimattomalle avioliittoneuvojalle)
Kyllä tähän yhteiskuntaan täytyy mahtua lapsia. Aivan sama onko kyseessä taidemuseon vai perhekerhon kahvila, kyllä mulla on ihan yhtä suuri oikeus istua siellä lapseni kanssa kuin muillakin ja arvioida itse, milloin on järkevämpi vaihtaa suunnitelmaa.
Että te, jotka häiriinnytte siitä vauvan tai lapsen itkusta, ajatelkaa jooko seuraavalla kerralla, että mitä seurauksia siitä huomauttamisesta voi olla.

Meillä kävi joskus ruokakaupassa samankaltainen tilanne. Olimme jo poistuneet eteiseen rauhoittumaan, kun vartija tuli saattamaan ulos koska ”asiakkaiden pitää saada olla rauhassa”. Itse täysin häkellyin tilanteesta ja itkua nieleskellen poistuimme. Mies (joka muiden lasten kanssa oli edelleen kaupssa) kävi sitten keskustelemassa vartijan ja myyjien kanssa sekä antoi parannusehdotuksia tilanteeseen.

Meillä siis joku vanhempi rouva oli sanonut myyjille että ei tule ostoksille enää jos emme poistu. Mies parannusehdotuksena kertoi että olisivat voineet pahoitella rouvalle tilannetta ja muistuttaa häntä kuinka lapsilla on välillä vaikeaa hallita tunteita ja huomauttaa fakta että olemme jo kaupasta poistuneet.

Olipa kaupalta huonosti toimittu!

Voi ei näitä kommentteja. Ensinnäkin, kyllä kaikki vanhemmat osaa arvioida, milloin lapsen kiukuttelu jossain paikassa on liikaa ja osaa toimia sen mukaan, mikä oman lapsen kohdalla toimii parhaiten. Toiseksi, mä en muista yhtään tilannetta mun elämäni ajalta, jolloin toisen lapsen kiukuttelu olisi ollut häiritsevää. Kun jollakulla on hankala tilanne lapsensa kanssa, yleensä spontaanisti hymyilen kannustavasti vanhemmalle, jos se tuntuu sopivalta.

Aina voi sattua erilaisia hetkellisesti ärsyttäviä asioita esim. just kahvilakäynnillä, niin kuin lapsen raivoaminen tai muu sekoilu, tietyöt, aikuisten meluaminen tai muu sekoilu, epämiellyttävä tai liian kova musiikki jne., mutta niistä se lapsen raivo on todellakin vähiten häiritsevää – ja ainoa empatiaa herättävä tilanne.

😊🙏🏻

Jos mun erikoiskahvi maksaa 6,90 ja se pitää itse tilata sekä siivota pois niin en todellakaan halua kuunnella huutoa viereisestä pöydästä, kiitos.

Sitten sä et voi kyllä käydä missään.. Mitäs jos viereiseen pöytään tulee kehitysvammainen joka huutaa? Tai touretten syndroomasta kärsivä ihminen? Tai huonokuuloinen vanhus?

Sama juttu, että kun olen maksanut kahvistani 4€ ja kakkupalasta 6€, lapsen pillimehusta 2€ ja pullasta 2€ niin en minäkään niitä haluaisi jättää kesken ja poistua paikalta heti kun lapsi kiukkuaa. Meillä kaikilla ei ole puoli tuntia putkeen huutavia lapsia, mutta on sellaisia joiden itku kestää hetken (pari minuuttia) ja sitten loppuu. Elämä lasten kanssa on sellaista.

Joskus tuntuu, että näihin postauksiin tulee aina lapsettomia oikein varta vasten kertomaan miten HEIDÄN maailma järkkyy siitä, kun jonkun lapsi itkee jossain. Entä sen äidin maailma, tai lapsen, jos yrittää parhaansa siinä tilanteessa tuntien itsekin että itkee kohta, ja joku mulkoilee, kommentoi tai pahimmillaan heittää ulos koko paikasta?

Lapsi vasta opettelee elämää. Eri asia on sitten, jos näyttää siltä että vanhempi ei tee elettäkään muuttaakseen tilannetta ja nauttii vaan erikoiskahvistaan ja lapsi huutaa vieressä. Mutta jotenkin tuntuu, että tässäkään tapauksessa ei ollut ihan niin.

Just näin 🙂 Ja meilläkin kyse oli ollut parin minuutin itkusta ja siihen puututtiin. Lapsi olisi ollut rauhallinen varmasti viidessä minuutissa.

Eipä kukaan tarkotuksella lapsia huudata vieressä. Ja jos haluaa rauhallisen erikoiskahvin, kannattaa valita joku muu ku lapsiperheille suunnattu kaffila.

Milloin tulee lisää sisustuspostauksia? 🙂

Luonnoksissa roikkuu 🙂 Yritän saada aikaiseksi!

Valaiskaa mua miten poistutte fiksusti kesken lounaan tai kahvittelun, viettekö keskeneräiset eväät matkassanne? 😅 jossain kauppakeskuksessa ulko-ovi voi olla kerroksen alempana niin ei sieltä poistuta noin vaan ulos vähän tuulettumaan, entä jos niitä lapsia on neljä ja vaan 1 ”huutaa” tai uhmakiukkuaa, joutuuko kaikki lapset jättämään jäätelön pöytään ja poistumaan? Hitto jos ei muut kestä 2v harjoittelevan lapsen kiukkua ni pysykööt kotona. Ei se lapsi ikuisesti ole lapsi ja osaa varmasti 5vuoden päästä niitä käytöstapoja ja käyttäytymistä ku on saanu harjoitella 😜 en ymmärrä miten normaali asioista saadaan hirveä haloo aikaan nykypäivänä 🙄

En mäkään!

Jos lapsi, aikuinen tai vaikka mukana oleva lemmikkieläin köytöksellään höiritsee muita asiakkaita, niin henkilökunnan kuuluukin pyytää poistumaan.
Omien, nyt jo isompien lasten kanssa on kuljettu ja kierretty eurooppaa ja kotimaata, syöty ja istuttu ravintoloissa ja muissa julkisissa paikoissa, siksi meillä lapsille on jo pieninä opettiin että kiukuttelu pitää jättää kotiin ja ravintolasta lähdetään heti jos ei osaa olla kunnolla.

Joo sama. Ollaan pienestä pitäen treenattu paikoissa olemista. Voi se 5minuutin kiukku silti iskeä joskus ja sen verran sallittakoon aikaa vanhemman rauhoitella lasta eikä niin, että heti lentää ulos 🙂

Anteeksi, mutta tässä sinä mustamaalaat koko kahvilaketjun vain yhden ainoan työntekijän perusteella.
Olisit voinut antaa palautteesi suoraan siihen tarkoitettuun osoitteeseen, eikä lähteä sitä kirjoittamaan tänne. Varsinkin, kun et ketjun kantaa asiaan ole kunnolla missään maininnut 🙂

Oli ihminen yksityishenkilö tai blogisti, voi sen kokemuksen ihan hyvin tuoda ulos.

Ketju oli äärimmäisen pahoillaan tapahtuneesta ja teki tästä keissistä esimerkin jokaiseen pisteeseen, miten ei toimita.

Tässähän nyt mustamaalataan koko ketjua yhden ihmisen takia.. Ei hirveän fiksua sekään..

Onneksi asia on käyty läpi kyseisen ketjun kanssa ja asia kunnossa 🙂

Mitenköhän pitkä tämä ”hetki” oli? Jos oli odotettavissa että huutoa tulee niin miksi piti mennä kahvilaan eikä esim. kotiin tai puistoon? Mulla on lapsi mutta kunnioitan muita sen verran etten olisi tuossa tilanteessa kahvilaan mennyt.

Muistaakseni jotain viitisen minuuttia. Joskus lapset hermostuu ja pieni hetki pitää sallia vanhemman rauhoitella lasta. Sieltä voi sitten poistua, jos lapsi ei aio rauhoittua kyllä. Vanhempi siis lapsen kanssa

Poistumalla paikalta kiukuttelevan lapsen kanssa arvostat muiden oikeutta nauttia leivoskahvinsa rauhassa. Kirjoitat itse, että lapsi kiukutteli ja huusi, joten tarjoilija ei todennäköisesti tullut häätämään jälkikasvuasi ”ensimmäisestä vinkaisusta”. Ihmetyttää, miten juuri sinun lapsiasi kohdellaan niin kaltoin bussissa, junassa, uimahallissa, kaupoissa, kahviloissa… Oletko tavallista herkempi ottamaan asiallisen palautteen itseesi vai eikö perheenjäsenesi hahmota, että muillakin ihmisillä on oikeus olla julkisilla paikoilla ns. ilman turhia häiriöitä?

Onko vaikea ymmärtää lukemaasi, jutussahan sanottiin että tarjoilija arvosteli., se ei ole asiallista palautetta.

Tai sitten moni kokee samaa ja itse nostan vaan aiheen esille.

Lapsi ei ollut huutanut pitkään. Meillä on tapana ottaa rundia ulkopuolella, jos ei meinaa rauhoittua 🙂

Hm, enpä tiedä (… moni kokee samaa ja itse nostan vaan aiheen esille). En muista kyllä, että koskaan olisi kukaan ulkopuolinen tullut ilmoittamaan minulle lasteni huonosta käytöksestä. Tosin muutaman kerran poistuin itse takavasemmalle lasteni kanssa, mutta tämäkin jäi muutamaan yksittäiseen kertaan. Ehkäpä juuri poistumisten takia lapset osasivat ainakin jollakin lailla käyttäytyä ihmisten ilmoilla? Me siis poistuimme tilasta kokonaan, emme ”ottaneet rundia ulkopuolella”.
Toisaalta sekä tämä että bussireissuhan olivat miehesi kokemuksia, joten herkästi jää kertomatta joku oleellinen yksityiskohta ja sitten taas painotettua ja väritettyä toista, ehkä pienempääkin yksityiskohtaa.

Meillä harvemmin osunut kiukku julkisiin paikkoihin (tuuria), kotona sitten saattaakin huutaa 30min suoraa huutoa. Mutta nämä muutama kerta ovat olleet sellaisia, että paikalta kokonaan poistuminen on ollut mahdotonta. Esim. Kylpyläloma, huutokohtaus aulan lounasravintolassa. Poistuin samantien toiseen päähän isoa aulaa, että emme häiritsisi ravintolassa syöviä noin 10 henkeä. Silti sinne erikseen päätti kävellä juuri sisään kirjautunut mummeli sähisemään lapselle ja arvostelemaan. Lapsen rauhoituttua menimme syömään.

Lapsista lähtee ääntä, he opettelevat. Koitan myös lasten kanssa valita ns lapsi ystävälliset ravintolat ja kellonajat. Siksi esim ihmetyttää että lasten risteilyllä lounas aikaan ravintolassa ”juhlivat” pöytäseurueet saavat meluta, huutaa, kiroilla, sammua, ryypätä ym rauhassa. Lapsi harjoittelee käyttäytymistä. Aikuisen tulisi jo osata.

Samaa mieltä mitä tuossa lopussa sanot. Aina se on lapsen vika mutta aikuiset saa meluta.

Itkevä lapsi ei lähtökohtasesti ole huonokäytöksinen. Itku ei tarkoita, että joku on tuhma 🙂

Ja kyllä, meidän nuorin on ollut huonohko rauhoittumaan isän kanssa nopeasti, mutta silti aina rauhoittuu, vaikka hetken pidempään ottaakin 🙂

Pitääkö sitä rauhoittumista isin kanssa harjoitella julkisella paikalla? Mielestäni on itsekästä ajatella että huutamista pitäisi muiden asiakkaiden sietää….vai olisiko sinusta ok että menet kahvilaan ja viereiseen pöytään tulee hirveätä meteliä pitävä seurue että et edes omia ajatuksia kuule? Monilla on myös ääniyliherkkyyttä. Ja tiedoksi kyllä minulla on lapsi 🙂 toisin hän on jo iso. Olen tuosta kyllä sitä mieltä että enemmän kasvatuksen tai voisiko sanoa kasvattamuuden tulos on tuo lapsen huutaminen kahvilassa kuin uhma. (Sairaudet pois lukien) Mutta uhman piikkiin on niin helppoa laittaa monia asioita. Suurin osa lapsista kuitenkin osaavat käyttäytyä julkisissa tiloissa tarkoittaako tämä siis sitä sitä suurimmaksi osaksi lapsilla ei ole uhmaa ollenkaan?

Olen aina ajatellut, että maailmaan kuuluu ääniä. Joskus ne on aikuistumista harjottelevat teinit, joskus hauskaa pitänyt juopunut ihminen ja joskus vaikeaa hetkeä läpikäyvä vauva tai taapero. Annettakoon anteeksi sen hetken, kun aikuinen tässäkin tilanteessa yritti selvitellä tilannetta. On niin helppo ja kulunut lause vedota kasvatuksen puutteeseen 😀 Se nostaa vain kommentoijan jalustalle ja kertoo ehkä kyvyttömyydestä ymmärtää empaattisesti vaikeita tilanteita 🙂

Vaikea uskoa että tarjoilija, ammattilainen käyttäytynyt näin(ja varsinkaan että ois haukkunut huonoksi vanhemmaksi). Mutta joo, kyllä pitäisi sen verta olla tilannetajua että tietää milloin on aika poistua huutavan lapsen kanssa. Mutta tässäkin tapauksessa jos isä rauhoitellut sen muutaman minuutin ni tuskinpa on tarjoilija heti tullut salamana paikalle. Eli onko lasta huudatettu puoli tuntia vai onko tarinassa Lapin lisää 😅

Kuka edes jaksais kuunnella oman lapsen huutoa puoli tuntia 😀 En usko että tässä on liiottelusta kyse

Jep 🙂

Kuulostaa ihan omalta 1,7v maanvaivaltani. On kovin rakas maanvaiva kaikesta huolimatta 😄🥰

❤❤

Tarjoilija toimi oikein. Tässä ei avattu tilannetta enempää, kuinka moni muu asiakas oli valittanut henkilökunnalle häiriöstä.
Suomessa ravintolassa käyminen on suht kallista, joten itse en ainakaan maksa siitä että pääsen kahvilaan fiilistelemään lasten raivopuuskia.

Jokainen voi myös perustaa oman kahvilan ja huomata suht nopeaan, että kyseinen toiminta ei ole kovinkaan kannattavaa.

Kukaan ei ehtinyt valittaa. Puhutaan oikeasti aivan hetkestä, kun tarjoilija paukkasi paikalle.

Juurikin sen hetken 🙂

Mutta eipä se mun päivää mustenna, jos joku ei usko.

Kannattaa jättää kahvillalle palautetta, koska tämä näköjään ollut pelkästään yhden työntekijän tyhmää käytöksestä ja kahviloissa jokaisen ihmisen tulisi saada olla omana itsenään. Terveisin kahvilassa työskentelevä

Joo jätettiin ja kahvila vuolaasti pahoitteli ja hoiti asian työntekijän kanssa.

No tuskinpa heitä on kahden minuutin huudon jälkeen ulos heitetty, olisi taas kiva kuulla tästä kahvilankin näkemys. Kun omalla kaksivuotiaallani uhmakohtaus alkaa, nappaan hänet kainaloon ja poistun tilanteesta. Näin olen opettanut lapselle, että raivoamalla ei saa tahtoaan läpi vaan joutuu pois kivasta paikasta ja uudestaan yritetään kun on rauhoittunut.

Sellaista kutsutaan muiden ihmisten huomioimiseksi, itse en ainakaan jaksa kuunnella missään ruokapaikassa muiden lasten raivohuutoa.

Tuttua meillekin. Ihan yhdessä sovittu, että otetaan kierrosta ulkoota, jos ei meinaa rauhoittua.

Tässä asenneongelma oli tarjoilijalla eikä ketjulla. Ketju oli äärimmäisen pahoillaan asiasta.

Kyllä itsekin ymmärrän, että ei kukaan jaksa varttia huutoa kuunnella ja poistun hetkeksi ulos 🙂

Ehdottomasti palautetta kahvilaan, tarjoilija vielä mennyt henkilökohtaisuuksiinkin arvostelemalla häntä vanhempana.. törkeää.

Laitettiin!

Voi ei, kuulostaa kamalalta! Liikun kahden alle 2-vuotiaan kanssa ja meillä kestää noin talvella 15 min, että päästään kahvilasta pois, kun puen lapset, palautan syöttötuolin, kerään tuttipullo ja laitan lapset vaunuihin. Käytän mieluummin 5 min siihen, että rauhoitan lapsen kuin huudatan häntä ja poistumme kahvilasta ja kaikille tulee paha mieli, kun lapsi huutaa 15 min

TUOKIN on hyvä pointti!

Blogikirjoituksesta sai käsityksen, että muutaman minuutin tarjoilijakin odotti. Julkisilla paikoilla on aina vähän tasapainoilua, että onko lapsen kasvatus etusijalla vai ottaako muut ihmiset huomioon. Kasvatustahan sekin on, että lapsi oppii, millainen käytös on kahviloissa sallittua.
En kyllä kenenkään vanhemmuutta päin naamaa arvostelisi, jos olisin tarjoilijan tilanteessa, siinä kohden tarjoilijan käytöskään ei ollut ihan oppikirjan mukaan. Kaikki me ollaan vähän epätäydellisiä.

Ei mies ollut kauaa lasta ”huudattanut”. Meillä tapana mennä vähän sivulle, jos ei meinaa rauhoittua.

Uskomatonta käytöstä tarjoilijalta! Voi ###mikä kansankynttilä olevinaan. Jätä palautetta kahvilalle 🙁

Jätin 🙂

Huutavan, rajojaan hakevan lapsen paikka ei ole ruokapaikassa. Lapsen kanssa poistutaan tilanteesta, ja tullaan takaisin, kun tilanne on rauhoittunut. Näin kunnioitetaan muiden ihmisten ruokarauhaa, sekä opetetaan lapselle, että huutamalla ei tahtoaan saa perille.

Ritvan kanssa samoilla linjoilla, itse olen aikoinaan ollut samanlaisessa tilanteessa.. olen poistunut lapsen kanssa kunnioittaakseni muita asiakkaita sekä yrittäjää ettei kaikki asiakkaat poistu ikävällä mielellä… miksi kaikkien muiden ihmisten jotka ovat esim. jo omansa kasvattaneet pitäisi hyväksyä kuuntelemalla huutoa ja kiukuttelua heilläkin on oikeus nauttia ostoksensa kahvilassa rauhassa tai keskustellen seuralaisen kanssa joka on mahdotonta jos vieressä huutava lapsi. Tsemppiä kahvilaan hienoa että puutuit asiaan ja uskon että sivusta seuranneena et kuitenkaan HETI mennyt käskemään ulos, monesti ei älytä lähteä tilanteesta annetaan vaan mukulan huutaa!

Joo ja jätetään ruokaostokset tekemättä ja ollaan sinä päivänä syömättä? Joskus ei ole mahdollista lähteä pois ja tulla takaisin myöhemmin kokeilemaan. Ei kukaan huvikseen anna lapsensa huutaa kaupan lattialla tai missään muuallakaan, se tilanne on vanhemman kannalta todella ikävä. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, jos ei kestä huutavaa lasta muutamaa minuuttia, kannattaa asioida ruokakaupassa esim. iltakahdeksan jälkeen. Kahvila on tietysti siinä mielessä eri juttu ettei siellä ole ”pakko” olla, mutta silti tuo on kyllä ihan törkeää, että heitetään ulos. Eipä varmaan tarvi toista kertaa asioida kyseisessä kahvilassa…

Paitsi jos kyse on lapsiperhekahvilasta, jossa lapsi söi lounasta 🙂

Harjoittelu tekee mestarin. Vai pitäisikö näiden perheiden pysyä kotona kunnes uhmaikä on ohi? Mitä lapsi silloin on oppinut?

Jep!

Jokaisella vanhemmalla on varmasti tähänkin hiukan eri lähestymistapa. Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka ilmoittaa lapselle ihmisten ilmoilla oltaessa ( jos siis alkaa mekkaloida):
”Kuten näet, täällä on paljon muitakin ihmisiä ja he eivät ole tulleet tänne kuuntelemaan sinun huutoasi”
2 ensimmäistä lasta ainakin ymmärsivät tämän selvästi noin 1,5 v iässä – nro3 tulossa kohta siihen ikään että alkaa ymmärrystä olla 😁, jää nähtäväksi miten hän tulee toimimaan!

On meilläkin lapset aika hyvin ymmärtäneet, mutta tämä yksi sitten ei. Nyt kohta jo 4-v ja tuntuu edelleen olevan haasteita ymmärtää, vaikka kahdella vanhemmalla ei.

Voi olla, mutta toisaalta itkevän lapsen kanssa on hyvä myös harjoitella se muutama minuutti sitä rauhoittumista eikä sännätä ekasta vinkaisusta karkuun. Lapsi oppii, että kitinällä pääsee ulos tilanteesta. Jokaiselle vanhemmalle sallittakoon se muutama minuutti aikaa rauhoitella lastaan 🙂 Jos kohtaus vain jatkuu niin uskon jokaisen vanhemman poistuvan hetkeksi, näin toimin ainakin itse.

Olen samaa mieltä ettei lapselta voi olettaa samaa kuin aikuiselta 😊

Vastaa käyttäjälle Aude Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X