operaatio äiti - Banneri

Olen puhunut paljon keskenmenosta viime aikoina, koska koettuani sen noin kuukausi sitten, on asia pyörinyt päässäni paljon. Etenkin mielessäni pyörii syyllisyys. Oliko keskenmeno oma vikani?

Miksi olen näin viallinen?

Ihan ensimmäinen ajatus vuodon alkaessa oli paniikinomainen MIKSI ja seuraava ajatus olikin viha itseä kohtaan. Miksi olen näin viallinen? Miten en osaa yksinkertaisesti tätäkään asiaa? Mikä kroppaani vaivaa? Jotenkin surun ja pettymyksen hetkellä on helppo turvautua itsevihaan ja siihen, että syyttää itseään kaikesta. Itsensä syyttäminen ei kuitenkaan yleensä johda kovin pitkälle ja pitäisi ennemmin tajuta, että kaikki ei vain ole omissa käsissä.

Entä, jos söin jotain väärää?

Silti sitä paniikissa miettii, että tekikö sitä jotain väärin. Entä, jos söin jotain siltä kielletyltä listalta ja sain listerian, joka aiheutti keskenmenon? Vuotaessani pois unelmaa kävin lähes pakonomaisesti läpi kaikkia ruokia, joita olin lähiaikoina syönyt. Oliko jokin ruoista huonoa? Muistinko pestä salaatin hyvin? Eikai kaikki johtunut siitä salmiakista, jonka laitoin suuhuni? Tai, jos kaikessa olikin kyse siitä, kun päädyimme harrastamaan seksiä? Voiko se vahingoittaa alkiota, aiheuttaa irtoamisen sekä keskenmenon? Tällaisia asioita tuli mietittyä, vaikka oikeasti järkevänä ihmisenä tajuan, että nämä tällaiset asiat eivät johdu yhden sunnuntain seksistä, vaan ovat paljon korkeamman voiman käsissä.

Ehkä olen vain liian lihava

Olen myös lukenut ennen taukoani siitä, että kaikki johtuisi sairaalloisesta ylipainostani ja siitä, että aiheutan tämän itselleni, koska en laihduta. Olen yrittänyt miettiä, että voiko ne kymmenen liikakiloa vaikuttaa raskautumiseen, kemiallisiin ja lopulta vielä tähän keskenmenoon. Tulen joka kerta siihen tulokseen, että ainahan sitä voisi terveemmin elää, mutta kyllähän niitä lapsia onnistuneesti saa kaiken kokoiset ihmiset. En myöskään osaa laskea itseäni sairaalloisen ylipainoiseksi, koska bmi osuu vain lievään ylipainoon. Puhutaan niistä noin kymmenestä kilosta, jotka voisi pudottaa tai sitten olla pudottamatta. En jaksa uskoa, että niillä on merkittävästi tekemistä tämän tilanteen kanssa. Keskenmeno saattaa osua kohdalle oli painoa tai ei.

Vaikuttaako sairastamani ykköstyypin diabetes?

Sairastan perussairautena diabetestä, jonka takia koko raskautuminen on aina vähän riskibisnestä. Huono tasapaino, heittelevät sokerit ja muutenkin epäkelpo kasvualusta saattaisivat vaikeuttaa raskautumista. Muistan, että lapsuudessa lääkärini kehoittivat diabeetikkona tekemään lapset ennen 30 vuoden ikää. Hieman alkaa tuo raja nyt olla tullut vastaan, kun täytin hetki sitten jo tuon pyöreän luvun verran. Tasapaino taudin suhteen on ollut todella hyvä, mutta en tiedä kuinka vastaanottavainen kroppa enää osaa olla. Tuli myös luonnollisesti syyllistettyä itseä niistä satunnaisista korkeista verensokereista raskauden aikana ja jäin miettimään jopa yksittäisiä huonoja lukuja, vaikka niillä ei pitäisi olla vaikutusta raskauteen yksittäisinä hetkinä.

Voinko imettää, jos haluan raskautua?

Imetän edelleen meidän pienintä ja sekin on käynyt mielessä. On olemassa ristikkäisiä teorioita siitä, että haittaako imetys raskautumista tai voiko se aiheuttaa keskenmenon. Haluaisin itse uskoa, että sillä ei ole väliä, koska tuntuisi itsekkäältä lopettaa siitä syystä, että haluaa lisää lapsia. Mutta onko se lopulta itsekästä, kun alkaahan meilläkin tuota imetystaivalta olla takana jo aika paljon? En kuitenkaan vielä ole päätynyt lopettamaan, vaikka pelkään, että keskenmeno saattoikin johtua siitä.

Aina voi syyllistää, mutta SE EI KANNATA

On miljoonia tapoja syyllistää itseään. Ehkä söin jotain väärää? Ehkä en hoitanut itseäni tarpeeksi hyvin? Ehkä vauva oli tyttö, vaikka toivoin poikaa ja kohtalo päätti toimia toisin? Tai sitten täytyy vain hyväksyä, että näin käy joskus eikä siitä kuulu syyttää itseään. Se ei ole kenenkään vika, että joskus joutuu käymään läpi keskenmenon tai joskus elämässä tulee jotain muuta raskasta vastaan. Se on elämää, vaikka ei sitä makeinta osaa siitä. Ei siis syyllistetä itseämme, eihän? Keskenmeno ei ollut vikani.

Ps. Tämä keskenmenon jälkeinen kierto venyi ovulaation takia viikolla, mutta vaikuttaa siltä, ettei tärppiä tullut vieläkään. Viimeistään huomenna pitäisi alkaa uusi kierto.

 

Seuraa myös:   INSTAGRAM  @operaatioaiti

Kommentit (6)

Onko sun kohtu monta kertaa ultrattu, kun tiedät että sen arvet kunnossa?

Tuli mieleen, että syötkö riittävästi foolihappoa? Oon joskus kuullut, että jos on diabetes, foolihappoa tarvitaan paljon suurempi määrä kun normaalisti.

Syön 5mg eli tosi ison annoksen 🙂

Ensinnäkin, olen pahoillani keskenmenostasi. Oletko miettinyt mahdollisuutta, että kemialliset raskaudet (ja ehkä myös keskenmeno) voisivat johtua sektioarvesta ja tarkemmin sanottuna arpipuutoksesta? En todellakaan ole tämän aiheen asiantuntija, mutta muistui mieleen että Niina Boman on kirjoittanut tästä blogissaan. Etenkin useamman sektion jälkeen on mahdollista, että kohdun arpeen muodostuu arpipuutos, johon esimerkiksi kuukautisveri voi kertyä, ja tämä tekee kohtuun ”tulehdustilan”. Tällöin kohdun olosuhteet voivat olla alkiolle todella epäedulliset.

Joo olen lukenut tuosta, mutta oma arpi on hyvässä kunnossa onneksi ollut 🙂

Ihan tarpeeks, että tiiän näin olevan 🙈 Kolmen sektion jälkeen ei aina edes saa muuten lupaa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X