Kesä, joka ei tule olemaan samanlainen

Kesä on ihan oikeasti täällä! On ollut ihanaa katsella avautuvia lehtiä ja harmaan muuttumista vihreäksi. Samaan aikaan harmittaa, koska en usko, että tämä kesä tulee olemaan perinteinen tai samanlainen kuin ennen. Jäin oikein miettimään, mitä kaipaan eniten kesästä?

Uimakulttuuria ikävä

Kaipaan jo nyt yleisiä uimarantoja ja uimahallissa käymistä. Toki olen kiitollinen mahdollisuudesta olla mökillä, jossa on yksityinen hiljainen rantapätkä, mutta kyllä sitä silti kaipaa uimarantojen tiettyä kulttuuria. Sitä tunnetta, kun istuu hietsussa auringon viimeisiin säteisiin asti, taustalla jumputtaa jossain kaukana musiikki ja lapset juoksevat vedenrajassa. Äskeinen lause saattoi  kuulostaa todella kliseiseltä, mutta juuri tuolta ne pitkät kesäillat tuntuvat. Tulen ikävöimään myös retkiä uimaloihin ja sitä, kun lapset kiljuvat riemusta nähdessään määränpään. Uimalat ovat hieman hälyisiä itselleni, mutta lasten riemu korvaa sen seikan.

Juhannus on kesän kiintopiste

Meille keskikesän juhla eli juhannus on ollut kaikista perinteisin kiintopiste kesässä. Ollaan oltu LÄHES jokainen kesä Paraisilla ja käyty katsomassa juhannussalon nostoa. Siellä on soinut vanha musiikki, ihmiset tanssineet lavalla ja lapset leikkineet tutuissa paikoissa. Tällainen massatapahtuma on varmasti juhannuksen ajalta peruttu, joten ensi vuoteen menee tämäkin kokemus.

Turku ja markkinat

Kesä tarkoittaa sitä, että olen hetken niin sanotusti toisen kaupungin pauloissa. Turku on meille kesäkaupunki, jonne palataan yhä uudestaan nauttimaan jokivarren jäätelöistä, keskiaikaisista markkinoista ja Hansakorttelin hyvistä alennuksista. Turku on kaunis ja tavallaan tunnen sen jo melkein toiseksi kodikseni, koska kaipaan sinne aina yhtä paljon. Myös lapset tunnistavat Turun kulmat jo hyvin ja osaavat kertoa sieltä muistoja. Turku ei onneksi ole täysin menetetty, mutta markkinoita tuskin tulee ja toisaalta en ole vielä kesällä valmis pyörimään isommissa ihmismassoissa.

Myös Naantali kuuluu kesään!

Tähän väliin on pakko niputtaa yhteen se uiminen ja tärkeä tutuksi tullut toinen kaupunki. Nimittäin meillä on ollut perinteenä viettää aina muutama päivä Naantalissa kylpylässä ja tähän vierailuun on kuulunut Muumimaailma sekä Naantalin vanhassa kaupungissa syöminen. Ikävöin jo nyt kylpylän aamupalapöydän täydellistä puuroa ja ulkouima-allasta laskevassa ilta-auringossa.

Menevä ja tekevä kaipaa paikkoja, joissa käydä

Olen aina ollut menevä ja tekevä. Joskus ihmiset kysyvät, että miten löydetään energiaa tehdä niin paljon. Fakta on se, että nautin tekemisestä ja liikkumisesta ihan älyttömän paljon. Oli se sitten reissu kotieläintilalle, korkeasaareen, altaille tai jonnekin kukkapuistoon. Tällä hetkellä tuntuu, että olisin valmis bongahtamaan liikkeelle, mutta varovaisuus nakuttaa takaraivossa kovaa eikä sitä uskalla samalla tapaa sinkoilla vielä.

Isoin kaipuu on ihmisiä kohtaan

Kaikista eniten ikävöin normia, koska nyt ei ole mahdollista nähdä kaikkia ihmisiä, joita haluaisin. Kesä on jo täällä, mutta tilanne edelleen heikko, joten kyllä sitä tulee toteutettua eristäytymistä parhaansa mukaan. Kyllä me kaupassa käydään tai leikkipuistossa joskus, mutta yritetään välttää muuta porukkaa. Ikävöin tuttuja muistoja kesästä, joissa kuuntelen vanhemman sukupolven tarinoita tai istuudun pöytään, johon mummi on taikonut tuttuja ruokia. Toivon hartaasti, että olisi edes pieni mahdollisuus siihen, että heitäkin voisi silti tavata pian.

Onnellinen terveydestä, vaikka kaipuu onkin

Moni asioista, joita kaipaan on todella pinnallisia. Ne on niitä puuhia, joita on tottunut tekemään, mutta oikeasti elämässä pärjää ilmankin. Osaan olla onnellinen siitä, että ollaan terveitä ja suojassa täällä metsän keskellä. Meillä on hyvät puitteet ja siitä olen kiitollinen. Saa sitä silti vanhoja rutiineja ja asioita kaipailla. Siksi kysynkin, että mitä SINÄ kaipaat?

SEURAA MYÖS  :  INSTAGRAM  @operaatioaiti