Nasutus on eräänlainen lukiolaisten perinne, jossa uudet tulokkaat ryhmäytetään ja tehdään tutuksi. Nopeasti kuulostaa kivalta, mutta onko se sitä todella?
Simputusta ja kananmunia päähän
Nasutukseen astellessa herkimmällä pyörii vatsassa. Et tiedä koskaan, mitä odottaa. Naamaasi saatetaan piirtää huulipunalla, päällesi kaadetaan biojätteitä ja kananmunalla sotketaan hiukset. Tätä seuraa konttaaminen, hölmöt temput ja kaikenlainen tekeminen, joka ei tunnu kaikista hyvältä. Pahimmillaan joku uusista oppilaista otetaan silmätikuksi ja tätä seuraa vuosien naureskelu sekä kiusaaminen.
”Kyllä oppilaat itse tietävät, mikä on hauskaa.”
Tämä oli erään lukiolaisen kommentti aiheesta. Minä itse kyseenalaistan tätä suuresti. Entä ne ujot ja herkät, jotka eivät uskalla ryhmäpaineen keskellä sanoa, että jokin ei ole okei? Entä ne, jotka eivät halua osallistua, mutta pelkäävät jäävänsä täysin ulkopuolelle? Nasutus on tapahtuma, joka varmasti paineistaa osan oppilaista, vaikka toisille hassuttelu olisikin okei.
Kaikki eivät halua heittäytyä
Kaikki eivät halua heittäytyä eikä se tarkoita, että olisi tylsis tai ei osaisi pitää hauskaa. Itse en ole sellainen heittäytyjä, joka haluaisi kontata julkisella kadulla haisten biojätteelle. Olen omanlaiseni persoona ja rakastan heittäytyä esimerkiksi liikunnallisiin haasteisiin läheisten kanssa. Olin ja olen edelleen todella herkkä, joten ryhmän keskelle nolattavaksi joutuminen olisi ollut itselleni valtavan kova pala.
Negatiivisia kokemuksia on
Kyselin eilen instagramin puolella erilaisia kokemuksia, kun nasutus on karannut käsistä. Sain kuulla siitä, että jonkun pää oli todella työnnetty vessanpönttöön, siitä kuinka nasuista oli alkanut vuosien kiusaaminen ja siitä, että joku oli kieltäytynyt allergian takia, mutta tätä ei oltu kunnioitettu ikävin seurauksin. Kuulin myös siitä, että kaikki eivät uskaltaneet hakea jatko-opiskelemaan nasutuksen pelossa.
Toivoisin järkeä päähän
Nasutus voi olla ajatuksena kiva, mutta kaipaisin ihmisille järkeä päähän. Nasutus voisi olla tapahtuma, jonne jokaisen on mukava tulla. Sellainen, jossa on paljon erilaista tekemistä ja jokaisella on mahdollisuus löytää itselleen se sopiva ”piste”, jossa joko syödä, harrastaa liikuntaa, pelata lautapelejä, kuunnella musiikkia tai sitten joutua niiden hassujen temppujen kohteeksi. Kaipaisin myös sitä, että ympäristöä ei sotkettaisi ruoantähteillä, omat jäljet osattaisiin siivota ja kaiken suunnitteluun käytettäisiin enemmän empatiaa.
Ei nasutus tarvitse kieltomerkkiä paperiin, jos osataan rauhoittua ja viedä ryhmäyttäminen uuteen suuntaan. Simputus on suoraa kiusaamista, joka pitäisi osata lopettaa. Jokaisella pitäisi olla hyvä fiilis tulla kouluun ja tuntea itsensä tervetulleeksi. Mitä mieltä sinä olet?
SEURAA MYÖS INSTAGRAM @operaatioaiti
Kommentit (2)
Minusta lääkäri on toiminut täysin oikein sanoessaan kuvaamisesta. Lääkärillä on täysi oikeus toimia työssään ilman pelkoa siitä, että joutuu someen. Lisäksi ultra ei tosiaan ole mikään hupikatselu vanhemmille, vaan siinä seulotaan sairauksia. Uskomatonta, että aikuinen ihminen ei pysty olemaan kuvaamatta tällaisessa tilanteessa.
Olen ollut naistenklinikan ultrassa noin 30 kertaa elämässäni. Huoneen perälle aivan täysin eri suuntaan on laitettu ruutu, jota saa vanhemmat katsoa ja kuvata. Näin on jopa aiemmissa ultrissa kehotettu.
Ymmärrän lääkäreiden yksityisyydensuojan, mutta täytyy muistaa, että kuvaus tapahtui täysin poispäin lääkäristä 😊