operaatio äiti - Banneri

On aika kirjata vielä kolmannen synnytyksen tapahtumien kulku ylös. Kolmas synnytys oli tällä kertaa suunniteltu sektio.

Suunniteltu sektio

Jännitys, kun tiedät synnyttäväsi tiettyyn aikaan

Perjantaina 29.12. klo 7 astuin Naistenklinikan ovista sisään. Olin heti ensimmäisenä leikkausjonossa. Muistan ajatelleeni, että kohta se pieni neiti (ellei olekin poika) tulee näkemään päivänvalon. Suunniteltu sektio tehtiin aiempien sektioiden takia ja raskausviikkoja ehti kertyä täyteen 36. En nukkunut viimeisenä yönä kahta tuntia pidempään, koska jännitys vei melkein järjen.

Taustalla käyrillä ravaaminen

Edeltävän perjantain jälkeen ravasin parin päivän välein käyrillä, jotka näyttivät onneksi ihan hyviltä. Tiistaina tehtiin vielä ultrakin ja se näytti virkeän vauvan. Sisätutkimuksessa kohdunsuun huomattiin olevan vähän jo auki. Edellisenä päivänä käyrillä yksi ainut sykkeenlasku aiheutti jännittävät hetket, vaikka lopulta onneksi kyse oli jostain aivan muusta. Makasin pari tuntia käyrillä ja paperiin piirtyi napakoita supistuksia, joita en juurikaan kyllä tuntenut.

Tyypin 1 diabetes ja makrosomia

Sairastan tyypin 1 diabetestä, joka aiheuttaa sikiölle melko usein liikakasvua loppuraskaudessa. Makrosomia taas saattaa aiheuttaa ahdinkotilaa, jota seurataan tiiviisti. Kun vauva nousee selkeästi yläkäyrille vartalon kasvun suhteen, suoritetaan usein punktio. Lapsivesipunktiolla voidaan selvittää keuhkojen kypsyys sekä se, että kärsiikö vauva ahdinkotilasta kohdun sisällä. Loppuraskaus on aina sellaisessa hälytystilassa oloa ja vauva saattaa saada lähtöpassit nopeastikin. Alunperin sektiota kaavailtiin rv35, mutta punktio näytti keuhkojen epäkypsyyden. Tulokset osoittivat sikiön ahdinkotilan nousun, joten sain kortisonit ja sektio sovittiin viikon päähän. Se kulunut viikko oli pitkä sekä ahdistava, mutta onneksi tilannetta seurattiin tarkkaan käyrillä ja ultrilla.

Suunniteltu sektio viivästyi tunneilla

Olin alunperin leikkausjonossa ensimmäinen, koska diabetes ja syömättömyys eivät sovi yhteen. Ennen meidän vuoroa tuli kuitenkin pari kiireellisempää tapausta ja komplikaatiota, joten jouduttiin odotushuoneeseen odottamaan hyvin pitkäksi aikaa. Muistan, että torkahtelin huoneen penkillä miestäni vasten ja pohdin, ettei kello ole koskaan edennyt niin hitaasti. En ollut ärtynyt viivästyksestä, koska joskus vain tulee kiireellisempiä tapauksia.

Hitauden huono puoli on jännityksen kasvaminen

Olen jännittäjä. Voin sanoa, että kaikki se odottelu sai vatsani pyörimään ympyrää. On aivan eri asia päätyä leikkauspöydälle lennossa kuin kävellä hitaasti käytävää pitkin ja kiivetä itse sille pöydälle. Tuntui kahden kiireellisen sektion päälle, että elämä olisi ollut hidastettua. Salissa kaikki oli rauhallista ja puudutuskin pistettiin tuskaisen hitaasti. Sain aikanaan keskimmäisen sektiossa selittämättömän paniikkikohtausen, jota pelkäsin etukäteen. Tästä syystä sektion ajaksi oli varattu lähelle rauhoittavia, joille meinasi tulla heti alkuun käyttöä. Se kaikki odottelu, hitaus ja huonot yöunet saivat kropan käymään ylikierroksilla.

Alkuvalmistelu ahdisti

Suunniteltu sektio tökki ainostaan sen hitauden takia. Koin jotenkin vaivaannuttavaksi, kun katsoin omaa käytännössä alastonta kroppaani siinä pöydällä. Kroppa oli puutunut eikä reagoinut liikkeisiini. Ympärillä pyöri ihmisiä ja olin todella tietoinen alastomuudestani siinä kaiken keskellä. Olen aina ollut näissä asioissa hieman ujosteleva ja ehkä siksi koin häpeän tunnetta silloinkin, kun ihmiset koskivat (sheivasivat / puhdistivat) enkä voinut edes liikkua. Seuraavalla kerralla laitan tämän osion ajaksi silmäni kiinni.

Sektio oli muuten rauhallinen

Tilanne itsessään oli rauhallinen. Lääkärit leikkasivat pitkään ja rauhassa. Tuntui oudolta maata pöydällä reilut puolisen tuntia, kun aiemmilla kerroilla vauva on vain vedetty pihalle melkein ykkösellä. Haava tehtiin tällakin kertaa vaakaan, vaikka erikoistuva lääkäri ensin yrittikin sitä pystyyn tehdä. Vaadin tomerasti toisen lääkärin mielipidettä haavan suunnasta ja sain sieltä siunauksen vaakasuuntaiselle. Yritin koko ajan arvailla, milloin vauvaa aletaan auttamaan ulos.

Suunniteltu sektio kokemuksia

Puudutus oli hieman toispuoleinen

Puudutusta laittaessa lääkäri kysyi erilaisia kysymyksiä varmistaakseen, että puudutus menee tasaisesti. Jo tässä vaiheessa hieman epäilin sitä, ettei se ihan mennyt, mutta epäilykseni varmistui sektion aikana. Loppua kohti aloin tuntemaan viitteitä siitä, että oikealla puolella jokin ikäänkuin pistäisi. Huhuilin tästä heti ääneen ja ekalla kerralla lääkäri vain rauhoitteli. Huomasin hetken kuluttua, että tunne vahvistuu selkeästi ja mainitsin asiasta topakasti. Tässä vaiheessa lääkitystä lisättiin ja kaikki oli taas hyvin.

Vauva huusi jo ennen ulostuloa

Lopulta se ihana vauvan itku kuului kirkkaana huoneessa. Lääkäri toppuutteli ääneen, että äläpäs huutele ennen kuin saadaan sut ulos. Neiti oli päättänyt siis huutaa jo siinä vaiheessa, kun pää oli saatu esiin. Vauvaa vilautettiin meille ja vietiin sivummalle aikaisten viikkojen vuoksi. Hänet haluttiin ottaa lyhyeen seurantaan, koska aiempien lasten kanssa oli ollut komplikaatioita, mutta onneksi isä pääsi mukaan. Minä jäin parsittavaksi ja siirryin sen jälkeen heräämöön.

Viimeinen pulla

Vauva oli hilkulla päästä luokseni

Heräämössä sain heti puhelimen käteeni, jonka kautta seurasin vauvan tilannetta. Olin rauhallinen, mutta hieman pahoinvoiva. Onneksi tiesin, että tässä vaiheessa kuuluu pyytää lääkettä, jos on huonoa oloa tai särkyjä. Ihastelin kuvia puhelimen kautta ja kuulin, että vauva tuotaisiin luokseni aivan pian. Odotin jo innoissani ensikohtaamista, mutta sitten vauvalle tuli yksi sykkeenlasku. Edellisen lapsen perusteella päätettiin, että neiti olisi koko yön tarkkailussa ja siirtyisi aamulla luokseni, jos laskuja ei enää tulisi.

Osastolle vauvan kautta

Pääsin siirtymään nopeasti osastolle ja sänkyni käytettiin vauvan kautta. Pidin tuota suloista tyyppiä sylissäni hetken, mutta nopeasti huomasin väsyväni. Sektion ja edellisen yön valvomisen tuloksena väsähdin kokonaan. Seuraavan kerran kävin vauvan luona joskus myöhään illalla, koska päätin 6h sektiosta nousta itse ylös. Olo oli hyvä ja jaloittelin reippaasti. Olen oppinut, että sektiosta toipumista nopeuttaa, kun nousee ylös pian.

Suunniteltu sektio rv36

Aamulla vierihoitoon

Yö meni hyvin ja nukuin oikeastaan itsekin todella sikeästi. Sitä on sektion päälle aina niin kovin väsynyt, että oli tavallaan hyvä päästä ottamaan unta välissä. Haettiin vauva aamupäivällä vierihoitoon ja olihan siinä taas uuden opettelua. Jonkin ajan päästä huoneseen tuotiin sinivalo-laite, joka auttaa vauvaa, jos arvoissa on häikkää.

Jännitän uutta vauvaa AINA

Jännitän uutta vauvaa aina ihan hirveästi. En tunne yhtään sen pienen ihmisen tapoja ja tarpeita, joten muutama päivä menee haparoiden. Imetyskin jännittää, vaikka olen sitä ennenkin tehnyt. Takkuavan alun jälkeen kaikki alkoi sujumaan ja lopulta kotiuduttiin muutaman päivän ikäisenä. Itsehän sain luvan kotiutua jo seuraavana aamuna (sektio ~ klo 13), mutta vierihoidon takia jäin tällä kertaa sairaalaan.

Suunniteltu sektio meni hyvin ja haava parani aivan ennätystahtia. Sain haavalle pico-laitteen, joka poistettiin viikon päästä tikkien kera. Tuolloin olin ollut jo useamman päivän ilman panadolia sekä buranaa ja kävelin reippaasti yksin neuvolaan vauvan kanssa. Pitää muistaa, että sektiosta toipuminen on yksilöllistä ja joissain tapauksissa todella nopeaa.

Loppuun vielä lainaus edellisen illan tunnelmista:

”En osaa mennä nukkumaan, kun mietin aamua. Jännittääköhän herätessä? Miltä vauva näyttää? Saanko hänet jo salissa syliin? Meneekö tämä kerta vaikean kautta? On uskomatonta ajatella, että hän köllii tyytyväisenä masussa ja huomenna on poissa sieltä. En koe olevani ihan vielä valmis tähän muutokseen, vaan olisin ottanut mielelläni lisäaikaa sen pari viikkoa. Yritän luottaa hormoneihin, että ne korjaa asian vauvan syntyessä. Imetys huolestuttaa hieman, jos neiti joutuu valvontaan ja se, että pärjäähän isommat lapset varmasti.

Seuraavat päivät tulee olemaan varmasti ihania, mutta täynnä suuria vaihtelevia tunteita ja henkistä kestämistä. Sektio ei ole itselleni fyysinen uhka, vaan ehkä enemmän henkinen taakka, jos asiat ei menekään helpoimman kautta.”

 

Suunniteltu sektio

 

SEURAA MYÖS INSTAGRAM @operaatioaiti

 

LUE MYÖS

SYNNYTYSKERTOMUS

SYNNYTYSKERTOMUS, JOKA JÄTTI TRAUMAT

KUMPI PAREMPI; SEKTIO VAI ALATIE? LOPETETAAN VERTAILU!

 

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X