jigsaw

Teksti

Haluan kertoa teille maanantaipäivän iloksi metaforan, joka ei ole ennenkuulumaton, saati kokonaan mun omani, mutta se on metafora, jonka olen sisästänyt ja toivon todella, että luette tämän oikeasti ajatuksella. Koska tämä metafora merkitsee mulle todella paljon.

Mikä on elämän tarkoitus?
Kyllä, aloitan vahvalla kysymyksellä, johon kaikki nörttiystäväni tietävät oikean vastauksen. Tästä oikeasta vastauksesta huolimatta, heitän toisenlaisen ajatuksen mutusteltavaksi.

Elämä on kuin palapeli. Palapeli, jota kokoamme pala palalta. Kokemus kokemukselta. Oppitunti oppitunnilta. Ihminen ihmiseltä.
Mutta laatikko, jossa palapeli oli, on heitetty pois. Se on ikuisesti hukassa. Me emme tiedä, millaiseksi palapeli pitäisi koota. Miltä kuvan tulisi näyttää. Me joudumme arvailemaan ja kokeilemaan.

Kuten kaikki palapelit, aloitamme kokoamisen kulmista ja reunoista. Kulmissa on elämämme peruspilarit. Perhe, ystävät, harrastukset, työ. Tietenkin joskus näihinkin tulee muutoksia ja joudumme etsimään uusia kulmapaloja, tukipilareita elämäämme, mutta koska muut kulmat kannattelevat palapeliä, onnistumme siinä. Vaihdamme työpaikkaa, löydämme uusia harrastuksia. Ehkä joku läheinen poistuu elämästäsi, ja täytyy löytää uusi pala tilalle, koska muuten palapeli on ikuisesti keskeneräinen. Mutta onnistumme siinä, koska muut kulmat ja reunat ovat kasassa.

Entä sitten kun kulmat ja reunat ovat valmiit? Millaista kuvaa palapelissämme tavoittelemme?

Tämän hetkinen yhteiskunta, ajatusmaailma siitä miten asioiden kuuluisi olla, ja ehkä nykyään jo hieman vanhakantainenkin ajatus, on se, että siinä keskellä palapeliäsi on puolisosi, kumppanisi.
Disney, romanttiset komediat, joissa prinsessa saa aina prinssinsä ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Olemme romantisoineet romanssin, ja se on vaarallista. Jos et ole jonkun kanssa olet rikki, vaillinainen. Jos et ole jonkun kanssa, et ole kokonainen.

Ja koska näin, osa meistä, suuri osa, ottaa sen väärän kumppanin ja alkaa vain junttaamaan paloja palapeliinsä, eivätkä tahdo myöntää, että palat eivät vain sovi keskenään. He poistavat aiemmin lisättyjä paloja, ystäviä, perhettä, harrastuksia. Runnovat elämäänsä jonkun, vain jotta palapeli olisi kokonainen. Minäkin olen tehnyt niin.

Jokainen meistä on mutkikas ja syvällinen ihminen. Monine paloineen. Kaikki ovat työstäneet omaa palapeliään koko elämänsä. Emme voi, emmekä saa olettaa, että toinen alkaa muuttamaan omaansa, luopumaan paloistaan, jotta hänen palapelinsä sopisi paremmin yhteen toisen palapelin kanssa.

Kun tapaat jonkun ja ihastut, ehkä rakastutkin. Palapelinne ovat ihan OMGtäydellisiä ja ihquja. Ja nauratte hölmösti ja nautitte toistenne palapelin ihailusta.
Mutta. Sen lisäksi, että yhteisen palapelinne kokoaminen on mukavaa, se on myös työlästä, toisinaan jopa ärsyttävää ja erittäin haastavaa. Ja, jos ette kokoa palapeliä yhdessä, tiiminä, saatatte huomata vuoden jälkeen, viiden vuoden jälkeen, että kokoatte täysin erilaisia kuvia. Haluattekin erilaisia asioita. Suurin ja tärkein kysymys silloin onkin se, että mitä teet sillä hetkellä!?!

Varmasti iso osa suhteista on ”vääriä”. Ihmiset, jotka eivät ikinä opetelleet olemaan yksin, rakastamaan itseään, ottavat jonkun muun tekemään niin.
Ja silloin mahdollistavat sen, että väärä kumppani, jota kuitenkin mahdollisesti rakastaa, alkaa kaikin keinoin tuhota sun palapeliäsi. Älykäs kumppani, johon olet täysin rakastunut, onnistuu tekemään sen pahiten. Hän saa sut itse muuttamaan palapeliäsi. Hänen mieleisekseen. Luovut paloista, jotka ovat sulle tärkeitä. Ystävistä, ehkä jopa perheestä. Kumppanisi saattaa olla heistä mustasukkainen, kumppanisi mielestä sä toimit joissakin asioissa väärin, sulla on liikaa harrastuksia, tai liian vähän. Ja muutat palapeliäsi, koska rakastat. Muutat, poistat omaasi, tuot tilalle jotain, joka ei ole sua itseäsi. Näytät onnelliselta, luulet olevasi onnellinen, mutta et ole. Syvällä sisälläsi olet surullinen ja onneton, et ole enää itsesi, ehkä et enää edes tiedä kuka sä olet.
Uskot, että jos joku ei rakasta sata prosenttisesti sua, niin sun pitää muuttaa itseäsi.
Kunnes. Hiljalleen tajuat, että kumppanisi ei rakastakaan sua, vaan kuvaa sinusta, jollaiseksi hän on sen muokannut.
Sun palapelisi saattaa olla pirstaleina, reunoja myöten, sä et tiedä millainen sun palapelin pitäisi olla. Joten on ehkä helpompaa, että joku toinen muodostaa sitä kuvaa. Mutta mieti, haluatko oikeasti olla ihmisen kanssa, joka ei rakasta sua. Vai oletko valmis ottamaan sen rohkean askeleen, ja alkaa kokoamaan palapeliäsi uudestaan. Sellaiseksi kuin sinä oikeasti olet.

Ymmärrättekö? Tuo pala, joka muodostaa palapelisi keskelle kuvan, ei välttämättä ja pakosti ole se kumppani. Sen palan kuuluu olla onnellisuuspala! Se voi olla kumppanisi, mutta sen ei ole pakko olla. Ja sen onnellisuuspalan ei kuulu olla yksi iso pala, vaan monta pientä. Rakenna kuvasi onnellisuuspaloista, niin, että jos jokin pala menetetään, kuvasi säilyy. Sinä et menetä kaikkea. Palapelistäsi puuttuu ehkä muutama pala, mutta koska kuva on olemassa, pystyt täyttämään kolot ennen pitkää.

Rakenna palapelisi itse, opettele rakastamaan itseäsi, ennenkuin annat mahdollisen kumppanin tehdä sen. Jos rakastat itseäsi 20 prosenttisesti ja kumppanisi rakastaa sinua 30 prosenttisesti, tuntuu se paljolta, koska se on kuitenkin enemmän kuin mihin itse pystyt itseäsi kohtaan. Mutta yhteensäkin se on vain 50 prosenttia!
Kun rakastaa itseään sata prosenttisesti, kumppanin täytyy ylittää se, jotta voi tuntea itsensä erityiseksi. Jokainen ihminen ansaitsee sen. Ei vähempää.
Jos et rakasta toista sata prosenttisesti, niin silloin et rakasta. Rakastat tekaistua ajatusta toisesta. Pitää rakastaa kaiken hyvän lisäksi sitä huonoa ja ärsyttävää, kaikkia niitä asioita, jotka tekevät meistä kustakin sellaisia kuin me olemme. Jokainen palapelin pala on osa meitä. Ja siksi yhtä tärkeä. Jokainen pala on osa meitä, me olemme se palapeli.

Kun palapelisi kuva alkaa olla valmis, onnellisuuspaloja myöten, alkaa tulla itsekkäämmäksi. Hyvällä tavalla. Joskin silloin voi olla pelottavaa päästää palapelisi lähelle joku toinen, jotta hän ei vaan ala muuttamaan ja murskaamaan sitä. Mutta tiedät, koska olet itsekkäämpi, ja rakastat itsesäsi, omia onnellisuuspalojasi, et anna toisen viedä niitä.

Älä kuitenkaan liimaa palapelisi paloja yhteen. Silloin kuvasi, niin täydellinen ja valmis kuin se mahdollisesti onkin, on sellainen loppuelämäsi. Tällöin et anna itsellesi sitä mahdollisuutta, että vaihtamalla palapelisi joitakin paloja, voisi kuvasi olla ehkä vielä paljon parempi. Koska, usko pois, maailmassa on ihmisiä, jotka eivät halua riistää sulta yhtä ainuttakaan palaa, vaan haluavat antaa sulle uuden palan, joka sopii täydellisesti sun muiden palojen kanssa yhteen. Älä unohda sitä.

Elämä ei ole tavoite, se on kuin koko ajan muuttuva palapeli. Jonka kuva ei ehkä vieläkään ole sulle selvillä. Mutta se selviää kyllä, kunhan rakennat, testaat ja kokeilet. Uskallat vastaanottaa ja luovuttaa. Resepti täydelliseen palapeliin on sussa itsessäsi.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä