Tunnetko sinä heikkomielisen ihmisen?

Teksti

Mä kirjoitin teille eilen mun elämäni kamalimmasta kokemuksesta. Ikinä ever. Never. Vastapainoksi sille olisi kiva antaa täysin päinvastainen postaus. Mutta enpähän kuitenkaan tee niin. Aion jatkaa masentuneen asialla.

”Suurin osa, ellei sit ne kaikki, noista masentuneista oo vaan jotain heikkoja ja elämäänsä kyllästyneitä määkijöitä.”

Kuulin viime viikolla, täysin ohimennen, keskustelun, joka ei kuulunut mulle. Kaksi minulle täysin tuntematonta ihmistä puhui kolmannesta, joka myös yhtäkaikki oli minulle tuntematon. ”Siitä on tullut sellanen masentunu, niin se ainakin ite sano”, kertoi toinen herättäen mun huomioni heidän keskusteluunsa. ”No voi ny vittu, se mitään masentunu oo. Noi on just noita kun porukka hakee jotain motilomaa ja saa saikkua lääkäriltä valittamalla et on vähän väsy,” julisti toinen tietäen, ettei maailmassa ole masentuneita ihmisiä.

Ymmärtänette, että jouduin puristamaan itsestäni valtavan annoksen tahdonvoimaa, jotta en avaisi suutani. Onneksi olen ujo. Muuten täti-ihmiset olisivat saaneet kuulla kunniansa.

”Mut mä luulen, että se on oikeesti,” yritti tämä toinen. Mutta kovaäänisempi tanttarainen oli toista mieltä. ”No kai se voi olla. Mut emmä usko. Se vaan haluu jotain lomaa. Kun on vähän väsy. Suurin osa, ellei sit ne kaikki, noista masentuneista oo vaan jotain heikkoja ja elämäänsä kyllästyneitä määkijöitä.”

Pahoitteluni täteille, että saatoin muokata keskusteluanne hieman. Otin kirjoittajan vapauden luovuuteen. Mutta uskokaa te muut. Tältä se kuullosti herkkänahkaisen heikon elämäänsäkyllästyneen määkijälapsen äidin korviin.

Masennus on sairaus

Masennus ei ole heikkoutta. Se on sairaus. Ja se on vakava sellainen. Me menetämme sille ihmisiä.

Mutta onneksi vain heikkoja, sanoisi tätitanttarainen.

Kirjoitin maailmanmielenterveyspäivänä viime vuonna lokakuussa tämän tekstin. Haluan nyt jakaa sen teille uudestaan. Jatkumona eiliselle postaukselleni ja siksi, että ketään ei haittaa lukea sitä uudestaan.  https://www.kaksplus.fi/blogit/sellaistasattuu/2019/04/29/tyttareni-sanoi-etta-haluaisi-vain-kuolla/

Mieleltään heikko

Tänään on maailman mielenterveyspäivä.

Tämä asia on koskettanut mun perhettäni jo joitakin vuosia. Mun tyttäreni on sairastanut vaikeaa masennusta ja sosiaalista ahdistushäiriötä nyt noin kuusi vuotta. Suunta ei aina ole ollut ylöspäin. Vaikkakin tilanne tällä hetkellä on nousujohteinen.

Mä olen puhunut tästä asiasta suhteellisen avoimesti. Ja joka kerta mulle sanotaan, että oletpa sä rohkea kun puhut tästä, ja sun tyttäresi myös. Niin no, jos tyttäreni sattuisi sairastamaan esimerkiksi syöpää, niin harvempi ihminen kokisi, että olisi jotenkin erityisen suurta rohkeutta vaativaa puhua siitä. Koska syöpä verrattuna mielensairauteen. Eihän ne nyt ole ollenkaan samalla viivalla.

Kuinka 12-vuotiaana hymypatsaan saaneesta tytöstä tulee iloton, synkkä, surullinen. Masentunut.

Mielenterveyssairaudet ovat yhä ja edelleen tabu. Valitettavasti. Asia, josta puhuttaessa ihmiset sympatiseeraavat, mutta usein jakavat erinäisiäkin mielipiteitä selän takana.
Olen kerran jos useammankin kohdannut ihmisiä, jotka mielenterveyssairauksista, etenkin depressiosta eli masennuksesta puhuttaessa kuittaavat sen kaiken heikkoutena. Mielen heikkous, se on heidän selityksensä sille, että joku ei pysty nousemaan sängystä ylös koko päivänä tai pesemään viikkoon hampaitaan. Mielen heikkous on heidän selityksensä asialle, jossa toinen viiltelee itseään, jotta fyysinen tuska, jota on helpompi käsitellä, helpottaisi edes hetkeksi henkistä tuskaa. Mielen heikkous on heidän selityksensä sille, että joku ottaa yliannostuksen ahdistuslääkkeitä, jotta ei tarvitsisi enää yrittää suoritua ylioppilaskokeista, joiden paine on ylittää kaiken kestokyvyn.

Näiden ihmisten mielestä tyttäreni on mieleltään heikko.

Mutta ikinä en ole kohdannut rohkeampaa ja vahvempaa ihmistä kuin masentunut ja ahdistunut tyttäreni.
Tytär, joka puolusti yläasteella kiusattuja ystäviään ja eristettiin siksi aiemman ystäväjoukon keskuudesta. Kiusatut ystävät siirrettiin koulun toimesta eri luokille ja tyttäreni jäi kiusaajien kanssa samaan luokkaympäristöön. Kun ystävät, entiset ystävät, eristivät kaikesta, niin tytär joka jäi yksin kaiken keskelle puolustautui eristämällä itseään lisää. Koska silloin ei satu niin paljoa.

Mikä tilanteessa on synkkää, ja jonka syyllisyyden aallokoissa itse kuljen lopun elämäni, on se, että ulkopuolisen ihmisen on erittäin vaikea huomata tätä hiljalleen nenän alla tapahtuvaa muutosta. Kuinka 12-vuotiaana hymypatsaan saaneesta tytöstä tulee iloton, synkkä, surullinen. Masentunut.

Siinä vaiheessa kun itse tajusin mistä on kyse, tyttäreni kertoi minulle, että haluaisi vain kuolla. Siihen astisen elämäni vaikein paikka. Kunnes tyttäreni oikeasti yritti vain kuolla.

Masennukseen saa apua

Hain apua. Koska tyttäreni ei olisi siihen pystynyt. Ja sain apua. Meidät otettiin heti vastaan terveyskeskuksen nuortenterveysneuvonnassa, jonka sairaanhoitaja enemmän kuin ymmärsi. Hän auttoi. Tyttäreni kohdalla apua on saatu, pohjalla on käyty enemmän kuin kerran, mutta sieltä on noustu.

Mä olen tukenut, mutta en ole voinut tyttäreni puolesta sitä polkua kulkea. Tuo vahva kaksikymppinen naisen alku on kulkenut neljänneksen tähän astisesta elämästään hyvin kivikkoista tietä ja jatkaa pää pystyssä kulkuaan. Mielen heikkoutta. Niinpä.

Tiedän, että tulen saamaan kysymyksiä tämän kirjoitukseni takia. Miten voin kirjoittaa tyttäreni asioista näin julkisesti? Siksi, koska depressio ei ole tabu.
Siihen ei myöskään ole ihmelääkettä. Mutta paras sellainen on puhuminen.
Sääli, heikoksi nimittäminen, kritisointi… harva syöpää sairastava kohtaa näitä asioita.

Toisinaan me jopa vitsailemme aiheesta. Sarkasmi kukoistaa puheissa masennuksesta. Huumori siivittää arkea. Mitäpä muutakaan voisimme. Musta huumori on lääke. Niin tyttärelleni kuin minulle.
Jos tälle ei voisi silloin tällöin nauraa, niin mitä me sitten tekisimme.
Nauru. Masentunutkin ihminen pystyy siihen.

Itse en ole koskaan puhunut terapeutille omista syyllisyyden taakoistani. Ehkä pitäisi.

Tämä on asia, josta tiedän paljon. Asia, josta olisi paljon sanottavaa.
Mutta jätän teidät nyt mutustelemaan tätä. Heikkomielisiä ihmisiä.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä