Naisen pahin vihollinen on nainen

Teksti

”Hommataan toi Reetta täältä hemmettiin yhteistuumin. Ei siitä ole tähän”, sanoi uusin alaiseni. Kuulemma. Enkä epäillyt sitä hetkeäkään kun mua asiasta informoitiin. Se selitti niin monta asiaa. Valitettavasti kuulin tämän vasta vuoden päästä tapahtuneesta, kun mä olin jo irtisanonut itseni myymäläpäällikön tehtävästä. Hän sai tahtonsa läpi. Puukottamalla toista naista selkään.

Nainen on naiselle susi. Sanotaan. Omien kokemuksieni myötä allekirjoitan tämän. Haluan kuitenkin tuoda tähän oman twistini ja väittää, että nainen on naiselle kotikissa. Sellainen, joka kerjää silityksiä, puskee ja kehrää, kun haluaa jotain. Mutta hetkenä minä hyvänsä tuo voi iskeä kiinni kynsin ja hampain sitä silittävään käteen. Annat kissalle ruokaa ja hoivaa, kissa kiittää käpertymällä syliin tai naukuen kiitollisuudesta, mutta kun haluat olla rauhassa, mennä nukkumaan, tuo samainen kotikissa syöksyy sängyn alta ja tarraa kiinni nilkkaan jättäen jälkeensä kirvelevät veriviirut.

Kyllä.

Maailman paras ystävä. Kerran tapeltiin ja usein on kadehdittu. Mutta tämän kanssa se sanotaan ääneen kasvotusten.

Nainen on naiselle kotikissa

Mut on kaksi kertaa onnistuttu ”saamaan hemmettiin” työpaikasta, jossa olin esimiesasemassa. Molemmilla kerroilla sen on tehneet naiset. Ensimmäinen ulosajo tapahtui naisvaltaisessa tehtaassa, jossa aloin tuntemaan tikareita selässäni heti kun sain oman työpöydän. Minä kyllästyin ennen kuin tikarit loppuivat, ja lähdin. Hyppäsin tyhjyyteen, jota seurasi hetken kestänyt työttömyys. Vaan ei se mitään. Selässäni ei ollut silloin yhtään puukkoa.

Toisella kertaa kaitsin esimiehenä viittä kosmetologia. Yksi heistä päätti, että en sovi työhön, johon hänen hyvä ystävänsäkin oli hakenut. Vuoden ajan hän teki kaikkensa ollakseen mahdollisimman hankala. Selkänahka raukka koki taas kovia, kun minun esimieheni kuulivat tekaistuja syytöksiä toiminnastani. Irtisanouduin. Taas kerran. Mutta ennen uutta hyppyä tuntemattomaan hoidin paperini puhtaiksi ja taisin saada tyttösen pulaan kaikista valheista, joita selkäni takana oli huudeltu. Omaatuntoani ei kolkuttanut.

Onko nainen katellinen naiselle?

Mä haluankin kysyä, miksi nainen on naiselle niin julma. Miksi? Hallitseeko naiseutta niin paljon kateus ja katkeruus? Miksi meille toisinaan on niin saatanan vaikea hyväksyä toisen naisen menestyminen.

Tiedän, ettei mun esimerkkitapaukseni ole ainoita laatuaan. Valitettavasti. Mä en ole ainoa, en lähimaikaan, jolla on tällaisia kokemuksia. Mun esimerkkini sattuivat tällä kertaa olemaan työelämästä, mutta tätähän nyt tapahtuu ihan jokapaikassa. Ystävyyssuhteissa, kaveripiireissä, yhteisöissä, jopa niissä hiton marttakerhoissa.

Mä en usko, että voimme saavuttaa täyttä tasa-arvoa niin kauan kun me teemme tätä toisillemme. Kadehdimme kanssasisarien työpaikkaa, lapsia, aviomiestä, kauneutta, älyä, persposkia. Juoruamme pahimassa tapauksessa jopa ystävistämme. Me teemme tämän itsellemme. Kun nainen saavuttaa jotain, on hänen takanaan liuta naisia huutamassa, että tota nyt ei ihan omin avuin saavutettu. Mentiin reittä pitkin, aviomies maksoi, ihan saletisti noi huulet on täynnä botoxia…

Nainen on hitto vieköön naiselle erittäin julma.

Miesten maailma

Kyllä, yhä edelleen me elämme miesten maailmassa. Ja miesten on varsin helppo todistaa se meille vain osoittamalla mitä me teemme toisillemme. Feministisemmätkin meistä arvostelevat helpommin oman sukupuolensa edustajia kuin sen karvaisemman.

Miehet. He ovat suoraviivaisempia ja selkään puukotus on varsin harvinaista heidän keskuudessaan. Joskin poikkeus vahvistaa aina säännön. Miehet haastavat, miehet tappelevat, miehet ratkovat kasvotusten. He eivät esitä kotikissaa toisilleen. Ja miesten mielestä, tämä on mulle sanottu ihan ääneen, selkään puukotus naisten välillä on ämmien läyhäämistä. Haluatko sä olla läyhäävä ämmä? Rakkaat naiset, kaikessa tasa-arvon hengessä, meillä on sittenkin jotain opittavaa miehiltä. Mutta miehet, ennen kuin annatte tämän nousta päähän. Ja naiset, ennen kuin kivitätte mut täysin, haluan tuoda esiin toisen puolen meistä naisista. Sen paremman.

Naisten maailma

Kun kateus unohdetaan, ei ole olemassa voimaannuttavampaa yhteisöä kuin naisten keskinäinen yhteisö. Olen kokenut tämänkin. Luojan kiitos. Naiset pystyvät antamaan toisillensa sellaista tukea ja turvaa, johon yksikään mies ei vain pysty. Naiset ymmärtävät toisiaan, kannustavat tavalla, joka voimaanuttaa. Voimaannuttaa tekemään lisää, tavoittelemaan lisää sekä myös antamaan lisää. Tämä voisi olla naisten maailma, jos me emme olisi toisinaan niin helvetin kateellisia.

Haluankin heittää haasteen teille. Mieti oletko sä ollut se kotikissa. Kadehtinut kanssasisartasi. Hyökännyt kynsin ja haavoittanut sanoin. Juorunnut, valehdellut, iskenyt puukon selkään?

Mä olen. En ole pyhimys. Mä olen kadehtinut ja mä olen juorunnut. Enkä hitto vieköön ole siitä ylpeä. Mä haastan sut miettimään ketä olet kadehtinut ja antanut katkeruuden puhua sun suullasi. Ja pyytämään anteeksi. Pystytkö sä siihen?

Mä kokeilin tänään. Tunnustin puukkoni toisen naisen selässä. Hänelle itselleen. Selvisin hengissä kertomaan tarinani. Ja tiedättekö, kävi niin, että tämä nainen arvostaa mua nyt hitusen enemmän ja minä häntä. Ihan hemmetin paljon enemmän.

 

Kommentit

2 kommenttia
Reetta Ek

Tytöttely? Tottahan toki, sillä vaikka pojat ovat aina poikia, niin tytöistä kasvaa naisia.
Ja jos tyttö on yhä tyttö, niin tuota en haluaisi vielä ennen aikaisesti alkaa naiseksikaan kutsumaan. Sille nimitykselle on sitten koko loppuikä aikaa. 🙂

Avatar

Ihailtavan suoraa tekstiä naiseudesta ja naisten keskinäisistä suhteista.

Pakko kuitenkin sen verran triggeröityä että huomaathan puheissasi ja teksteissäsi jättää jatkossa tytöttelyn pois 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä