Kenellä on karmein bikinikunto

Teksti

Siinä me istuttiin bikineissämme linnapuistossa 700-vuotiaan Hämeen linnan kupeessa ja ihailtiin mahojamme kritisoiden jokaikistä pientä roikkoa ja ryppyä ja röllykkää. Minä ja bestis. Ja jostain syystä, kun niitä omia mahamakkaroitaan katsoi, niin piti vääntäytyä mahdollisimman kasaan, että ne poimut näyttää mahdollisimman suurilta. Mietinpähän tässä vaan, että miksi. Miksi hitossa?

Mä en niin oo bikinikunnossa

Kesäinen sää ja naisellisen turhamainen epävarmuus omasta kropasta on taas täällä. On sitä sitten käynyt salilla ja trimmannut kroppansa täysin rasvattomaan kuntoon tai vahannut kaikki ihokarvansa viimeistä pimpinkarvaa myöten tai ruskettanut itsensä solariumissa valmiiksi, jotta kehtaa ottaa aurinkoa pikkupikkubikineissä, niin aina löytyy jokin asia mistä pitää valittaa. Juttu, joka aiheuttaa epävarmuutta. Paikka kropassa, joka ei oo just sellainen kuin haluaisi sen olevan. En nimittäin ole ikinä törmännyt naiseen, joka olisi täysin tyytyväinen jokaikiseen senttiin omassa kehossaan. En ikinä. Onko sellaisia olemassa?

Kehokriittisyys

Samalla kun sanon, että mua ärsyttää ihmiset, jotka koko ajan kritsoi omaa ulkonäköään, arvostelee itseään, haukkuu vatsaansa, persettään, liian pieniä tai isoja tissejään, synnyttäjän lanteitaan, käsivarsiaan, poskiaan, hampaitaan, jopa silmien väriä, niin tajuan, että teen sitä itsekin. Myönnän nolona olevani vain ihminen minäkin. Turhamainen ja pikkumainen omaa kroppaani kohtaan. Liian vaativa ja ankara. Syytän sitä vanhenemisesta ja vaikka mistä.

Mutta tämä keho on antanut mulle kuitenkin suhteellisen terveet 44 vuotta. Kaksi lasta. Pystyssä pitävän tukirangan ja hyvinvoivan ihon. Tämä keho on kulkenut mun matkassani ja minä sen. Meillä on edessä tulevia vuosia vielä hirvittävän monta, joten miksi en voisi tulla sen kanssa toimeen. Olla sille armollisempi, ruokkia sitä hyvin, juottaa sitä vedellä ja helliä sitä kauniilla sanoilla. Miksi sen sijaan ruoskin sitä sanoilla, joiden viesti on epätyytyväisyys? En tiedä.

Ihanteena Instgram

Sosiaalinen media on koko olemassa olonsa ajan ruokkinut meitä kauniiden ihmisten kuvilla. Antanut meille idoleita ja kauneusihanteita. Kertonut meille trendeistä ja ohjannut olemaan jonkin näköinen. Ja sitä me seurataan kuin vanhoilliskristilliset vanhaa testamenttia. Verrataan itseämme poseeraaviin auringon päivettämiin iloisiin taivaallisen kauniisiin ihmisiin. Ja unohdetaan, että ne ovat vain kuvia. Kuvia ihmisistä, jotka ihan samalla tavalla kritisoivat itseään ja katsovat peiliin löytäen enemmän virheitä kuin kauniita asioita. Annamme sosiaalisen median hämätä meitä sillä, mikä on aitoa ja mikä kymmeniä otoksia, oikean valon, asennon, asun, ilmeen vaatinut feikki otos.

Instagramissa on alkanut ilmestyä enemmän ja enemmän kuvia, jossa instajulkkikset ja -vaikuttajat julkaisevat kuvia, joissa tuon instaposen vertailuksi on se aito ja oikea tilanne. Ero on melko huomattava.

Ja kannattaa pitää mielessä, että harva meistä on kaksneljäseiska asennossa, jossa olat on työnnetty taakse, tissit eteen, perse ulos, maha sisään, selkä notkolle, käsi pään taakse, varpaillaan, hymyillen, palvoen aurinkoa, syöden jätskiä, huulet huulikiillossa, ripset käherrettynä, kulmat viimeisteltynä, selluliitit siloiteltuna ja piiloteltuna. Noup. Aika harva, jos kukaan.

Kehopositiivisuus

Mitäs jos me käännettäis tämä voivottelu omista makkaroista ja pöhöistä ja kumpareista ja appelsiini-ihoistamme siihen, että mikä kohta omassa kehossa on ihan jees. Jos sitä miettisi, että mä tykkään mun sormenpäistä, kun ne on niin sirot ja mun ranteet ja nilkatkin on aikas kivat ja oikea olkapää. Ja kaula, se on aika kaunis. Ja kylki, ihan nätti sekin. Unohdettais ne pattipolvet ja roikahtavat allit. Unohdettais vääntää itsemme solmuun, että mahdollisimman monta vatsamakkaraa pääsee muodostumaan ja katsottais oikeasti sinne peiliin sillä mielellä, että mikä mussa on hyvää.

Haastan sut löytämään kolme positiivista asiaa. Etsi ne, jookos. Ja kyllä! Itseään saa kehua!

Jos sitten kuitenkaan et pysty siihen. Jos et kerta kaikkiaan kykene löytämään omasta kehostasi yhtäkään hyvää asiaa, niin mulla on yksi neuvo. Tee hitto sille asialle jotain. Lopeta tekosyiden keksiminen ja tee. Nosta perse ylös ja toimi.

Raaka peli. Kolme vaihtoehtoa. Muuta asennettasi itseäsi kohtaan tai ala tekemään asioita, joiden avulla saavutat sen mikä haluaisit olla. En väitä, en hetkeäkään, että se olisi helppoa. Mutta se on mitä se on.

Se kolmas vaihtoehto on jatkaa samalla tiellä, voivotella alleja ja selkäläskejä. Tuomita oma peilikuvansa ja piilotella kehonosia, jotka oikeasti saattaisivat olla jonkun toisen mielestä todella kauniita. Voit valita senkin. Sen kolmannen vaihtoehdon.

Kymmenen kilon lihoaminen

Viime syksynä mä painoin 43 kiloa. Vaikka vartta onkin vain 158 senttiä, on se silti aivan helvetin paljon liian vähän. Sitä ennen puolentoista vuoden ajan painoin noin 47 kiloa. Ja sekin on hiton liian paljon vähän. Mun kehoni oli stressitilassa. Se ei suostunut lihoamaan. Mä kärsin siitä. Ja uskokaa pois tein kaikkeni. Mutta stressikehoni päätti, että ei.

Mä en ole ehkä kertonut koko sitä syksyistä matkaa, jonka kuljin, mutta viitannut olen siihen monesti. Se on tarina toiseen postaukseen, mutta siihen matkaan kuului myös tervehtyminen. Ja stressin hävittyä kehostani alkoi siihen kertyä kiloja. Niin odotettuja ja ihania.

Kuivan kesän orava. Paino 43 kiloa.

Kymmenen kiloa myöhemmin. Paino 53 kiloa. Onni on pieni mahaläski.

Joten nyt kun valitan, että mulla on tällanen maha ja persposketkin alkaa roikkumaan, niin salaa olen hirvittävän tyytyväinen kaikista kymmenestä kilosta, jotka kroppaani takaisin sain. Katson peilikuvaani, ja vaikka ehkä irvistän joillekin kehon osilleni, olen hirvittävän onnellinen, että näytän taas terveeltä.

Ja tiedättekö mitä. Paras bikinikunto on itsevarmuus. Se pukee kaikkia!

Ps. Yli pyykkivuorten Hanna Maaria haastoi bloggarikollegansa paljastamaan mahansa. Linkki postaukseen.

Haaste otettu vastaan. Tässä se on.

Miltei 44-vuotias maha, joka on kantanut kaksi lasta. Siinä se on. Kaikessa aitoudessaan.

Seuraa mua täällä!

Instagram

Facebook

Kommentit

2 kommenttia
Reetta Ek

Tiedätkös. Puhut asiaa. Hienoa ja täyttä totta! Sulla on mielettömän hyvä asenne. Pidä se. And love yourself. Sydän.

Avatar

Just some on tässä asiassa kaiken pahan alku ja juuri.
Olkaa ihmiset omia itsejänne, unohtakaa pliis ne feikkikuvat, joilla kerjäätte kehuja ja tykkäyksiä.
Luonnollinen, hyvinvoiva ihminen on kaunis. Ei duckface trikoissa vatsa sisään vedettynä poseeraamassa (naurahdan mielessäni näille kuville. Mihin ihminen on valmis tuhlaamaan aikaansa, oikeasti?).

Olen melko sinut itseni kanssa, joskin tavoitteena on saavuttaa normaali paino ja saada hyvinvointi nousuun. Mutta ei tippaakaan siksi, että muiden mielipide olisi tärkeä, vaan minun itseni takia. Haluan kukoistaa ja voida hyvin! Enkä hehkuta onnistumistani instassa tai missään. Ne on MINUN tähtihetkiäni, ei muiden.

Edes ikävimpiä kohtia kehossani en pidä ikävinä siksi, että muut saattaisivat arvostella minua niiden takia. Vaan siksi, että ne häiritsee itseäni. Ihmisten ilmoilla unohdan, että mulla on huono iho ja huonot hampaat. So what? Jos joku takertuu niihin niin takertukoon, mitä se mua liikuttaa. 😀

Love yourselves! <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä