Varhainen mato linnun nappaa

Teksti

-ja jos ei olisi niin kiire, niin kirjoittaisikin oikein.

Että yksi ajanhallintakurssi kiitos.

Tulisi tarpeeseen.

Koska mä oon just se, jolle tulee aina kiire. Just se, joka jättää kaiken viime tinkaan. Just se, joka katsoo tänään, että aikaahan on vielä runsaasti, mutta huomenna toteaa, että mihin hemmettiin se aika meni.

Varhainen lintu madon nappaa, jollei torkuta. Tuntia.

Aamut. Ne on pahoja. Kyllä, mä oon torkuttaja. Välillä jopa paha sellainen. Muistan eräänkin aamun, jolloin nousin paniikissa ja totesin silloiselle kumppanilleni silmät ymmyrkäisinä, että mää torkutin. Tunnin! Tuli kiire.

Mutta kun homman nimi on se, että ei se kiire aamuisin oo siitäkään kiinni. Siitä torkkujen määrästä. Saatan joskus herätä ennen linnunlaulua keittämään kahvia ja olla möllöttää vaan. Katon, että kolme tuntia aikaa. Ei voi tulla kiire. Silti tulee. Aina. Ja joka kerta.

Mä oon myös hirvittävän taitava tekemään muitakin asioita viime tinkaan. Opiskeluaikoina mä olin se, joka valvoi koko yön ennen määräpäivää, koska ei ollut aloittanutkaan koko tehtävän tekemistä. Todistelin itselleni, että olin mä. Koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. En ollut enää samaa mieltä kello kolme yöllä, kun puolet tehtävästä oli tekemättä ja usko omaan jaksamiseen oli samaa luokkaa kuin ateistin usko Jumalan olemassa oloon.

Mutta aina ne tuli valmiiksi. Määräpäivänä kiikutin valmiit tehtävät opettajille ja taputtelin itseäni selkään, että hyvin meni taas. Ens kerralla sit muistat, että aloitat ajoissa.

Polttoöljynä stressi

En aloita vieläkään mitään ajoissa. Ehkä on menty jo sen pisteen ohi ja yli, että oppisinkaan ikinä.

Mutta mitä sitä korjaamaan jos se ei ole rikki. Pieni paine on se juttu joka täysin ilmeisesti antaa mulle draivia. Pieni stressi päälle ja tuntuu, että saa aikaiseksi vaikka ja mitä. Polttoaineensa kullakin. Mulla se on kiire. Sit alkaa tapahtua. Silloin oon parhaimmillani. Vaikka se ei ehkä kanssaihmisistä juuri sillä hetkellä siltä tunnu.

Koska se hemmetin kiire myös turhauttaa. Sitä on pikkaisen vihainen itselleen ja stressikään ei tunnu ikinä kivalta kehossa. Tulilinjalle siinä joutuu sitten se lähinnä oleva ihminen. Olkoonkin, että mun ärähdyksiä seuraa aina pahoittelu. Koska mä en ikinä halua satuttaa ketään. On silleenkin hassu. Ja sekin on joskus vähän raskasta.

Hallittu kaaos

Koska mä tuppaan venyttämään asioiden tekemistä, niin mä teen niin myös iltaisin. Illanvirkku tai ei, niin nukkumaanmeno venyy aina liian pitkään. Jos en hassaa ilta-aikaani netflixin parissa, niin sitten alan esimerkiksi siivoamaan yön pimeimpinä tunteina. Mikä on siitäkin näppärä juttu, että pimeässä ei juurikaan näe sitä kuinka paskasti siivoaa.

Mä venytän lahjakkaasti myös matkalaukkujen purkamista. Toisin sanoen en tee sitä. Jos purkamiseksi ei sitten lasketa sitä, että yksi asia kerrallaan haen sieltä tavaran kun tarvitsen. Jos sattuu niin, että uusi reissu on suhteellisen lähennä viimeisintä, niin puolet matkalaukusta on jo pakattu. Koska sitä ei oltu koskaan purettu. Hallittu kaaos. Tai jotakin.

Eli vaikka mä olen viime tinkaan tekijä, niin mä en ole kuitenkaan tekemättä jättäjä… Yleensä. Ja se on jotakin se. Tää tapa tuntuu sopivan mulle. Vaikka säännöllisesti käynkin itseni kanssa keskusteluja, että pitäisikö niitä tapoja nyt sit kuitenkin parantaa.

Töissä tämä taipumus ei välttämättä aina ole vahvuus. Ajan itseni joskus äärirajoille venyttämällä asioiden aloittamista. Tai siirtämällä tylsää juttua muka tärkeämpien asioiden tieltä. Oikeasti ne tärkeämmät asiat on vaan kiinnostavampia asioita. Ja joskus jopa täysin epäoleellisia.

Valitettavasti tämän asian seuraamus on se, että just ne tylsemmät tekemiset kasaantuu kiireeksi ja sitten taas turhauttaa, kun on niin kiire ja pelkkiä tyhmiä juttuja ja niiden pitää olla kaikkien valmiita kahden minuutin päästä.

Vinkkejä otetaan vastaan

Eli. Yksi ajanhallintakurssi kiitos. Olis tarvetta.
Mutta ei nyt niin kiireesti. Sillä onhan tässä nyt tätä aikaa….

Että sitä pitääkin aikuisen ihmisen olla itselleen hankala. Voi ettien että.

Mutta kuule. Pistä vaan viestiä tulemaan, jos sulla on tähän jokin mullistava ehdotus. Mä oon kaikelle avoin.

Nimimerkillä ”tässä mikään kiire ole”

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä