Kuka mä olen?

Teksti

Kuka hitto tää Sellaista sattuu -bloggaaja on? No minä. Reetta. Sinkkuäiti stigman saanut bloggaaja. Kaksi lasta. Toinen seiska vee ja toinen nuori nainen iältään 21. Muutti kotoa jo reilu vuosi sitten. Autoin muutossa, kannoin kamoja ja itkin yksin hississä kun homma oli valmis. Tuli sitä ikävä heti.

Kahden avioliiton, ja avioeron, jäljiltä huollan yksin poikaa. Koulunsa syksyllä aloittavaa kelmiä. Teen kahta työtä. Toista keittiösuunnittelijana ja toista bloggaajana. Vapaa-ajan ongelmia ei siis ole.

Ja nyt aloitin kesäloman. Ja ilokseni huomasin, että lukijakuntani kasvaa. Joten lienee ihan kiva, että kerron teille kuka täällä on. Kuka on näiden rivien ja rivien välien takana.

Fyysiset ominaisuudet sikseen. Tämä ei ole Tinder. Joskin kuvista näette, miltä allekirjoittanut näyttää. En odota mätsejä. Mutta toivon, että sammutan tiedonjanonne siitä kuka mä olen.

Bloggaajana vielä noviisi

Mistä mä olen kirjoittanut? Kipuiluista. Masennuksesta. Ahdistuksesta. Uupumuksesta. Narsistisuudesta. Rakkaudesta. Miehistä. Parisuhteista. Jätetyksi tulemisesta. Deittailusta. Seksistä. Sinkkuilusta. Äitiydestä. Lapsista. Lapsuudesta. Traumoista. Naiseudesta. Ja sen sellaisista kepeistä aiheista. Tällaisista elämän makuisista jutuista. Sillä tiellä aion jatkaa.

Mutta milläs meriiteillä mä kirjoitan näistä? Mun niin tekisi mieli kirjoittaa tähän elämänkoulun meriiteillä, mutta koska sillä sanalla on niin varsin negatiivinen kaiku, niin ei käytetä sitä. Mutta sanotaan nyt näin. Olen elänyt. Olen kokenut. Kasvanut ja kypsynyt.

Olen eroperheestä eteenpäin mennyt lapsi, jota kasvatti osan matka alkoholisti-isä sekä narsistinen mummu. Äiti otti suojaansa lapsen, joka muuttui yhtäkkiä ujoudesta pahasti kärsiväksi teiniksi. Teiniksi, jota kiusattiin koulussa, mutta taisteli tiensä ujouden läpi opiskelijaksi ja vaatesuunnittelijaksi. Nuoreksi äidiksi ja ensimmäisen avioeron läpikäyneeksi alle kolmikymppiseksi.

Saman aikaisesti kaupallisen koulutuksen hankkineeksi yrittäjäksi ja tositeevee kasvoksi Sinkkuäidille sulhanen ohjelmaan. Konkurssin tehneeksi entiseksi yrittäjäksi ja kirjoittamisen opiskelut aloittaneeksi opiskelijaksi. Deittailevaksi sinkuksi, joka löysi uuden onnen saman kadun varrelta ja neljänkympin kriisin läpikäyväksi taas avioeron kourissa pettyneeksi nelikymppiseksi. Sinkkuäidiksi, joka huolsi kahta lasta ja etsi hieman itseään. Tyttären vaikean masennuksen kanssa kamppailevaksi vanhemmaksi ja oman työuupumuksen hajottavaksi sekä rakkaudessa epäoonistuneeksi ihmisraunioksi. Sieltä tiensä valoon taistelleeksi soturiksi, joka alkoi bloggaamaan, koska kipuili.

Sellaiseksi kasvoin ja kypsyin.

Ja niillä meriiteillä kirjoitan. Ei se elämä ole aina helppoa ja sellaista sattuu. Homman nimi onkin se asenne. Ja mun paheeni on löytää hopeareunus asiasta kuin asiasta. Se on kuulemma välillä ärsyttävää. Vaan minkäs teen. Positiivisuus on mun ristini. Ja kannan sitä ylpeydellä.

Jatkan kirjoittamista näistä aiheista. Koska te olette minulle niistä kiitosta antaneet.

Mä toivoisin, että te esittäisitte mulle kysymyksiä. Kertokaa mulle mitä haluatte tietää ja minä avaan teille mistä puusta mut on veistetty. Nähdään kommenteissa 🙂

 

Terkuin,

Reetta

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä