Ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon…

Teksti

Tykkäätkö sä pitää toista kädestä kiinni? No mä tykkään.

Mä koen, että toisen kädestä kiinni pitäminen on hellyyttä. Niin lapselle kuin aikuiselle. Ja kyllä ohjaan lastani myös kädestä kiinni pitämällä. Ja oon sitä mieltä, että jotkut aikuiset kaipaisivat samaa tekniikka. Tekis joillekkin hyvää…

Enivei ja ennenkaikkea se on kuitenkin hellyydenosoitus. Kosketus. Kontakti. Ja se on osoitus myös siitä, että tämä tässä on sitten mun. Paljon parempi osoitus kuin mustasukkainen uho ja tarpeeton läyhääminen. Sanonpahan vaan.

Mutta kun pidät toisen kädestä kiinni tarpeeksi kauan, et enää tunne sitä. Et toisen kättä, et kosketusta. Onko se sitten sitä turtumista?

Se on kuitenkin fakta. Ja se johtuu siitä, että tuntoaistimme ajan kuluessa tottuu tiettyyn vakiona pysyvään paineeseen, eikä enää totuttauduttuaan tunne kosketusta. Esimerkiksi meidän päällämme on tällä tutulla maapallolla keskimäärin 7 kiloa painoa. Emme tunne sitä, koska olemme tottuneet siihen. Googlatkaa vaikka.

Mutta se faktoista. Ne on kivoja ja tärkeitä, mutta mä kun oon se haihattelija ja pohtija. Edetään niin…

Käsi kädessä, vai onko?

Eli kun pidät toisen kädestä kiinni tarpeeksi kauan niin ennen pitkää et enää tunne sitä. Toki tietenkin tiedät, ainakin toivottavasti, että pidät kädestä kiinni yhä. Mutta et vain enää tunne sitä.

Ja sitten ihan pienin pieni liike. Asennon muutos, pikkurillin heilautus, kädessä palauttaa tuntoaistin tuntemuksen. Ja tunnet toisen käden taas omassasi. Tadaa.

Ja koska olen suuri ja mahtava ajattelija, pohdin josko tuota kädestä pitämistä voisi verrata parisuhteeseen. Se olisi vähän kuin rautalangasta vääntämistä. Kädestä pitäen ohjaamista.

Parisuhdesoopaa

Naistenlehdet ja vauvapalstat on täynnä tätä parisuhde soopaa. Huolehdi parisuhteestasi. Älä kaltoin kohtele. Älä tee huorin. Noudata kymmentä käskyä. Käsketään ostamaan ruusuja ja suklaata, matka Tallinnaan tai Thaimaahan. Pukemaan punaiset seksialkkarit ja katsomaan pornoa miehen kanssa. Ulkoistamaan lapset isovanhemmille viikoksi ja repäisemään jotain villiä. Kehoitetaan ostamaan samanlaiset tuulipuvut ja aloittamaan sauvakävely yhdessä. Pitää tehdä sirkustemppuja ja kuluttaa kultaa.

Ja silti niin monet tappelevat kun saavat ne ilkikuriset lapset mummolaan, ja huutavat ravintolassa toisilleen ja kävelevät Thaimaassa kymmenen metrin päässä toisistaan.

Miten se sitten liittyy kädestä pitämiseen? No ainakin nyt niin, että pitäkää toisianne kädestä kiinni. Se on hyvä lähtökohta. Mutta noin niinkuin metaforallisesti avaan sitä seuraavaksi enemmän.

Nykypäivänäkin, ja ehkä erityisesti juuri nykypäivänä, koet että se toisen käsi ei sovi sun käteen täydellisesti. Koska kätemme ovat yhtä yksilölliset kuin sielumme, ei kaksi palasta voi vain sopia ihan täydellisesti joka poimun kohdalta yhteen. Ei vaan voi. Täydellistä ei ole. Se kannattaa muistaa kun kirjoittaa tinderiin kolmattakymmennettä ranskalaista viivaa kertomaan omista vaatimuksista toista kohtaan.

Ihan yhtä paljon kannattaa pitää mielessä, jotta haluatko sä pitää kiinni kädestä, joka on vähän liian hikinen tai liian kylmä. Saakutin paljon liian iso, ehkä jotenkin liian pieni. Milloin alkaa ärsyttää, että toisen käsi tulee väärältä puolelta ja tuntuu koko ajan oudolta? Toisen käsi on liian känsäinen tai nihekä, kovin kuiva ja karhea, pistelevä, haiseva, hiertävä. Ei sellaisesta kädestä halua pitää liian kauan kiinni. Miksi sä tyytyisit sellaiseen käteen? Ihan vaan pitääksesi jonkun kädestä kiinni? Niinkö?

Puristaa, ahdistaa, sattuu

Joskus voi käydä niin, että toisen ote on liian tiukka. Se tuntuu ahdistavalta. Toisen ote voi olla puristava. Sanotko sä silloin auts. Pyydätkö irrottamaan otteen? Pyydätkö toista pitämään kiinni vähän hellemmin? Vai annatko sä toisen vaan jatkaa kuristuspuritusotettaan? Mietippä sitä. Useimmiten se on sun valinta. Ei aina, mutta useimmiten. Ja varsin mahdollisesti tuo puristava ote alkaa ajan saatossa vain puristaa lisää kättä. Vielä kovempaa. Vielä tiukemmin. Puristaa niin, että alkaa tehdä kipeää. Ihan tosissaan. Se alkaa puristaa kunnes käsi murtuu. Saattaa puristaa niin pitkään ja paljon, että koko käsi hajoaa.

Toivottavasti saat otteesi irti. Kätesi toisen kädessä ei enää ollut hellyyttä. Se oli saatanan tuskaa. Mutta pääsit irti. Hyvä niin. Tällaisen jälkeen käden pitää kuitenkin parantua. Jos murtuma on suuri, siinä saattaa mennä pitkään, että käsi korjaantuu. Ei välttämmättä täysin ehjäksi, mutta kokonaiseksi ja joissakin tapauksissa ehkä jopa vahvemmaksi.

Tämän jälkeen toisen kädestä kiinni pitäminen voi olla vaikeaa. Olet varovainen. Pelkäät, että taas tekee kipeää. Voi kestää pitkään, että luotat siihen käteen, joka tuntuukin täydelliseltä. (Korjaan, melkein täydelliseltä.)

Joskus toisen ote on kaikkea muuta kuin tiukka. Se voi olla joskus löyhä, sellainen mitään sanomaton löysä käsi. Se voi tuntua ihan kivalta, mutta eihän sellainen ote pidä. Joko sua ei haluta pitää kädestä tai ei vain osata. Yhtä kaikki, taas sinä valitset. Ja jos valitset pitää kiinni niin arvaa mitä. Silloin saattaa käydä niin, että sä olet se, joka pitää kiinni kovemmin ja kovemmin ennen pitkää puristaen. Haluatko sä olla toisen käden murtaja?

Se oikea ote

Mutta hei. Joskus. Uskokaa pois. Kun tartut toista käteen, niin se tuntuukin sopivan siihen ihan täydellisesti. Kädet soljuvat limittäin, juuri oikalta puolelta, juuri oikean lämpöisenä, pehemeänä, luonnollisena. Sormet koskevat toisiaan ja tunnet kutkutusta, tunnet hymyä, tunnet onnea. Haluat puristaa, mutta juuri sopivasti, sen verran, että toinen ymmärtää sun morsemerkkisi ja puristaa takaisin. Merkka sinut. Kädestä pitäminen on hellyttää.

Kun olet löytänyt sen sopivan käden ja se tuntuu hyvältä ja oikealta. Pidä siitä kiinni. Älä päästä irti. Älä purista liikaa. Älä löysää otettasi liikaa. Pidä kiinni ja tunne toisen kosketus.

Mutta palatakseni alkuun. Kun pidät toista tarpeeksi kauan kädestä, et enää tunne kosketusta. Koska olet tottunut siihen. Se on siinä, mutta ei tunnu miltään.

Muistatko mitä sanoin alussa? Pieninkin liike saa kosketuksen tuntumaan uudestaan. Se aivan pikkiriikkisen pienikin. Sen liikkeen ei tarvitse olla suurieleinen Karibian risteily, vaikka voi se siis sekin olla, sen ei tarvitse olla pornoalkkarit ja seksilelut, vaikka voi se sitäkin olla. Sen ei tarvitse olla iso liike. se voi olla pienen pieni nytkähdys, joka annetaan suudelmana niskaan. Se voi olla etusormen heilautus, joka sanoo kohteliaan ja arvostavan sanan toiselle. Se voi olla pienen pieni puristus, joka kertoo, että haluan sua tänään, me niin harrastetaan seksiä. Se voi olla pieni otteen löysentäminen ja annat kumppanillesi vapaata mennä vaikka ystävien kanssa tuulettumaan. Se voi olla yhtäaikainen heilatus, joka ilmenee niin, että lapset on ens viikon isovanhemmilla ja aikuiset saa vähän omaa aikaa. Se voi olla hieman kärttyinen keskisormen ele, joka tarkoittaa, että nostetaan kissa pöydälle ja käsitellään ongelmat.

Se voi olla mitä vain. Pieni tai iso liike. Mutta silloin tunnet sen toisen käden aina. Tunnet sen siinä, koko ajan. Ja niin kauan kun tuo käsi on se, josta et halunnut pitää kiinni vain sen takia, että kun vaan nyt jonkun kädestä saisi kiinni pidettyä, se tuntuu hyvälta ja oikealta.

Jotta kädestä kiinni nyt sitä kumppania hei. Kutita vaikka kämmentä jos et muuta keksi. Kyllä se siitä taas.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä