Kukaan ei omista minua

Teksti

Se yritti omistaa. Kielsi sen aina. Mutta yritti kuitenkin. 

Ahdisti. Kiristi. Puristi. Sitoi. Mustasukkaisuudesta tuli arkipäivää. Mustasukkaisuudesta, joka ei ollut sitä suloista. Se oli omistavaa ja tuhoavaa.

Tämä on käynyt mulle kahdesti. En halua, että kahta seuraa kolmas. Kukaan ei omista mua.

Vaadin, että rakastat

Harhainen mustasukkaisuus on perkele. Se kahlitsee luottamuspulalla. Ja se hiipii aina nurkan takaa. Siksi se onkin niin vaikeaa. Sitä kun on ehtinyt pahimmassa tapauksessa jo rakastua.

Sairaalloista mustasukkaisuus on silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole missään realistisessa suhteessa siihen miten toinen käyttäytyy. Syyttely ja epäilys ovat aiheettomia, eikä harhaisesti mustasukkainen ota mitään vastuuta omasta tunteestaan tai koe edes syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään. Toivoo ja vaatii vain eheyttävää ja kaikkivoipaa omistautumista kumppaniltaan. Mutta tämä on kuitenkin mahdoton tehtävä ja aiheuttaa miltei aina päinvastaisen reaktion mihin omistava ihminen pyrkii.

Pienestä se alkaa

Se alkoi pienestä. Riita syntyi kun halusin lähteä ystävieni kanssa viettämään viini-iltaa. Alkoi kyselyistä ja johti epäilyyksiin. Riita oli pieni ja huomaamaton. Se osasi aloittaa hiljalleen, ajattelen näin myöhemmin. Pikkuhiljaa sitoen.

Mutta se paheni. Tietenkin. Illanistujaisissa se aiheutti kohtauksen, jossa kyseenalaisti mun käytökseni. En ymmärtänyt syytä. Hämmennyin. Istuin sun vieressä koko illan, sanoin. Mutta se jatkoi syyttelyään väittäen, että olin vältellyt. Kohtaus kulki mukana yökerhoon. Haukkumiseen. Loukkaviin sanoihin. Nukkumaan mennessä olin vihainen. Ja surullinen. Nukahdin sohvalle. 

Aamulla kohtasin hymyn ja surulliset silmät. Reetta, meidän kai pitäisi vähän puhua. Sanoi se. Minä hymyilin ja totesin, että niin. Se jatkoi, ja sanoi, että siitä sun viime iltaisesta käytöksestäsi. 

Hyppäsin sohvalta. Leiskuin raivoa ja heitin sen pihalle. 

Se palasi kuitenkin takaisin ja pyyteli anteeksi. Annoin. Vaikka olin kokenut saman ennenkin. En muka muistanut, että seuraavaksi vuorossa olisivat tyhmäksi nimittely, vartiointi, syyttely, anominen ja jatkuva anteeksipyytely, riidanhakuisuus, tappelu, huuto.

Stalkkeri

Kun mustasukkaisuudelle ei ole perusteita, eikä syitä todellisuudessa, harhainen omistava ihminen tukeutuu mielikuvitukseensa. Tällainen henkilö havitsee vain sen minkä haluaa havaita. Ottamatta huomioon tukeeko todellisuus hänen uskomuksiaan. Hän etsii todisteita, keinoja ja näyttöä, jotka antaisivat ilmi hänen epäilyksensä.

Tarkistaa puhelimen, tietokoneen, kyselee rutiineista, tarkkailee, seuraa tapoja ja tarkistaa. Ei luota, ei usko. Kieltää. Syyttää. Toisin sanoen stalkkaa kumppaniaan.

Saatanan ämmä

Ystävät kuulivat sen vihonviimeisen puhelun. Olin huora ja lutka. Ihmispaska ja nainen, jota ei varmasti kukaan koskaan tule rakastamaan. Olin hirviö, valehtelija ja sielultani ruma. Mulle haistateltiin paskat ja vitut. Kuulin kunniani. 

Ainoa mitä minä halusin, oli se, ettei se yrittäisi omistaa minua.

Säilytin itselläni ne monet viestit, jotka CAPS LOCKIA käyttäen täyttyivät sanoista, joita se koki tarpeelliseksi sanoa mulle vielä viimeisiksi. Kauniista sanoista, kuten lutka ja kusipäinen huoramainen ihmisperse. Karmea valehteleva huora kusipää lortto. Vitun petturi ja saatanan ämmä. Niin se sanoi. Ja vielä pahemmin.

Säilytin ne viestit, jotta en enää koskaan astuisi tuohon miinaan. En enää koskaan. 

Parantumaton tauti

Ensimmäisellä kerralla yritin ymmärtää. Toisella kerralla ymmärsin olla ymmärtämättä.

Ensimmäisellä kerralla tein juuri sen mitä ei pitäisi. Karsin ystäviäni. Karsin tekemisiäni. Annoin toisen vahtia. Jotta mustasukkaisuus loppuisi. Jotta pääsisin helpomalla. Annoin ajaa itseni nurkkaan, josta olikin sitten vaikea päästä pois. Tajuamattani vahvistin hänen mustasukkaisuuttaan. Koska olin ansassa, niin pieninkin poikkeama rutiinissani oli väärin ja epäilyttävää.

Mutta ymmärrys ei auta. Kyse on kontroillamattomasta ja epärationaalisesta mustasukkaisuudesta. Toinen ei yksinkertaisesti kykene hallitsemaan tunteitaan, omia mielijohteitaan. Ihan kuin tiedostaminen omasta ongelmasta puuttuisi kokonaan. Ei ole muuta kuin selityksiä toisensa jälkeen, joilla oikeutetaan omia epäluuloja, tulkintoja ja käytöstä. Syy haetaan aina toisesta.

Mutta kuten sanoin. Toisella kertaa en antanut ajaa itseäni nurkkaan. Ymmärsin olla ymmärtämättä. En antanut kenenkään omistaa mua.

Lortto

Kun hain kamojani, se uhkasi tappaa itsensä. Leikki mattoveitsellä. Oli repinyt valokuviani ja kirjoittanut niihin mustalla paksulla tussilla ne tutut ja niin kauniit sanat, kuten huora ja lutka. Se aneli jäämään ja itki. Mutta mä olin kylmä ja väsynyt. Se pyysi anteeksi ja uhkasi seuraavassa lauseessa. Se sanoi rakastavansa mua maailman eniten ja siksi käyttäytyi niin, mutta kirjoitti silti valokuvani päälle lortto. Se oikeutti käytöstään rakkaudella. Eikä ymmärtänyt, että halusi vain omistaa mut.

Miksi joku on harhaisesti mustasukkainen? En todellakaan tiedä. Tuskin se on kenenkään oma valinta. Sitä vain on. Onko kyseessä varhainen trauma, narsismi, mielenhäiriö, syndrooma, epävarmuus…? En tiedä. Varmaan jokin näistä tai kaikki yhteensä. Yhtä kaikki, tällainen ihminen tuhoaa parisuhteensa ja ehkä jopa kumppaninsa. Tuhoaa täysin, jos ei itse pysty ymmärtämään ja näkemään tekemäänsä vääryttä.

Olen varovainen. Ja omasta mielestäni ihan syystä. Ehkä jopa vetäytyvä joskus. Omasta mielestäni ihan syystä.

Koska kukaan ei voi omistaa mua.

Suloinen mustasukkaisuus

Se voi olla sitäkin. Parhaimmillaan. Mustasukkaisuus on inhimillinen tunne. Suloinen tunne. Se voi vahvistaa kumppanuutta. Se voi vahvistaa rakkautta. Mutta se edellyttää avoimuutta, luottamusta, rakkautta. Puhumista ja keskustelua. Ei syytöksiä, ei epäilyjä.

Olin mustasukkainen. Ihan vähän. Se lähti kaveriseurassa. Sanoi tanssineensa tytön kanssa, Kertoi ihan suoraan mulle sen. Tyttö oli sanonut sille, että olet komea. Flirttaillut ja hymyillyt. Nättikin oli ollut. Niin se sanoi. Mä naurahdin ja tunsin sen mustan sukan sydämen ympärillä. Kysyin ottaako krapulainen kahvia. Ja silloin se tajus sen. Kysyi kun toin kahvia, että hitto, ootko sä mustis. Sanoin sille, että en tietenkään. Hörppäsin kahviani ja mutisin sen jälkeen, että joo. Se otti mut syliinsä ja sanoi sinä ihana nainen. Tässä mä oon, sun vieressä ja sit se rakasteli mua.

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä