Pariutumisen ABC -Onko ulkonäöllä merkitystä?

Teksti

Törmäsin eilen sosiaalisessa mediassa keskusteluun siitä, onko ulkonäöllä merkistystä parinvalinnassa. Anonyymiksi jäävä keskustelunaloittaja oli kohdannut miehen, joka ilmeisesti kaikin puolin olisi varsin täydellinen, mutta ulkonäkö ei vain ollut hänen silmäänsä miellyttävä.

Ajauduin lukemaan pitkää riviä viestejä. Ja olin vastaamassa itsekin, kunnes huomasin haluavani vastata asiaan hieman pidemminkin.

Pliis ole komea, pliis ole komea

Jos haluatte, että alan jeesustelemaan nyt vastauksessani, niin luette väärää blogia.

Koska totta hemmetissä sillä ulkonäöllä on väliä. Tämä lienee jopa aika päivänselvää. Ihminen on visuaalinen olento, jopa ulkonäkökeskeinen toisinaan. Minkäs me sille mahdamme. Tällaisiksi olemme muovautuneet, joko evoluution tuloksena tai luojan luomina, tai siten vaan muotilehtien muokkaamina. Siihen en ota kantaa. Ainakaan nyt.

Me ihastumme ulkoisiin tekijöihin ihan yhtä paljon kuin sisäisiin. Se, joka täysin rehellisesti pystyy sanomaan, ettei hänen kohdallaan pidä paikkaansa, niin minä nostan hattua ja kiitän. Olet mahtava ihminen!

Että silleen tällingissä, jotta näyttäis luonnollisen hyvältä. Hah..

Punapersepaviaanit

Ulkonäkökeskeisyys ilmenee nykyään myös kaikissa nettideittailun medioissa. Kukaan ei kiinnostu, jos ei tiedä miltä näytät. Esimerkiksi epävirallisissa asiantuntijamaisissa Tinder-ohjeistuksissa neuvotaan aina panostamaan kuvaan. Ulkonäkö on se millä herätät huomiota. Ei siitä mihinkään päästä.

Jos ulkonäkö on vain tyhjä kuori, niin silloin sinusta kiinnostuvat todennäköisesti vain missit ja jääkiekkoilijat. Näin se on. Elämme ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa ja me olemme ihmisyyttä uhkuvia eläimiä.

Miksi riikinkukolla on komea pyrstö? Jotta se voisi kukkoilla ulkonäöllään itselleen kanan. Miksi hummerihierarkian menestyneimmällä yksilöllä on komeimmat ja isoimmat sakset? Jotta se saisi parhaat naiset. Miksi paviaani, jolla isoin ja punaisin perse saa naaraista uhkeimmat? Niinpä.

Punapersepaviaania metsästämässä.

Tykkään mistä tykkään

Ihmiset eivät ole siis edes ainoita olioita, jotka pariutuvat melko ulkonäkökeskeisesti. Ja nyt hei missään nimessä en ole sitä mieltä, että ulkonäkö on kaikki kaikessa, kaiken A ja O. En todellakaan. Mutta myönnän ihan täysin rehellisesti, että en vain pysty ihastumaan ihmiseen, jonka ulkonäössä ei ole edes jotain mistä pidän.

Se ovatko kaikki edeltäneet kumappanini olleet samannäköisiä… ei sitten yhtään. Vaikka huomaan makuni usein olevan pitkä ja hoikahko mies, jolla tukka ja parta, saatan silti ihastua lyhyempään ja tanakkaampaan mieheen, joka uhkuu seksikkyyttä ja maskuliinisuutta. Mutta se jokin siinä pitää olla, siinä ulkoisessa habituksessa.

Ulkonäön jälkeen ihastun päähän. Ja sydämeen. Siihen kaikkeen mikä oikeasti on tärkeää. Mutta sinne asti ei vain päästä, jos toisessa ei ole ”se jokin”.

Friendzone

Jos toisen sisäinen maailma, romanttiset elkeet ja puheet vetoavat, sosiaalinen älykkyys kohtaa omasi, olette täysin samalla aaltopituudella, mutta toinen on ulkonäöllisesti, hmmm, epätevä. Niin väittäisin, että silloin puhutaan siitä kuuluisasta friedzonesta. Ja sinnehän ei kukaan ihastunut ihminen halua. Mutta fakta on, että et sitten vain kohdannut sitä oikeaa. Voit kuvitella ja haaveilla, että HÄN olisi se oikea, mutta ei. HÄN ei ole. Koska ei ihastu sinuun. Olette ystäviä, jos niin haluat. Koska muuta HÄN ei halua.

Maku asioista ei voi kiistellä, tai sitten juuri niistä voi

Raaka peli. Tiedän. Mutta tiedättekö mikä on asian hopeareunus? Se, että makuja on monia. Yksi tykkää parrasta ja toinen kaljusta.

Tunnen erään naisen, tämän meidän nykyisen kauneusihanteemme mukaan varsin upea ilmestys onkin. Hänen makuunsa ovat lyhyet kaljamahaiset miehet. Ihan oikeasti. Tämä on tosi. Hänen mielestään miehekäs mies on juuri tällainen. Rosoinen parta ja tuuhea tukka, joiden värittämänä mies alkaa näyttää menninkäisen ja rosvoroopen sekoitukselta, se on hänen mielestään maailman vetoavinta. Go figure…

Makuja on siis monia.

Olen huomannut, että parhaan ystäväni kanssa me emme ikinä päätyisi ihastumaan samaan mieheen. Makumme ei kohtaa. Hän selaili mun kanssani aikoinaan tinderiä, ja miltei jokaisen kohdalla, jonka sivuutin, hän kysyi miksi. ”Toihan oli komea.” Ja kun erehdyin painamaan sydäntä jonkun toisen kohdalla, tunsin hänen jäätävän ja kysyvän katseensa. Jouduin toteamaan hänelle, että kummalle tässä nyt perkele miestä valitaan.

Ite oon kumminkin nätti kuin sika pienenä. Vai mitä?

The one and only?

No. Jos sun mielestä ulkonäöllä ei ole väliä, niin mieti kahdesti. Oletko aivan rehellinen itsellesi? Ja haluan itse esittää myös kysymyksen, miksi se olisi huono asia, että sillä on väliä?

Olen kuullut sanottavan, että saatat kävellä onnesi ohi jos tuijotat liikaa ulkonäköä. Voi olla, en minä sitä kiellä. Mutta toisaalta tuo ajatus taas nojaa siihen, että tässä miljardien ihmisten maailmassa meille olisi vain se yksi oikea. Ja siihen sontaan minä en taas usko yhtään.

Oletteko kuullet ikinä termiä naimanaamat? Se ei sinänsä liity aiheeseen, mutta sivuaa sitä kuitenkin. Me valitsemme pitkäaikaiseksi puolisoksi usein ihmisen, jonka ulkonäössä on jotakin samankaltaisuutta kuin meissä. Miksi näin on? Yksi teoria asiasta on se, että me koemme luotettavampana ihmisen, joka jollakin ulkonäöllisellä asialla muistuttaa meitä. Niin tai näin, törmään usein pariskuntiin, joille ihan rehellisesti voin todeta, että oottepa te tommosia söpöläisiä naimanaamoja.

Kumpi on paremman näköinen? Mä vai se?

Mitä tulee tuohon keskusteluun, josta aiheeni kumpusi. Oman jännittävän sivujuonteensa anonyymin keskutelunaloitukselle antoi se, että hänen oman epävarmuutensa eli huonon itsetuntonsa takia, hän asiaa ylipäätään kysyy ja miettii. Voiko hän seurustella miehen kanssa, joka ei näytä yhtä hyvännäköiseltä kuin hän?

Tässä kohtaa rakas anonyymi katso peiliin. Älä arvota itseäsi muiden muiden ajatusten mukaan, älä tee valintojasi sen mukaan mitä ajattelet toisten ajattelevan. Ensinnäkin siitä syystä, että he tuskin uhraavat kovin montaa ajatusta sinulle ja mahdolliselle kumppanillesi. Ja toisekseen. Kenen elämää sä elät? Omaasi?

Tee niinkuin teet. On sillä ulkonäöllä merkitystä tai ei. Ruma tai kaunis. Kuka ne määrittää? Sinä! Sinun makusi! Sinun elämäsi! Rakastu jos rakastut, jos et, niin sitten et. Kysymällä ”lupaa” toisilta taidat jo tietää oman mielipiteesi. Oikeutat vain tekoasi ja ajatuksiasi toisten sanomisilla. Kevennät ehkä omaatuntoasi. Mutta pitääkö sun omaatuntoasi kolottaa? Ei mun mielestä. Aika vähän sitä ihminen voi vain päättää kehen rakastuu. Se tapahtuu jos tapahtuu.

It happens if it happens. And you should know it.

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Tuo on totta. Kaikki minunkin suhteet ovat alkaneet puhtaasti ulkonäöstä ja kaikki ovat olleet ulkonäöltään omaa silmää miellyttäviä. Törmään mukavan näköiseen mieheen, vähän tutustun ja sitten ehkä ihastun.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä