Onko kehopositiivisuus negatiivinen asia?

Teksti

Mä olen hoikka. Aina ollut. Yläasteikäisenä jopa niin hoikka, että koululääkäri päätti  mussa olevan jotain vikaa. Sanoin, että voin hyvin, mutta tuo passitti minut silti verikokeisiin. Tulosten tultua totesi, että nää on kaikki ihan huippuluokkaa. Tiesinhän mä sen. Sitten mut passitettiin vielä uusiin kokeisiin, jotta pois suljettaisiin kaikki mahdolliset sairaudet.

Eli koska olin hoikka, lääkäri vain päätti, että mussa on jotain vikaa. Huolimatta siitä mitä minä sanoin.

Sittemmin mun hoikkuuteni on ollut toisella tavalla huomion keskipisteenä. Lauseet, sä kun oot tollanen kuivan kesän orava, tai mikäs sun on siinä ollessa kun oot tommonen kukkakeppi, ovat tulleet varsin tutuiksi. Eivätkä ne koskaan ole tuntuneet erityisen mukavilta. Mutta niistä ei kuulemma saa pahastua..

Kauneus on katsojan silmässä, olet sitten minkä näköinen tahansa

Sosiaalinen media maalaa vahvasti omaa kuvaansa meidän kokemastamme kauneudesta. Some on pullollaan julkkiksia ja vaikuttaja, joiden kuvat ovat omalta osaltaan vahvasti pönkittäneet jo vuosikymmeniä vahvalla pohjalla ollutta ulkonäköihannetta. Sanomattakin selvää lienee se, mikä tämä ihanne on. Somen siloiteltu ja photoshopattu kuvavirta on kuitenkin viime vuosina synnyttänyt vastareaktion. Lihavuuden rohkean esittelyn.

Lihavuus, ylipaino, tarkoittaa kehon normaalia suurempaa rasvakudoksen määrää. Lihavuus on globaali ongelma, joka enenevässä määrin aiheuttaa suuren määrän johdannaisia sairauksia, jopa kuolemaan johtavia. Se laskee eliniän ennustetta ja kuormittaa terveydenhoitoa suunnattomasti. Ylipainoon kun yhdistetään liikkumattomuus, saadaan kaikki haittavaikutukset maksimoitua.

Lihavuuden syyt ovat moninaisia. Joskin nykyaikana ongelman ydin on silloin tällöin seurausta jo vuosia jatkuneesta oman elämän laiminlyönnistä. Sekä haluttomuudesta pitää omasta kehosta huolta. Tekosyinä kuulee usein ajan puutteen, pienet lapset, taloudellisen tilanteen. Mutta usein syyn takana on kuitenkin rankasti sanoen laiskuus. Jos kyse on sairauden aiheuttamsta lihavuudesta, on tilanne toki monimutkaisempi, mutta varsin harvoin kuitenkaan mahdoton. Yhtälö ei ole kuitenkaan kovin vaikea, kun elimistö saa enemmän ravintoa kuin kuluttaa, alat lihoamaan, ja kehosi ei enää voi niin hyvin.

Kehopositiivisuuden negatiivisuus

Tässä kohtaa kuvioon astui kehopositiivisuuden aate. Monet sen lähettiläät ovat kertoneet, että lukuisat aloitetut dieetit eivät toimi ja painonpudotus on vuosien ja vuosien yritysten jälkeen saanut jäädä. He ovat päättäneet nähdä oman kehonsa kauniina sellaisena kuin se on. Ja kertovat voivansa paremmin kuin koskaan. Mikä varmasti pitää siinä mielessä paikkansa, että ainainen laihduttamisen stressi on jäänyt, ja mieli on alkanut voimaan huomattavasti paremmin. Ja kehon hyvinvointi on lähtenyt siitä.

Nämä kehopositiivisuuden instalähettiläät, jotka julkaisevat kuvia uhkean kurvikkaista vartaloistaan, ovat ajattelemattaan ja varmastikin täysin epätarkoituksenmukaisesti antaneet kuitenkin monelle turvaköyden. Pelastusnuoran, jonka avulla rakentaa itselleen hyvä itsetunto, välittämättä siitä miltä kehossa oikeasti tuntuu.

Kehopositiivisuuden aate ampuu itseään jalkaan, kun julistaa, että rakasta kehoasi juuri sellaisena kuin se on, unohtaen samalla täsmentää, että kehosi ei välttämättä voi hyvin juuri sellaisena kuin se on. Aatteen slogan kuuluisi olla esimerkiksi, että rakasta kehoasi niin paljon, että kuuntelet sitä. Juuri nimenomaan tämä kehopositiivisuuden aatteen varsin yleinen ja valitettava väärinkäsitys on hienon ajatuksen tuho ja turmio.

Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen kuullut tämän kehopostiivisuuden hienon ajatuksen olevan takana ihmisen huonovointisuudelle.

Arvosta kehoasi vaikket rakastaisi sitä

Kehopositiivisuus ei tee  lihavuutta sen tervellisemmäksi. Olkoonkin, että sen kautta voit löytää armollisemman suhtautumisen itseesi. Ja se on aina hyvä.

Haluan taivuttaa rautalankaa, jotta ymmärätte mitä haluan sanoa. Ajattele asiaa lastesi kautta. Lapsesi on ylipainoinen, ja tiedät, että se tulee aiheuttamaan mahdollisesti terveysriskejä lapsellesi. Mitä teet? Rankaisetko lastasi dieettikuurilla ja hirmuisella pelottelulla? Pakotatko hänet liikkumaan itsensä puolikuolleeksi? Et varmaankaan.. tai toivottavasti et. Yritätkö opettaa hänet syömään terveellisemmin ja ohjaat häntä liikkumaan hieman, kannustaen samalla? Rakastat lastasi niin paljon, että haluat hänelle pitkän ja tervellisen elämän. Miksi kohtelisit omaa kehoasi eri tavalla?

Sinun tulisi rakastaa itseäsi niin paljon, ettet halua vahingoittaa omaa kroppaasi tieten tahtoen. Omien vatsamakkaroiden esittely Instassa kun ei tee niistä kehollesi yhtään sen tervellisempiä. Vaikka kehopositiivisuuden nimissä niitä niin kovin rakastaisitkin. Mielenosoituksellinen lihavuuden ihannointi ei tee sitä parempaa kehollesi, vaikka hyväksyisitkin itsesi juuri sellaisena kuin olet.

Jos sairastut lihavuuden takia esimerkiksi diabetekseen, haluatko että muille kävisi samoin? On tärkeää muistaa kehopositiivisuuden rinnalle tuoda terveydelliset seikat.

Kehopositiivisuuden oikea sanoma

Kehopositiivisuuden aate ei pitäisi kuulua vain ylipainoisille ihmisille. Vaikka he sen tavallaan ovat omineet ja me niin monet sen heihin yhdistämme. Vaikka ehkä ei pitäisi. Minullakin saattaa hyvinkin olla vääristynyt käsitys. Mutta kirjoitankin asiasta juuri sen takia, että en todellakaan ole ainoa.

Nyt vallaallan oleva kurvikkuuden ja hoikkuuden vastalauseen ihannointi ajaa meidät luonnostaan hoikat, pienirintaiset ja kapealanteiset naiset kysymään itseltämme, jotta emmekö me ole kauniita. Meidät kun tuntuu, että tuo kehopositiivisuuskampanja on unohtaneen täysin. Ehkä juuri sen takia, mitä aluksi totesin. Meillä hoikilla ihmisillä kun ei ole oikeutta surkutella asemaamme ja pahastua mistään kehoomme kohdistuvasta kommentista.

Haluan kokea, että kehopositiivisuus olisi todellakin positiivinen asia. Haluan kokea, että me kaikki olemme samanarvoisia, oli keho millainen tahansa. Mutta sen pitäisi kummuta kehomme arvostamisesta, eikä sen itsekkäästä rakastamisen tarpeesta, huolimatta muista seikoista. Kehon rakastamiseen ei pitäisi kuulua peili, eikä Instakuvat, joilla on mahdollisimman monta tykkäystä.

Miettimällä sitä, mitä kehosi sanoo sinulle, miltä siitä tuntuu, kun teet erilaisia asioita, pitäisi olla mittari rakastamiselle. Ei sillä mitä peilikuvasi kertoo sinulle.

Kehonegatiiviko?

Itse en välttämättä koe olevani kehopositiivinen. En todellakaan aina rakasta sitä. Ehkä siksi, että mulle on koko elämäni sanottu, että olen niin pieni ja laiha. Nekin ihmiset, jotka jostain syystä ovat suuresti ihannoinneet hoikkuuttani, ovat onnistuneet ilmaisemaan asian minulle varsin katkerasävytteisesti ja niin, että minun pitäisi jopa olla pahoillani siitä, että olen niin hoikka.

Tiedättekö. Balettia harrastin ennenkuin ehdin kouluun. Yhdeksän vuotiaana aloin harrastamaan yleisurheilua. Kymmenen vuotiaana telinevoimistelua. Joskin näistä jokainen harrastus sittemmin jäi. Mutta aikuisiällä olen huolehtinut kehostani. Mottonani kohtuus kaikessa. Herkuttelen, mutten liikaa. Käyn salilla, juuri sen verran, että se on minulle mielekästä. En enää juokse, mutta kävelen jyrkänkin mäen ylös hengästymättä. Mä teen asioita, vaikka olen yksinhuoltaja, suhteellisen rahaton ja teen kahta työtä. Mä toimin.

Peilistä ei aina katso mua takaisin täydellinen nainen. Ei todellakaan. Joskus olen jopa valtavan ankara omalle keholleni. Mutta en halua huijata sitä. Haluan arvostaa sitä. Se kertoo mulle milloin on hyvä olo. Ja milloin ei ole. Mä kuuntelen sitä.

Ainakin ajoittain.

Mulla oli, ei niin kovin kauan sitten aika, jolloin koin, että en voi hyvin, koska olen liian laiha. Laihduin vaikka olin jo muutenkin hoikka.  Yritin tehdä sen eteen töitä. Mutta salilla käyminen ei ollutkaan se oikea ratkaisu, eikä itseensä väkisin ruoan mättäminen. En saanut sillä tuloksia. Sitten keskityin mieleeni. Aloin parantamaan sitä. Sen jälkeen. Ihan oikeasti. Mä aloin voida paremmin. Kehollisestikin.

Vastatakseni itse tekstini otsikkoon. Kehopositiivisuus on myönteinen asia, mutta se on vain valitettavasti liian usein ymmärretty väärin. Kehopositiivisuuden aate pitäisi vain ymmärtää oikein. Arvosta itseäsi niin paljon, että pidät kehostasi huolta niin, että voit rakastaa sitä. Näytätä miltä näytät.

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Jenniina. Muuten oikein kehopositiivisuudesta. Ei todellakaan ideana ole ihannoida sairaalloista lihavuutta, mutta minulle se näyttäytyy sellaisena. Kun käytetään yksinomaan positiivisia termejä uhkea ja kurvikas, tulee siitä todella sellainen kuva että tämä on se hyvä ja tavoiteltava kehotyyppi. Ja tottakai jokaisen pitäisi tuntea olonsa hyväksi omassa kehossaan.

Joten miksi laihat eivät kuulu tähän joukkoon? Voin sanoa, että laihuus miehellä ei kuulu mihinkään kauneusihanteeseen. Jo alkaen siitä, että minun on täysin mahdotonta löytää sopivia farkkuja itselleni. Sen sijaan kaupoissa on xxxl kokoisia slim-fit paitoja. Missä on xxxl kokoinen hoikka mies? Ja minä olen ollut spektrin molemmissa päissä. Kun olin ylipainoinen, ei mitään. Nyt kun olen laiha ”voi kauhea kun sie olet laiha. Ota tuosta vähän läskisoosia että saat lihaa luiden ympärille” on lähes jokapäiväistä. Kun olin ylipainoinen ”voi kauhea kun sie olet läski. Sie se et varmaan tarvi tätä pullaa kahvin kanssa, että laihdut” ei kuulunut kertaakaan mistään.

Avatar

Aamen!
Kiitos kun sanoit nämä asiat ääneen! 🙏🏻
Oot asian ytimessä. Omaa kehoa pitäis jokaisen arvostaa, mutta niin myös terveyttä ja valitettavasti ylipaino heikentää terveyttä. Painoa ei pidä katsoa kauneuden, vaan fyysisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Sillä kyllähän ylipainoinenkin voi olla yhtä kaunis kuin hoikka, mutta mitä hyödyttää olla kaunis, jos terveys muuttuu sairastamiseksi ja pahimmassa tapauksessa ennenainaiseksi kuolemaksi?

Avatar

Olen anoreksiasta parantanut nainen, joka on ollut koko ikänsä hoikka ja urheilullinen ja on sitä edelleen. Kehopositiivisuuden aate on auttanut mua mun toipumismatkalla aivan valtavasti, vaikka en pluskokoinen olekaan.

Jos aikoo oikoa blogissaan ”vääriä” määritelmiä, niin kannattaisi ehkä palata kehopositiivisuusliikkeen alkujuurille eikä tulkita koko aatteen sanomaa uudelleen vielä enemmän väärin. Nyt tulet vahingossa niin tehneeksi. Kehopositiivisuus ei ole lihavuuden ihannointia. Eikä se ole kehon rakastamista todellinen hyvinvointi ”sivuuttamalla”.

Kehopositiivisuus tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus näkyä ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Kehon koosta, muodosta, iästä ja väristä riippumatta. Kehopositiivisuudella ei ole mitään tekemistä terveyden kanssa. Se on toinen keskustelu.

Lisäksi: kehopositiivisuus ei ole missään vaiheessa unohtanut meitä hoikkia ja pienirintaisia. On ihan turha uhriutua sellaisesta. Meitä ehkä joskus nälvitään luuviuluiksi ja se voi satuttaa, mutta me ei kohdata rakenteellista syrjintää – esim. ylipainoisia palkataan tutkimusten mukaan tilastollisesti vähemmän erinäisiin korkeampiin asemiin, pätevyydestä riippumatta. Noin esimerkkinä.

Me hoikat nimittäin satutaan edustamaan sitä kuuluisaa länsimaista kauneusihannetta, haluttiin tai ei, ja sen takia ollaan jo valmiiksi kaikkialla. Insta-tileistä tv-mainoksiin ja muotilehtiin. Totuus kun on, että muunkin kokoisia kehoja on olemassa, niin musta olis myös ihan kiva, että esim. some vastaisi enemmän todellisuutta ja kaikenlaiset kehot saisi näkyä. Se viestisi, että ihmisiä me kaikki täällä ollaan eikä tarvitse olla fitness-beibe, että kelpaa.

Et voi yksinkertaisesti sanoa, että jos lihava
julkaisee somessa vaikka bikinikuvan, se ei auta. Se ei ole sun kokemusmaailmaa, joten mistä sä voit tietää, mitä sen kuvan julkaisija ja yleisö oikein tuntee? Mun mielestäni on aivan valtavan voimauttavaa, kun joku julkaisee itsestään vaikkapa bikinikuvia, joissa näkyy mahamakkarat. Ja näin on monien muidenkin mielestä. Eikös se tarkoita silloin, että se auttaa ihmisiä?

Hyvää viikonloppua sulle ja toivottavasti mietit pointtejani huolella.

Reetta Ek

Heissan

Ja kiitokset kritiikistäsi. Et ole ensimmäinen, joka sitä minulle antaa tästä postauksesta. Kiitos, että perustelit, etkä vaipunut haukkumaan minua vain kehoarvojen lyttääjäksi. Arvostan sitä. Todella.
Kuten ehkä huomasitkin, että kirjoitin rinta rinnan terveysasiasta sekä kehopositiivisuudesta. En lähtenyt asioita erottelemaan itsäinäisiin kokonaisuuksiinsa. Enkä missään kohtaa kieltänyt asiaa, etteikö sosiaalisen median maailmalle tekisi hyvää nähdä muitakin kuin fitnessbabe-vartaloita. Olen vahvasti sitä mieltä, että pitäisi.

Enemmänkin viittasin siihen joukkoon ihmisiä, jotka väärinkäyttävät kehopositiivisuuden hienoa sanomaa, hylätäkseen terveydelliset asiat.
Se, että itse olen hoikka, ei varsinaisesti kuulunut siihen, että ymmärtäisin tahallisesti väärin kehopositiivisuuden arvot. Vaan enemmänkin siihen, että myös hoikilla, kuten myös, tietenkin, kaikilla vartalotyypeillä on ”oikeus” kehopositiivisuuteen. Sen sanoma kun on meille kaikille hyvä, jos se vain ymmärretään oikein.

Ja juuri se on se asia josta puhun. Pahoittelen toki, että moni luki rivieni välistä minun haukkuvan jonkin kokoista kehoryhmää. Tai arvottavan ihmisiä kehon koon mukaan. Niin en tee. En tehnyt niin edes ennen kuin sanaa kehopositiivisuus oli keksitty. Kritisoin vain niitä suuria ryhmiä, jotka tahallisesti tai tahattomasti ymmärtävät kehopositiivisuuden aatteen väärin.

Meitä on monelaisia ja monenkokoisia ihmisiä. Meidän arvomme ei määrity sen mukaan. Kuten ei myöskään ajatustemme. Jokaisella meistä on omamme. Ja joikaisella on oikeus omiin ajatuksiinsa. Voimme toki pahastua muiden ajatuksista, mutta silloin täytyy muistaa, että joku toinen saattaa pahastua omistamme.

Ihanaa viikonloppua sinulle. Ja lupaan, että luen lisää kehopositiivisuudesta. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä