Loukkaannuitko somekommentoinnista – Buhuu!

Teksti

Ennen seuraavaa tekstiäni VAROITUS. Saatat loukkaantua, mutta en kohdista sanojani juuri nimenomaan henkilökohtaisesti sinuun. Jos se osuu sinuun, lienee sinun miettiä syytä miksi. 

Sananvapauden luoma ihana helvetti

Meillä on nykyään täällä hyvinvointivaltioiksi nimetyissä maissa sellainen upea etuoikeus kuin sananvapaus. Se on kaikille täysin sama. Katsomatta ihonväriin, seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään, sukupuoleen, uskolliseen vakaumukseen, tai mihin tahansa muuhun vakaumukseen tai ajattelumalliin. Se on kaikille täsmälleen sama!

Somen kommenttikenttien villiintyessä meidän on syytä muistaa, että sillä toisinajattelijalla on yhtälainen oikeus sanoa sanottavansa kuin sinullakin. Voit kokea hänen sanansa epäkunnioittavina, provosoivinina, loukkaavina, tyhminä, täysin väärinä, jopa idioottimaisina, mutta siitä huolimatta hänellä on oikeus sanoa niin.

 

Ja ennen kuin luet pidemmälle, haluan kertoa, että seuraavat sanani eivät koske netissä tapahtuvaa kiusaamista, joka tuntuu erityisesti lasten ja nuorten kohdalla olevan varsin suosittua. Tämä asia on aivan oma keskustelunsa, jonka haluan rajata pois täysin tästä tekstistä. 

Annanko itseni provosoitua?

Annoin itseni ihan pikkaisen provosoitua muutamasta kommentista, joita luin keskustelunaloitukseen, johon mulla itsellänikin oli mielipide. Ihan vähän vain.

Joskus pieni provokaatio piristää päiväämme ja saa meidät tuntemaan itsemme aivan älyttömän viisaiksi ja paremmaksi kuin se toinen. Haluamme kommentoida toiselle, kuinka voitkaan idioottimaisuuksissasi ajatella noin. Haluamme pitää omaa kokemustamme ja mielipidettämme parempana kuin sen toisen. Virkistävän inhimillistä, jonka riskinä on aina se, että keskusteluun liittyy kolmas, ja neljäs, joka tuntee aivan samoin kuin sinä. Hänen tarpeensa on lytätä sun mielipiteesi idioottimaisena, samoin kuin sinulla oli tarve tehdä sille ensimmäiselle.

Kaikesta voi ja pitää keskustella

Oli kyse sitten Helsingin Sanomien, Ilta Sanomien, Facebookin naistenhuoneen, blogitekstin tai minkä tahansa muun foorumin artikkeleista, keskusteluista, teksteistä, kolumneista tai mielipideosioista, niin kommentointia löytyy aina. Asiallista ja asiatonta, hauskaa ja muka hauskaa, teräviä ja kaikkia rakastavia. Jokaisella on oma mielipiteensä. Moni haluaa sanoa sanottavansa.

Ois mielipide. Sanoako vai eikö sanoa?

Ja hyvä niin. Miten asiat voisivat ikinä edetä tai muuttua, parantua tai kehittyä, jos niistä ei keskustella. Ja kun asioista keskustellaan, joskus se voi olla kaikkea muuta kuin rakentavaa. Mutta eikö ole pääasia, että ylipäätään keskustellaan. Hedelmätöntähän se on jos kaikki haukkuvat toisiaan ja todellinen kilpa on siinä kuka osaa loukata toista pahiten. Mutta mun mielestäni se merkitsee silloin asiaa, joka herättää monissa tunteinta, ja juuri se on se asia, josta pitäisikin keskustella, eikä hyssytellä sitä maton alle todeten, että kaikkien pitäisi ajatella samoin.

Samoin ajattelijoiden paras A-ryhmä

Facebookissa on ryhmä.. no okei, sanon sen suoraan… feministiryhmä, joka on tehnyt säännöt keskustelulle. Joka siis usein onkin varsin hyvä asia, säännöin pitää keskustelua rakentava ja johdattaa sitä suuntaan, jossa turhalle uhkailulle ei jää liikaa tilaa, vaan mielipiteet toivotaan esittettävän perusteluineen kaikkineen.

Mutta tässä nimenomaisessa ryhmässä säännöt ovat niin tiukat, että joudut pihalle ryhmästä ollessasi erimieltä ja varsinkin käyttäessäsi väärää terminologiaa. Feministiryhmässä kommentoidessasi sun pitää ymmärtää, tietää ja osata käyttää termistöä, joka on vain melkoisen marginaaliselle ryhmälle tuttu ja oikea.

Lopputulos on se, että ryhmässä keskustelevat keskenään melko tärkeästäkin asiasta vain täysin samanmieliset ihmiset. Eikä siinä mitään väärää sinällään ole. Heillä on oikeutensa siihen. Mutta onko heidän mielipiteensä ja ajattelunsa niin valmista ja täydellistä, ettei kenenkään muun ajatelma voi enää kehittää heidän omaansa??

No. Aina tarvitaan selkään taputtelua ja oman sädekehän kiillotusta. Tällaiset varsin suljetut sääntörikkaat ryhmät ovat omiaan siiheen.

Mielipiteet vastaan faktat

Katsoin tässä iltana eräänä Netflixistä Ricky Gervaisin standup-shown nimeltään Humanity. Suosittelen ihan jokaiselle! Hän sanoi jotakin, joka oli älykkään lisäksi asia, joka on hyvä muistaa somekommentoidessasi. Jokaisella voi olla oma mielipiteensä, mutta omia faktoja ei vain voi olla.

Voit olla sitä mieltä, että homous on syntiä. Se on sinun mielipiteesi, mutta se ei tee siitä faktaa. Voit ajatella, että kaikki maahanmuuttajat ovat raiskaajia, koska Ahmed oli, mutta se ei ole fakta. (anteeksi Ahmed). Sinun mielestäsi asia voi olla hyvinkin niin, että suvaitsemattomat somessa huutelijat ja uhoajat ovat kaikki vitun idiootteja elämämkoululaisia, ja saatat olla melkein oikeassa, mutta se ei kuitenkaan ole fakta. Uskot vakaasti, että maa on litteä, mutta se ei vain ole fakta.

On olemassa sanonta, joka kertoo meille, ettei makuasioista voi kiistellä. Niin no. Voihan. Samoin kuin mielipideasioista. Faktat ovat niitä, joista ei voi kiistellä. Fakta on fakta. Tosiasia on tosiasia. Ja niitä ei voi vain keksiä omasta päästään, vaikka kuinka olisi vakuuttunut, että juuri se oma mielipide on parempi ja perustellumpi kuin sen toisen.

Jokaisella on oma viitekehyksensä

Usein onkin niin, että kommenttikentissä korostuu kahden täysin erilaisen maailmankatsomuksen omaavan ihmisen nokittelu toisilleen, koska molempien mielstä juuri se oma katsomus on parempi kuin toisen. Ja voi olla täysin totta, että sen toisen onkin parempi, mutta kuka sen sitten päättää.

Pitää muistaa, että jokaisen ihmisen mielipide syntyy hänen omista lähtökohdistaan, hän kokee asiat oman viitekehyksensä kautta. Hitto, me kaikki teemme niin. Meidän on hirvittävän vaikea astua toisen ihmisen kenkiin, koska meillä ei ole hänen viitekehystään. Yhteentörmäyksiä tulee eittämättä.

Kommentoin kommenttia

Satuin itse kommentoimaan erästä keskustelua, joka oli syntynyt uskonnosta. Ja voitte varmasti uskoa, että keskustelu ei aina pysynyt asiallisena. Kristitylle vakaumukselleen uskolliset ihmiset antoivat mielipiteensä asioista ja varsin monet paukuttivat pahemmin takaisin.

Soooo.. You think like that…

Kommentoin kommenttia, joka CAPSLOCKIA käyttäen huusi, että täällä taas naureskellaan ja pilkataan uskontoa ja uskovaisia… Ja muutamia ikäviä sanoja tämän perässä. Vastasin hänelle, että tuskin kukaan täällä ivallisesti nauraa uskovaisille, ja totesin, että kritiikki ja ivallisuus ovat kaksi eri asiaa.

Huomautin jatkaen kommenttiani, että usein omassa mielipiteessään varsin jyrkät ja itsekritiikittömät pitävät kaikkea yhtään kyseenalaistavaa ja kritisoivaa kommentointia ivana, eivätkä näin ollen ole valmiita rakentavaan keskusteluun, joka saattaisi hyödyttää molempia osapuolia.

Sain vastauksen nopeasti, jossa eriteltiin esimerkinomaisesti muutama aiempi kommentti, joissa oli juuri ja nimenomaan pilkallisesti ivattu ja naurettu. Sain vähän nenilleni. En ollut lukenut kaikkia kommentteja (koska niitä oli noin 300). Myönnyin. Olet oikeassa. Aika iso osa ihmisistä perustaa kommenttinsa juuri ivaan, vähättelyyn ja perusteettomaan lyttäämiseen. Eli se siitä rakentavasta keskustelusta. Näillä perustein se on oikeastikin melko vaikeaa.

dääääääämmm…

Oon yhtä paha kuin sinäkin

Jotta en omaa sädekehääni liikaa kiillottaisi, myönnän provosoituneeni jos joistakin keskutelunaloituksista, teksteistä ja artikkelista niin, että sorrun joskus toisen vähättelyyn ja hänen mielipiteensä alempiarvottamiseen.

En ole ylpeä siitä. Koitan kuitenkin aina muistuttaa itseäni siitä, että mun mielipiteeni on mun. Se on syntynyt mun kokemuksistani, oppimastani, menneisyydestäni, elämästäni, eli mun viitekehyksestäni.

Ja samoin on sillä toisella.

Jos loukkaannun hänen sanoistaan, niin mun pitää olla valmis siihen, että hän loukkaantuu mun sanoistani.

Ja tää on just ihan henkilökohtaisesti sulle. Jos sä olet eri mieltä ja loukkaannut toisen mielipiteestä ja sanoista, muista, että hän voi loukkantua sun. Sun mielipiteesi ja sananvapautesi ei ole sen oikeutetumpaa kuin kenekään muunkaan kanssaihmisen.

Sinua ärsyttävä kommentti ei välttämättä ole väärä!!!!!

 

Mua on muistuteltu ja varoiteltu, että kun alat kirjoittaa blogia, niin tulet saamaan kommentteja. Siis sellaisia ikäviä. Jep. Varmasti saankin. Mun mielipiteeni on joidenkin mielstä varsin vääriä ja jopa omitusia. Ja kuulemma jopa loukkaavia. Vaikka loukkaavina en niitä koskaan esitäkään.

Mä en missään kohtaa ole ajatellut olevani mielipiteissäni niin puhdasoppinen ja täydellinen, etteikö joku olisi erimieltä. Itse asiassa, jos en koskaan ärsyttäisi ketään, niin sehän tekisi musta ihan saatanan tylsän…. Eikö?

 

Täsä muutama tekstini, jotka loukkasivat kanssaihmisiä. Käy tsekkaamassa.

Onko kehopositiivisuus negatiivinen asia?

Pelottava nainen

Naisen pahin vihollinen on nainen

Sama mies eri paketti

Et voi pukea noita vaatteita

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä