Tarkoitus pyhittää keinot – Kritiikkiä, moralisointia, haukkumista vai lynkkaamista

Teksti

Nyt on herran vuosi 2019. Seuraava luku on tasaluku 2020. Elämme aikaa jolloin mikään ei ole ok ja samaan aikaan kaikki on ok. Olit miten päin tahansa, puolesta tai vastaan, asiasta kuin asiasta, niin se ei ole hyvä eikä oikein.

Ja aina on niitä, jotka kokee elämän tarkoituksekseen motkottaa siitä toisille.

Tarkoitus pyhittää keinot. Tämä on salaseura Jesuiittojen sanonta, joka tarkoittaa, ettei tiettyä päämäärää tavoitellessaan kunnioita minkäänlaisia moraaliperiaatteita,  eli mitä vaan voi sanoa ja tehdä tämän pyhän päämäärän eteen.

Kritiikkiä, moralisointia, haukkumista vai lynkkaamista

Käännyn esimerkeissäni taas digitaalisiin, joita luen ihan työnikin puolesta päivittäin. Näitä esimerkkejä on niin monia, etten voi kirjoittaa kaikkia, sillä vain urheista urhein, ja ne jotka haluaa mun pöksyihin, lukisi mun tekstini silloin loppuun.

Yleisin asia, joka korpeaa mua suunnattamosti on juuri tuo tarkoitus pyhittää keinot-menetelmä. Uskovaiset paasaavat, että homoavioliitto paha, osa meistä on erimieltä. Suutumme kun se uskovainen paasaa mielipiteestään, väitämme vastaan ja sorrumme samaan paasaukseen asian toiselta puolelta. Vaikka kantasi olisikin  inhimillisesti ajateltuna paljon paljon parempi, et ole ihmisenä yhtäänsen parempi hyökätessäsi toisinajattelijan kimppuun.

Lynkkausta tapahtuu aina asian molemmin puolin. Harvoin, äärimmäisen harvoin, keskutelut ovat oikeasti rakentavia.

Seurasin nettikeskustelua, jo hieman uuvattuvaksi käyneestä aiheesta, jossa äitiä, joka sanoi, ettei antaisi poikansa pukea kauppaan mekkoa, sai päällensä ryöpyn järkyttävän vihamielisiä sanoja ja kovasanaista arvostelua siitä, kuinka hänen asenteensa on kamala ja yököttävä. Hyökkääjinä olivat äidit ja isät, lapsettomat ja kaikki, jotka nyt vain paikalle sattuivat. Hurjaa touhua.

Pinkissä mekossa viihtyy vain homot ja tosimiehet

Kannanottona tuohon edellä mainitsemaani keskusteluun seuraava. Ja ennenkuin kantani teille kerron, tiedostan, että lynkkauskomppania vain odottaa lupaa ampua.

Usein me lapsiemme vanhemmat avomielisyydessämme ja esimerkiksi sukupuolineutraalissa kasvatuksessamme unohdamme vastuullisen vanhemmuuden. Unohdamme, että pienet lapsemme eivät vielä näe maailmaa samoin. He eivät ymmärrä asioiden merkityksiä ja lopputulemia kuten me vanhemmat, jotka olemme jo kokeneet ja nähneet paljon enemmän.

Jos pieni poika, viisi vuotias vaikkapa, haluaisi pukea vaaleanpunaisen mekon päälleen, tai bikinit uimarannalle, lienee syytä kysyä ensimmäiseksi miksi. Tuskin kannattaa lähteä tekemään heti oletusta, että hän haluaisi olla tyttö. Mieti voiko tuon ikäinen vielä täysin ymmärtää mekon yleistä symbolismia ja sitä, että jotakin toista kanssaihmistä se syystä tai kymmenestä saattaisi hiertää paljon vastakarvaan.

Jos olet kasvattanut lapsesi varsin sukupuolineutraalisti, sitä suuremmalla syyllä lapsesi ei välttämättä tiedä,  että mekko edustaa  sangen monen mielestä kuitenkin tyttöjen vaatetta. Mitä jos hän haluaa pukea sen päällensä vain siksi, että pallit heiluvat kivasti kun niitä ei tungeta housujen puntteihin.

Mun mielestäni vastullinen vanhempi viimeistään tässä kohdassa kertoo lapselleen, mitä tuo mekkoon pukeutuminen joidenkin ihmisten silmissä edustaa. Selittää, että moni ajattelee, että tuo on tyttöjen vaate ja saattaa olla, että kun puet sen päällesi, niin jotkut tyhmät ihmiset voivat sanoa sua tytöksi tai miksi lie ja alkaa kiusaamaan sua. Vastuullisena vanhempana pitää ymmärtää, ettei lapsi aina tiedä näitä asioita ja siksi se on sun tehtäväsi selittää ne hänelle.

Kun lapsi ymmärtää tilanteen, hän voi tehdä oman päätöksensä. Ja jos hän haluaa laittaa joka tapauksessa mekon päällensä, niin tottahan toki. Sitten kun se ensimmäinen ikävä kommentti tulee ja joku pissipäinen ääliö nimittää häntä tytöksi tai homoksi tai vielä pahempaa, niin lapsikin tajuaa hieman paremmin mistä se johtuu, eikä syyllistä itseään. Uskon, että lapsi osaa puolustaa myös itse itseään paremmin kun ymmärtää, mistä nimittely ja kiusaaminen johtuu.

Muutan koko maailman yhdessä yössä

Sinä et voi muuttaa hetkessä jokaista ääliöihmistä. Vaikka tahtotila olisi kuinka kova. Muutos tapahtuu hiljalleen. Ja hyvä, että tapahtuu. Väkisin ei kuitenkaan synny mitään.

Me kasvatamme uutta sukupolvea, joka muuttaa maailmaa meiltä perinnöksi saaduilta opeilta. Tämän hetkisessä yhteiskunnassa ahdasmielisinä pitämämme ihmiset alkavat hiljalleen jäädä vähemmistöksi, vaikka kovaäänisiä ovatkin. Hiljalleen tuo vähemmistö vaikenee kuitenkin miltei kokonaan ja seuraava sukupolvi alkaa toteuttaa omia kasvatuksellisia ja yleismaailmallisia ajatuksiaan, samalla kun rinnalle alkaa nousta uusia ja vielä upeampia arvoja.

Meidän arvomme ovat varmasti seuraavan viidenkymmenen vuoden päästä ihan hemmetin ahdasmielisiä ja vanhentuneita ja jopa kusipäisiä. Maailma kun muuttuu koko ajan. Valmiiksi se tule varmaan koskaan.

Somesotaan mars!

Muutos lähtee meistä aikuisista. Meidän asenteidemme muutoksista. Siksi on hyvä valistaa ja käydä rakentavaa keskustelua esimerkiksi nyt vaikka tästä esimerkkini sukupuolinautraalista kasvatuksesta. Harvoin, jos koskaan saadaan kuitenkaan kenekään erilaista arvomaailmaa ja asennetta muutettua huutelemalla hänelle, että oletpas tyhmä ja kusipäinen. Ja miten sä voit vielä vuonna 2019 ajatella noin.

Käsittääkseni mitään ei ole koskaan saavutettu sillä, että erimieliset ihmiset huutelevat toisilleen herjoja.

Tai no on. Sotia.

Loppupuhe

Ps. Kysyin tänään seitsemän vuotiaalta pojaltani haluaisiko hän pukea mekon tai hameen päälleen. Hän sanoi ei. Kysyin, että miksi. Koska se on tyttöjen vaate, kuului vastaus. Kysyin jatkokysymyksen, että mitäs jos joku toinen poika pukisi mekon ylleen, mitäs siitä ajattelisit. Poika vastasi, että se olis outoa. Kysyin, että miksi. Poika sanoi, että kun se on tyttöjen vaate. Kysyin olisitko sä sen pojan kaveri jolla on mekko päällä. Poika vastasi heti, että joo, jos se ois kiva. Kysyin vielä, että kiusaistko sä sitä poikaa jolla on mekko päällä. Poikani tokaisi, että en. En tietenkään. Ei ketään saa kiusata.

Niinpä. Nämäkin asiat ovat lapsille melko yksinkertaisia. Jos joku on outo, se voi olla kaveri, jos se on kiva, mutta ei sitä silti kiusattais. Mut ei se ois kaveri, jossei se ois kiva. Luonne. Se on se juttu. Me aikuiset teemme näistä asioista välillä ihan liian monimutkaisia.

Ja keneltä lapset oppivat? Meiltä!

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä