Syyllinen – vaikka toisin todistettaisiin

Teksti

Olen syyllinen. Niin moneen asiaan ja tekoon.

Syyllisyyden taakkani on jo niin iso, että sitä on vaikea yksin kantaa. Joten haluan jakaa syyllisyyteni. Ehkä sitten helpottaa.

Sormi, joka sinua osoittaa

Me olemme kovia osoittelemaan toisiamme sormella. Sanomaan, että tuo teki väärin tai ajatteli toisin. Syyttävä sormi nousee häpeämättömän nopeasti ja antaa tuomionsa silmää räpäyttämättä.

Joskus mulla on asennevamma, ja syyllistyn itse tuomitsemaan hätäisesti. Syyllinen. Joskus ymmärrän erilaisuutta ihan liian paljon, Ja silloinkin olen syyllinen, koska suvaitsen liikaa.

Tykkään kammata tukkani ja meikata. Halun näyttää hyvältä kuvissa. Syyllinen ulkonäkökeskeisyyteen. Joskus en tee sitä ja olen syyllinen epänaiselliseen rähjäisyyteen. Kamalaa. Äärimmäisen hirveää.

Olen kertonut ääneen, että sinkkuna olessani olen harrastanut seksiä satunnaisten kumppanien kanssa. ”Eikö toi ole  epätoivoista käyttäytymistä”, kuulin eräidenkin naisten suusta. ”Eikö sun pitäisi keskittyä lapsiin”. Kyllä, olen syyllinen. Minulla on oma elämä. Äitiyden rinnalla ja lomassa. ”Vietkö sä niitä sun kotiin?” Syyllistävä sormi osoitti ja oli jo tehnyt tuomion, että tietenkin vien, erityisesti silloin kun lapset ovat kotona. Olen hävytön ja syyllinen.

Tapailin kerran kauniin hetken tovin itseäni 17 vuotta nuorempaa miestä. Kuulin, että olin ryöstänyt kehdon. Olin syyllinen. Ettäs taas kehtasin. Perkeleen puuma.

Kasvatankin ihan kieroon

Paljastin, että annan lapseni pelata pelikonsolilla Minecraftia ja katsoa tabletilta Youtubea ja pelata pelejä omalla kännykällään. Joskus jopa ruokapöydässä. Olen niin hiton syyllinen. Kasvatan lapseni kieroon ja sosiaalisesti lahjattomaksi uusavuttomaksi toisten kiusaajaksi. Jep. Taas syyllinen.

En antaisi poikani pukea mekkoa. Syyllinen. Ja varsin kamala yksilö, koska en ajattele kaikia 72 eri sukupuolta ja heidän oikeuksiaan ja riistän lapseltani oikeuden olla juuri sellainen kuin hän haluaisi olla. Vaikka oikeasti poikani haluaisikin vain pelata Minecraftia ja tubettaa, mutta olen silti syyllinen, koska en antaisi hänen pukea mekkoa.

Poikani mielestä olen syyllinen ja ilkeä, koska pakotan hänet kouluun joka päivä.

Olen syyllinen kun käännyin miehen kannalle kun vastassa oli nainen. Ihan sairaan syyllinen. Koska nainen on naisen puolella! Kerroin ääneen, oikeasti ihan ääneen, että en ole feministi. Syyllinen siihenkin. Pitäisi olla, siis feministi. Koska muuten maailma ei parannu. Tasa-arvo ei toteudu ja sovinistiset siat saavat kaiken vallan ja alistavat meidät naiset. En myöskään usko tuohon skenaarioon. Olen siihenkin syyllinen.

Olen hetero – silti tykkään tytöistäkin

…joten en saa käyttää itsestäni nimitystä hetero. Syyllinen.

Olen sitä mieltä, että fysiologisia sukupuolia on kaksi. Tyttö ja poika. Syyllinen ahdasmieliseen ajatteluun. Vaikkakin olen sitä mieltä, että sosiologisia, psykofyysisiä, henkisiä, metafyysisiä, psyykkisiä, sosiopaattisia, uskonnollisia, elämää suurempia muusukupuolia ja sukupuolia on yhtä monta kuin maapallolla on ihmisiä. Puhumattakaan avaruuden ulkopuolisesta elämästä. Mutta olen syyllinen, koska lähtökohtaisesti ajattelen päin vittua.

Kuuntelin Greta Thunbergin puheen, niinkuin moni muukin. Tunsin tuon 16-vuotiaan syyttävän sormen. Tämä on sun vikasi. Hänen itkuiset silmänsä katsoivat minuun ja sanoivat ”ettäs kehtaat”.

Syyllistyn päivittäin tupakoimaan. Yhä edelleen löytyy ihmisiä, jotka tokaisevat, että enkö mä tiedä, että toi tappaa mut. Keuhkosyöpä, sydänkohtaus, silmätulehdus, rasvamaksa, uniapnea, ihon ennenaikainen vanheneminen, keuhkoahtauma, sydänsurut, ihottuma, hampaiden keltaisuus ja kaikki maailman taudit ovat niitä, joihin syyllisyyteni tulee eittämättä johtamaan. Ennen kaikkea olen tyhmä, koska en tiedä näitä, vaikka niistä on valistettu niin kauan kuin 44 vuotta olen elossa ollut. Vaan en taida olla enää kauaa, koska olen syyllinen siihen, että paheisiini kuuluu silloin tällöin nauttia savuke. Syyllistyn myös siihen, että myönnän paheeni ääneen.

Syön lihaa. Syyllinen täällä. Nostan käden pystyyn. Jopa pidän lihasta. Vieläpä punaisesta lihasta. Syön pihvini mediumina. Syön toki salaattia ja kasviksia ja juureksia ja hedelmiä ja marjoja ja kerran maistoin puun kuortakin. Mutta olen jo syyllisyyteni myöntänyt ja siksi minusta ei syytöntä saa sitten millään. Paitsi jos käännyn vegaaniksi. Mutta silloin olen syyllinen siihen ja paasaukseen veganismin aattesta.

Niin tai näin. Aina syyllinen.

Syyllinen syyllisen puolustamiseen

Puolustin eräässä Facebook-ryhmässä kanssasisarta (ehkä saan vähän anteeksi femineisteiltä tämän ansiosta). Kanssasisar oli kertonut muusta massasta eriävän mielipiteensä. Hänen mielipiteensä oli outo ja vähän asian sivusta, vaikkakin hyvin asiallisesti esitetty ilman yhden ainutta haukkumasanaa. Hän oli silti syyllinen, ja muiden kanssasisarien mielestä hän oli sen lisäksi idiootti, tyhmä, lapsellinen, huomiohuora jne. Puolustin häntä, jonka takia minäkin olin syyllinen, tietenkin. Olin myös huomiohuora ja vielä pahempi idiootti.

Sain ihanan ja lämpimän viestin tuntemattomalta naiselta, jossa hän sanoi arvostavansa sitä, että puolustin joukkolynkkauksen uhriksi joutunutta. Hän kiitti minua. Mutta piru vie kuinka syyllinen hän onkaan, kun oli samaa mieltä tällaisen syyllisen ihmispaskan kanssa. Ja vielä kiitti kaiken lisäksi. Onneksi en ollut syyllinen yksin.

Joskus mun kotini on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Legoja siellä ja vaatteita täällä. En aina siivoa. Olen laiska. Syyllisyys seuraa mua sohvalle, jossa yritän nauttia hetkestä ilman mitään tekemistä. Joskus mulla on puhelin kädessä ja sometan kun puhun lapselleni. Syyllinen. Joskus olen niin patalaiska ja paska äiti, etten tee lapsilleni ruokaa vaan tilaan sitä kotiovelle. Syyllistyn syöttämään lapsilleni kebabia, joka on todennäköisesti tehty koiranruoasta.

Ja tiedättekö, kun kerran koirista puhutaan, silloin kun mulla oli koira, niin joskus en siivonnutkaan sitä koiranpaskaläjää pussiin ja kiikuttanut sitä kahta kilometriä lähimpään kakkaroskikseen. Syyllinen!

Ja näitähän riittää…

Olen jättänyt kotona niin pesukoneen kuin tiskikoneenkin pyörimään kun en ole ollut kotona. Syyllinen. Olen harrastanut esiaviollista seksiä, ja olen sitä mieltä, että homojen pitää saada naida toisensa vaikka sitten siellä kirkossa. Olen eronnut. Kahdesti. Joskus nautin siitä, että lapseni on isällään ja saan olla ihan yksin. Syyllinen!

Syyllistyn juomaan joskus viiniä humaltumistarkoituksessa, ja olen syyllinen myös siihen, että olen huutanut lapsilleni. Komentanut niitä, perkele. Olen juorunnut selän takana ja joskus jopa valehdellut. Syyllinen mikä syyllinen.

Ajan autolla ja lämmitän saunan pari kertaa viikossa. Masturboin. Syön ranskalaisia sormin enkä pese aina käsiäni kun olen käynyt pissalla. Olen kaivanut nenääni ja suudellut naista. Olen myöhästynyt töistä. Olen nauranut toisen vahingolle. Olen teeskennellyt saavani orgasmin. Olen heittänyt muovia sekajäteroskikseen. Ja tupakan tumpin maahan. Olen skipannut urheiluharrastuksiani, koska halusin vain laiskotella. Syyllistyin siis myös itseni huijaamiseen.

Jos olisin valkoihoinen keski-ikäinen heteromies, olisin vieläkin syyllisempi kaikkeen.

Syyttämättä parempi?

Syyllisyys. Jostain syystä meidät kasvatetaan sen kaiken keskellä. Ei ihme, että me ollaan välillä niin ankaria itsellemme. Syyllinen olo tuntuu olevan itseisarvo ja jos se sinulta puuttuu, olet välinpitämätön ja jotenkin väärä.

Omanarvontunto, itsetunto, rakkaus itseä kohtaan, ne ovat selviytymiskeinoja kaiken tämän syyllisyysviidakon uumenissa. Meidät syyllistetään kanssaihmisten, yhteiskunnan ja erityisesti seinänaapurien toimesta tämän tästä. Syyllistetään ja annetaan tuomio, ennen kuin kaikkiin tekijöihin on edes kiinnitetty huomiota. Itsensä syyllistäminen on usein enää vain kirsikka kakun päällä. Ja sitäkin me tehdään, usein jopa ennen kuin kukaan muu ehtii apajille.

En sitä sano, etteikö siihen joskus ja jopa toisinaan olisi ihan syytäkin. Mutta ei oikeasti kuitenkaan niin usein kuin sitä tapahtuu.

Työnnä se sormi vaikka nenääsi, tai tee sillä jotain muuta kuin syytät itseäsi tai sitä naapuria, kollegaa tai koko hiton yhteiskuntaa. Syyttämättä parempi. Voisko olla niin?

Syyllistämällä ei lapsistakaan kasva kuin kiusaajia.

Kommentit

2 kommenttia
Reetta Ek

Pelleilyilmeet menevät pannaan tästä lähin 😀 Tai ainakin hetkeksi 😉

Avatar

Ihana! Oon tehnyt ihan kaikkia samoja. Ja
tiedätkö mitä, ei kiinnosta!

Mutta, jos tykkäät meikata ja kammata tukkaa ja olla kuvissa kaunis, voisitko olla joka kuvassa irvistelemättä ja näyttää sitten sitä kaunista naamaa, eikä pelkästään niitä pelleilyilmeitä, kiitos ;—)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä