Näin saat eniten sometykkäyksiä -ota vinkit haltuun…not

Teksti

Bloggaaja/vloggaaja kollegani Toni Nyström, taitelijanimeltään Nysa5, otti kantaa tässä ihan äskettäin omassa instastroryssaan juuri siihen asiaan mitä silloin tällöin olen pohtinut.

Kuinka kovasti me nykyään määritelläänkään omaa elämänlaatuamme, onnellisuuttamme, iloamme, onnistumistamme ihan vain someseuraajimme ja tykkääjimme kautta.

Yleistän joo. Ja vahvasti. Määrittelemme sen, kuinka korkealla stauksemme tässä yhteiskunnassa on, sen mukaan kuinka monta tykkäystä saimme juuri postaamallemme kuvalle tai videolle. Mitä enempi, sen parempi. Mitä enempi, sen ylempänä.

Jos tykkäysvirrassa sattuu notkahdus, analysoimme läpi itsemme. Menetämme itseluottamustamme, epävarmuus alkaa heti syödä ja syytämme joko itseämme epäonnistumisesta, tai narsistisesti muita siitä, että he ovat vain kateellisia. koska kateus on syy kaikelle, jos joku sanoo tai ajattelee toisin kuin sinä. Eikä tykkää.

Kuvasin juuri varpaita. Miksi sain vain 37 tykkäystä? Miksi?!? Mietinkö hästägin uusiksi? Millä hästägilla saan eniten tykkäyksiä? Postaanko uuden kuvan? Näytänkö paljasta pintaa? Mikä on mun paras kuvakulma? Huomenna on pakko panostaa. Jakaa uusi kuva, jossa näkyy tissi ja pers. Tai lapset. Tai masentunut naama. Näillä saa aina tykkäyksiä. Mutta ei saa olla tietenkään liian tyrkky, koska kateelliset…

Jep. Vanha ja koluttu aihe. Ja kyllä. On trendikästä kritisoida kehopositiivisuuden kautta tai ihan vaan jokin kautta sitä, että some on perseestä. Ja silti me kaikki ollaan siellä. Myöntäkäämme se. Ja jos joku ei ole, niin kyllähän me se sinne saadaan. Ryhmäpaineella, jos ei muuta. Ja jos minkään muun takia, niin sen, että saa siitä yhden uuden seuraajan ja tykkääjän lisää, ja tietenkin sellaisen, joka nostaa ihmisstatusta muiden silmissä.

Me ollaan lapsellisia. Ihan oikeasti.

Perkeleen some

Some, eli sosiaalinen media, on hyvä, ja yksi perkele. Mä olen itse sen verran vanha, että olen elänyt ajan ennen tietokoneita, ennen internettiä ja ennen somea. Ehkä siitä syystä, mä en määritä itseäni ja onnellisuuttani sen kautta, kuinka suosittu mä olen somessa.

Ja mä en ole.

Silti en sorru siihen, että ostaisin haamuseuraajia. Vaikka niitä päivittäin mulle tarjotaankin. Pientä maksua vastaan tietenkin.

Tykkäykset joita saan, eivät ole maksaneet mulle mitään. Olen ansainnut ne. Ystävyydellä, perhe-elämällä, kirjoittamalla jotakin, joka liikutti jotakuta. Olemalla minä! Nöyrästi ja vaatimattomasti ja ihan hiton sarkastisesti sanon, että sain tykkäykset ansaitusti. Tai ainakin melkein. Koska olen postannut myös harkitun analyyttisesti kuvia, joissa näkyy tissivako tai persposki.

Ai niin, sosiaalinen media on mulle tarkeä

Kaiken tämän kerrottuani, totean, että teen työtä, jossa sosiaalisen median maailma on mulle ihan hiton tärkeä. Sosiaalinen media ei ole pelkästään paha. Se on hyvä, se antaa mulle paljon, koska olen bloggaaja. Se on mulle työväline. ja se on mulle viihdyke. Se on mulle tärkeä. Myönnän.

Ja koska se on tärkeä, niin kritisoin hieman käyttäytymistä(ni) siellä.

Olen kuullut urbaaneita tarinoita, jopa legendoja siitä, kuinka joku tuhlaa omaisuutensa siihen, että Instagaramissa on 15000 seuraajaa.  Tai enemmän. Mieluummin enemmän. Hän saa tykkäyksiä, ja jos rahalle saa ihan reilusti vastinetta, hän saa myös kommentteja. Hän nousee yhteiskuntamme portaissa arvostetuksi ja ihailluksi kansalaiseksi.

Se on kuitenkin suuri vale. Ja ennen kaikkea somettajalle itselleen.

Vaan näin bloggajan ja varsin merkittävän (#sarkasmi) ja viisaan (#eisarkasmi) vaikuttajan mielestä valitettavasti myös niille yrittäjille, jotka haluavat sosiaalisessa mediassa valheellisesti ja maksetutusti suositun yhteistyökumppanikseen. koska eivät ymmärrä, että hän on valheellinen ja maksettu.

Jossain määrin heidän markkinointiinsa tarkoitettu rahanarvoinen budjetti menee hukkaan, kun ne panostetaan ihmiseen, jonka seuraajina ovat massat, joille merkityksellisintä on sydänten määrä oman kuvan kohdalla.

Nämä ihmiset, vaikuttajat, somekonkarit, addiktit ja pakkomielteiset huijaavat niin kovasti itseään. Mutta myös meitä muita. On harmillista, että yritys, joka haluaa saada näkyvyyttä somevaikuttajan kautta, lankeaa ansaan, joka ei anna heille oikeasti sitä, mitä he hakevat. Aitoa näkyvyyttä!

Yksikin aito tykkäys ja seuraaja voi olla enemmän kuin sata valheellista. Niin sinulle kuin sille yhteityökumppanuutta halajavalle yrityksellekin.

Rehellinen blogi

Mä kirjoitan blogia, koska haluan kirjoittaa. Mä kirjoitan niillä säännöillä, jotka olen itselleni laittanut. Ja niitä ei ole montaa. Mikään summa ei muuta sitä mitä aioin kirjoittaa. Koska silloin en ole aito. Silloin en enää ole oma itseni. Silloin en ole enää rehellinen. Ja jos en ole rehellinen itselleni, miten voisin olla rehellinen teille?

Vaikka mua kuinka ottaisi päähän, että sain vain 45 tykkäystä somessa ja blogiteksitini luettiin vain 27 kertaa, en aio muuttaa mitään. En vaikka saisin enemmän tykkäyksiä, ja gloriaa. Mä kirjoitan siitä mitä tunnen, mitä koen ja jaan sen koska, haluan, ja koska joku teistö joskus voi saada siitä jotain tai ennen kaikke antaa mulle jotain.

Nysa5 sanoi sen hyvin, joten plagioin hänen sanansa: Mun elämäni ilo ei koostu some tykkäyksistä ja vaikka esimerkiksi mun blogia ei seuraisi kukaan niin olisin silti yhtä onnellinen.

 

Postatatkaa seuraavaksi se kuva, joka on se, joka saisi kaikken vähiten tykkäyksiä. I dare you!!!

 

Ja ottakaa seurantaa Nysa5 tästä Instagaram ja tästä Youtube.

Ja siis mut! Tietenkin! Instagram. Ja Facebook.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä