Elämmekö tyhmille ihmisille tarkoitetussa sääntöviidakossa?

Teksti

Ihmiset ovat niin tyhmiä, että kuvittelevat muiden ihmisten olevan täysiä idiootteja.

Me elämme maailmassa, jossa meitä suojellaan kielloin, säännöin, ohjein, neuvoin, suosituksin. Kun jotain ikävää tapahtuu, se on syytä kokonaan kieltää, koska emmehän me nuori ihmislaji osaa oppia tekemisistämme. Emmehän? Me etsimme syitä negatiivisille asioille ja leimaamme suuria kokonaisuuksia, jopa toisiamme, ja kielloin kiellämme, ettei vaan näitä asioita enää tapahtuisi.

Niin, näin meitä suojellaan. Tai kahlitaan. Riippuu keneltä kysyy.

Joka korttipakassa on Jokeri

Mä kävin katsomaassa sunnuntaina paljon mediassakin tilaa saaneen elokuvan. Elokuvan nimi on Jokeri. Mutta tämä ei ole leffa-arvostelu, saati kritiikki. Tämä on ajatus, joka syntyi elokuvan mediaotsikoista. Plus muutamasta muustakin ihmiskansaa kuohuttaneesta tapahtumasta.

Välillä meille ihmisille kannattaa antaa krediittiä. Olemme sen äärellä, että luotto omaan lajiimme on kärsinyt ja paljon. Vaikka osa meistä onkin umpi-idiootteja, me emme ole sitä kaikki! Ja miten umpi-idiootti voi koskaan saada mahdollisuuksia olla jotakin muuta, jos säännöin ja kielloin joudumme kaikki asettumaan elämään idiootteja varten tehdyssä kieltoyhteiskunnassa. Silloinhan meistä kaikista tulee idiootteja…

Kyseinen Jokeri elokuva, jonka kävin katsomassa on erinomaisuutensa lisäksi noussut otsikoihin sillä, että sen väitetään ihannoivan mielenterveysongelmaisia, ihannoivan väkivaltaa ja jopa triggeröivän ihmisiä väkivallan tekoihin. Luin otsikoista kuinka jokin osa mielensäpahoittajakansaa käveli ulos elokuvateatterista todetessaan, että heidän pahikseksi tietämänsä päähenkilö teki pahoja asioita.

Elokuvaa on kehoitettu pistettävän esityskieltoon edellämainittujen asioiden takia. Ei saatana.

Miksi yksi asia on yhtä kuin monta?

Meitä ihmisiä on maapallolla noin 7 miljardia. Meitä on ihan jokaiseen lähtöön. Ja valitettavasti osa meistä on ongelmaisia, ja osa niitä idioottejakin. Näistä ongelmaisista suuri osa varmasti pystyy käsittelemään ongelmiaan itse tai avun saatuaan. Osasta tulee psykopaatteja. Tarkkaa prosenttilukua mulla ei ole teille esittää, mutta väittäisin, että puhumme varsin marginaalisesta ryhmästä.

Heidänkö takiaan meiltä pitää kieltää esimerkiksi elokuvaviihde. Tai yksi sen osa-alue. Elokuva, joka kertoo sarjakuvahahmosta, pahiksesta, jonka ensiesiintyminen tapahtui 1940. Hän oli jo silloin superpahis. Onko niin, että ihan oikeastiko miltei 70-vuotias sarjakuvien yksi tunnetuimmista pahiksista saa omalla elokuvallaan aikaan sen, että tietyt ihmiset triggeröityvät tekemään tosi vitun pahoja asioita.

Unohtakaamme Rambo, Saw-elokuvat, Taksikuski, kaikki sotaelokuvat, sarjamurhaajadokumentit, kauhuleffat, ihan jokaikinen 70-luvun elokuva, joka kuvaa poliiseja, pahiksia, black panthereita… Voisin jatkaa listaa ikuisesti.

Koska nyt meillä on uusi Jokeri, mielenterveysongelmista kärsivä mies, josta tulee pahis. Voimmeko välttää sen, että kenestäkään koskaan tulisi väkivaltaisia tekoja tekevää ihmistä, jos kiellämme Jokerin??? Emme.

Voimmeko me päättää mitä joku muu joskus saattaisi tehdä?

Tämä kyseinen elokuva toimii nyt vain esimerkkinä. Ja hirvittävän hyvänä aasinsiltana asialle, joka häiritsee mua ihan helvetisti. Meiltä, monipäiseltä ihmislajilta pitää kieltää asioita, jos vaikka joku jossain päin maailmaa saattaisi pahoittaa mieleensä, ymmärtää väärin tai tehdä ikävän teon. Koska joku jossain, tai moni kaikkialla, päättää, että tuo ihminen tekee mahdollisesti ehkä joskus sen ikävän teon juuri sen takia, että katsoi Jokeri-elokuvan. Mistä hemmetistä me voimme sen tietää?? Olemmeko oikeasti niin tyhmiä, että pidämme toisiamme ihan idiootteina ja kyvyttöminä ymmärtämään hyvää ja pahaa, mustaa ja valkoista?

Missä kohtaa poistimme yhtälöstä ihmisen kyvyn valita? Missä kohtaa me aloimme haluta ennaltaehkäistä kaikkea mikä ehkä mahdollisesti joskus saattaisi voida tapahtua? Milloin aloimme suojella itseämme pahalta niin pakkomielteisesti, että emme voi enää elää vapaasti?

Haluan muistuttaa, että jokaisella ihmisellä on kuitenkin kyky valita. Joka ikinen sekunti me olemme sen äärellä, että valitsemmeko tämän vai tämän. Poistamalla valintojen mahdollisuutta, yksinkertaistamme elämäämme ja loppujen lopuksi huomaamme, että elämme sen varsin marginaalisen idioottipsykopaattiryhmän ehdoilla. Me emme kukaan voi elää, koska joku imbesilli joskus saattaa ehkä tehdä jotakin.

Ja sinulle, joka nyt vihaat yhteiskuntaa ja katsot Jokeri elokuvan, joka kaikessa rehellisyydessään hienosti kuvaa mielenterveydeltään järkkyneen ihmisen maailmaa ja symppaa pahista, koska kertoo tarinan pahiksen näkökulmasta, valitse haluatko nauttia elokuvasta vai annatko sen aiheuttaa sinulle psykoottisen massamurhaajakohtauksen. Sinä valitset! Ja haluan antaa lohdun sanan, älä pahoita mieltäsi, vaikka jokin ihmisjoukko on sitä mieltä, että sinusta tulee seuraava perheitä ja koululaisia ja poliitikkoja lahtaava itsemurhapommittaja. Välillä tuntuu, että sinä olet se fiksu, ei ne muut.

Usko ihmiseen

En tiedä. Saattaa olla, että se olen vain minä. Uskon ihmisiin. Uskon ihmisten älyllisyyteen. Uskon ihmisten kykyyn valita mielummin paremmin kuin huonommin. Kunhan vain me kaikki saamme mahdollisuuden valita eikä sitä poisteta meidän nenän edestämme kuin apinalta banaania.

Koska mitä apina tekee, kun sen nenän edestä poistetaan banaani, joka sille on jo näytetty? Apina harmistuu, loukkaantuu ja mahdollisesti jopa suuttuu. Ja mitä suuttunut apina saattaa tehdä?

Kyllä. Yhteiskuntamme tarvitsee lakeja. Yhteisiä sääntöjä ja jopa kieltoja. Mutta vaikka olemme nuoria eläimiä, me ihmiset, me emme enää ole vauvoja… ja vaikka olisimme, miten meistä voi kehittyä osaavia, oppivia ja älykkäitä ihmisyksilöitä, jos yhteiskunta asettaa meille yhden tien, jota meidän kaikkien tulisi kulkea, koska kaikki muut polut saattavat olla vaarallisia ja täynnä virheitä, vahinkoja ja ongelmia.

Sääntöyhteiskunta

Nyt. Irrottakaa tämä mielipiteeni kyseisestä elokuvasta, ja liittäkää se moniin muihin asioihin.

Kuinka me rajoitamme opettajia, joilla on suuri vastuu lastemme opettamisesta. Kuinka me olemme rajanneet sen, miten he voivat puuttua lasten keskinäisiin kiusaamistapauksiin, kuinka olemme rajanneet heidän kasvatuksellisia keinojaan, koska vanhempien pitäisi kasvattaa. Mutta olemme rajanneet myös vanhempien kasvatuksen keinoja, olemme tehneet lasusta pyhän uhan, jonka saa jokainen vanhempi, joka koskaan kovaäänisesti komentaa lastaan. Makeisveroa on nostettu, kieltolaki uhkaa, mainoksien taiteellisuutta rajataan, tissit ei saa näkyä misään, kuva vauvasta vaipoissa saa kaikki kääntymään pedofiileiksi, työnantajat eivät saa antaa ikinä potkuja koskaan kenellekkään, ainakaan siitä syytä etteivät he tee työtään, nuorten on pakko opiskella tai he eivät saa rahaa, työttömien on pakko ottaa vastaan työtä 200 kilometrin päästä, vaikka heillä olisi kolme taaperoa eikä autoa, mies nyt vaan ylipäätään ei saa tehdä tai sanoa mitään, koska se on aina uhka, naisten pitäisi välttää minihameita tai ehdottomasti käyttää niitä, koska jotta ei provosoisi ketään tai ei antautuisi ajatukselle , että nainen vaatetuksellaan olisi syyllinen provosointiin, mielipidettään ei saa sanoa puolesta eikä vastaan, koska joku tai kaikki voivat pahoittaa mielensä, eikä loistavia elokuvia voi enää tehdä, jos niissä on liian paljon faktaa… Jatkanko vielä. Koska esimerkkejä on satoja, jopa tuhansia.

Annetaanko vähän krediittiä toisillemme, eikä tehdä kanssaihmisistä heti murhaajia, jos heidän isänsä oli alkoholisti tai he eivät ole saaneet seksiä siihen mennessä kun ovat täyttäneet 20.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä