Milloin rakkaudesta tuli Excel-taulukko? 

Teksti

Nettideittailu on tätä päivää, ollut jo pitkään ”tätä päivää”. Itse olin ensimmäisillä nettideiteillä vuonna 2006. En muista miehen nimeä. Enkä sitä missä me oltiin, mitä me tehtiin ja oliko mulla kivaa. Parasta ikinä tuskin oli, koska en edes muista miltä mies näytti.

Eipä se lannistunut. Deittasin uudestaan. Tapasin match.comin sivuilla miellyttävän uroon ja rohkenin nähdä hänet livenä. Ennen tapaamista me vaihdettiin viestejä ja juteltiin ihan vaan niitä näitä. Mua kun ei kiinnostanut miehen taloudellinen tilanne tai koulutustausta. Eikä se kuinka pitkäksi mies oli aikuisiällään kasvanut. Minusta hän oli kiinnostava ja sai mut nauramaan.

Valitettavasti mulla ei ole näistäkään kauan sitten koetuista treffeistä mitään sen kummoisempaa sanottavaa. Vaikka nauroinkin. Aina ne treffit ei onnistu, eikä kemiat vain osu kohdalleen.

Tiedättekö. Paljastan teille salaisuuden. Ei niiden treffien tarvitsekaan onnistua kuin kerran.

Peli nimeltään parisuhde

Valittettavasti se yksi kerta ei vaan tunnu riittävän monelle. Parisuhteen löytämisestä on tullut kummallinen peli. Tinder on täynnä naisia ja miehiä joiden profiilissa on listaus kaikesta mitä kumppaniehdokkaalta odotetaan ja jopa vaaditaan. Eikä niissä listoissa enää näy niitä perinteisiä juttuja, joita mäkin yli kymmenen vuotta sitten kerroin kumppaniltani haluavani.

Harvemmin kukaan enää listaa mitään luonteesta, persoonallisuudesta, paitsi jos listaa niin sitä luonnetta pitää olla, muttei liikaa. Pitää olla hauska, muttei sitäkään liikaa tai ainakaan väärällä tavalla. Ja pitää ehdottomasti olla älykäs, mutta ei liian, koska sitten voi olla yilmielinen, ja pitää olla intohimoinen, mutta sopivasti, koska muuten on vaan kiimanen.

Ja hei, nämä luonneperäiset listaukset mä vielä jotenkin ymmärrän. Koska kumppanuus on ennen kaikkea persoonien yhteensopimista. Mutta kun ranskalaiset viivat alkavat sisältää pituuden, painon, ja rasvaprosentin kaltaisia vaatimuksia tai toiveen siitä, että koulutustutkintoja on ainakin kaksi ja toinen niistä lääkäri ja kielitaitona on ruotsi, japani, latina ja Kongon kansojen naksutuskieli, aletaan liikkua hemmetin vaativilla vesillä.

Mutta tätä se on. Etsitään täydellistä, ja vaaditan, että tarkasti määritellyn täydellisyyden lista täyttyy. Miksi rakkaudesta on tullut excel-taulukko? Voiko ihminen oikeasti rakastua, kun on ruksinut kaikki boxit taulukossa? Mihin on jäänyt tunne, kipinä, perhoset mahanpohjassa? Vai onko niillekkin taulukossa oma laatikkonsa.

Resepti rakkauteen

Olen ihmetellyt television Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa. Voivatko nämä parit onnistua parisuhteessaan, koska psykologit, seksuaaliterapeutit ja naamavärkkiasiantuntijat kaavakkaiden mukaan heidät leimaavat toiselleen täydellisiksi kumppaneiksi? Mä en vaan oikein jaksa uskoa sitä.

Vaikka kuinka listaisi kaikki asiat, joita vain suinkin keksii, hiustenväriä ja varpaiden asentoja myöten, niin kemia saattaa jäädää puuttumaan. Ja kemiassa on se oikea resepti rakkauteen. Ei siinä, onko kumppani juuri oikean pituinen tai värinen tai rikas tai harrastaako hän intervallicrossfitseinäkiipeilyextremeä.

Kertakäyttökamaa

Tämä valitettavan yleinen tapa etsiä kestävää rakkaudentäyteistä kumppania aiheuttaa myös toisen mua ärsyttävän asian.

Kun mikään ei riitä. 

Vaatimuslistat ovat pitkiä, ja jos joku nyt sattuisikin täyttämään jokaisenkin hullun vaateen, niin silti ei uskalleta sitoutua. Koska ehkä sieltä vielä voisi löytyä se tätäkin parempi kumppaniehdokki.

Parisuhdetta ei uskalleta alkaa edes miettiä, koska halutaan pitää vaihtoehdot avoimina. Sitoutuminen ihmiseen on äärimmäisen hankalaa, koska koko ajan tulee miettineeksi, että mitäs jos. Tällä tavalla vaan tuppaa käymään niin, että se oikea, se paras meni jo. Se meni sillä hetkellä kun katsoit vasemmalle ja oikealle ja mietit voisiko siellä ehkä sittenkin olla parempi.

Olen kohdannut tämän ilmiön. Ihan omakohtaisestikin. Se vaan on niin, että jos en kelvannut sillä hetkellä kun olin siinä, niin minä itse valitsen olla kelpaamatta myöhemmin, sitten kun se tosiasia iskee, että seuraava ja seuraava ja seuraava ei olletkaan parempia.

En väitä, etteikö se seuraava voisi olla oikeampi. Mutta valitettavan usein, kun se oikea, se kemiallinen yhdistelmä, joka aiheuttaisi rakkautta, osuu kohdalle, niin ei uskalleta. Ei ymmärretä uskaltaa. Säikähdetäänkö silloin, että onko tämä nyt tässä? Onko mun pelini deittailumaailmassa pelattu?

Ihan kuin ei sitten kuitenkaan uskallettaisi enää poistua siitä sinkkumaailmasta, etsimisestä ja uuden viehätyksestä. Tuntuu jotenkin niin surulliselta, että ihastuminen, syväkin sellainen on kertakäyttötunne, joka heitetään roskakoriin ennekuin se pääsee kehittymään suuremmaksi tunteeksi ihan vain siksi, että jos nyt sattuisi ihastumaan sittenkin johonkuhun toiseen.

Anna mahdollisuus

Onko se Excel-taulukon täyttyminen tae siitä, että nyt tämä parisuhde onnistuu? Onko sitä niin rikki, ettei uskalla enää kohdata toista tunteella, tutustua toiseen ihmisenä?

Se mikä paperilla näyttää hyvältä, ei oikeasti aina toimi oikeassa elämässä. 

Kun nyt sitten tänä iltana menet sinne Tinderiin, niin ota vaikka pari juttua listaltasi pois. Ihan vain pari. Aloitat sillä. Sellaiset jutut, jotka ei oo niitä sulle niitä ihan maailman kaikkein tärkeimpiä. Saatat yllättyä ja saada pari matchiä lisää. Koita pitää avoin mieli. Ja sitten hetken pääsät poistaa taas vaikka pari ranskalaista viivaa, vaikka ne joilla lukee, että älä vaivaudu, jos sulla on luomi poskessa tai se missä luettelet kuinka hänen tulee palvoa sua. Ehkä saatkin taas pari uutta matchia. Et tiedä jos et kokeile. Ehkä vihsoin saat matciksi sen tyypin, jonka kohdalla painoit supertykkäystentykkäys nappulaa.

Ja jos sieltä se mahtava mätsi tulee, niin juttele, keskustele, vaihda ajatuksia. Älä vaadi. Ties vaikka kemia alkaisi toimia. Ja jos se alkaa toimia. Juuri tämä tyyppi, tämä saattaa olla just se paras. Ei se joka on toisen kulman takana. Anna mahdollisuus vaikka hän ei olisikaan kaikkea mitä sun excel-taulukossa lukee.

 

Lue myös: Sama mies eri paketti

Seuraa myös Instagram: @sellaista_sattuu

Lue nämäkin:

Miten nainen isketään

Seksiä perjantaina

Pitäis päästä treffeille

Tapahtui kerran (jos toisenkin) Tinderissä

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä