Maailmanlopun soturi – unista oivalluksiin

Mahtipontisesti. Maailmanloppu.

Toistuva teema unissa nyt jonkin aikaa. Herään aamulla hiestä märkänä ja kelaan, että mitä sitä tuli taas nähtyä.

Ja mä pakkaan laukkujani. Pakkaan kaiken mitä löydän. Korkokengätkin. Joku kysyi unessa, että mitä helvettiä sä teet korkkareilla maailmanloppuessa. En osannut vastata. Mutta pakkasin ne kumisaappaiden viereen. Pakkasin niin maan perkeeleesti. Ja pakenin.

Mitä maailmanloppu unessa merkitsee? Ja ennen kaikkea miksi hemmetissä mä pakkaan koko omaisuuden maailmanloppua varten. Joka. Ikinen. Kerta.

Unet

Unet. Me nähdään niitä kaikki. Nekin, jotka sanoo, ettei näe.

Jokainen meistä näkee kuulemma 3-5 unta yössä. Suurin osa niistä on asioita, joita olemme kohdanneet päivän aikana ja alitajunta ”tyhjentää” mieltämme. Roska poistuu, tulee käsiteltyä ja se siitä. Osa varastoituu, osa aukenee ja osa häviää. Niin sen pitääkin mennä. Muuten me seottais.

…ja oikea elämä

Mä olen viime aikoina, ja viime ajoilla tarkoitan muutamaa viimeistä vuotta, mennyt oman pääni sisälle ja alkanut käsitellä ja kohdata siellä olevia mörköjä. Osa möröistä on tuttuja ja osa sellaisia, joita mä en ole ymmärtänyt siellä edes olevan. Ne möröt on aiheuttaneet kaavoja, käyttäytymistä, perse edellä puuhun kiipeämistä.

Unet on kulkeneet matkaa mukana. Mä olen esimerkiksi alkanut puhumaan unissani. Ennen en ole tehnyt niin. Oon kuulemma käskyttänyt ja komentanut. Taannoin kuulemma kielsin kova äänisesti ja huusin ”ETHÄN”, joskin oma lempparini on kovaääninen ”PANE MUA”. Nää unet alkaa ottamaan valtaa. ehkä niitä ei voi vain enää sivuuttaa.

Yönä eräänä näin unta talosta. Menin sinne sisälle. Sähköt olivat pimeinä ja lähdin etsimään sulaketaulua. Pääkatkaisijaa. Löysin sen ullakolta. Tyhjältä ullakolta jossa oli harjakatto. Ja katossa oli ovi…

Talo vai sinä

Ennen kuin jatkan unestani. Kerron tämän. Suuri osa psykologeista ja unentutkijoista pitää taloa unessa metaforana meille itsellemme. Me siis olemme talo. Se mitä talossa tapahtuu, tapahtuu meille. En tiedä onko asia juuri ja just näin. Mutta tuo uni, jonka näin. Jossa päädyin ullakolle. Hyi helvetti. Jos se on totta. Mitä helvettiä mun päässäni on???

Eli siinä unessa olin siellä ullakolla, jonne päädyin etsiessäni valokatkaisijaa. Harjakatossa oli ovi. Pieni ja rapistunut.

Ja mä olin kauhuissani. Mä tiesin, etten halua avata ovea ja samalla olin ihan varma, että haluan. Käänsin kahvaa ja  kun raotin ovea mä tajusin, ettei mun olisi pitänyt. Aloin painaa ovea kiinni. Painoin kaikilla voimillani. Nojaiduin siihen ja pelkäsin niin helvetisti. Ovi ei sulkeutunut, ei millään. Ovea hakkasi joku, painautui sitä vasten kuten minä toisella puolella, jokin, jotkut, kaikki. Ja mä aloin huutaa…

Se mitä siellä oven takana oli… mä en taida haluta tietää. Mun päässä. Ei saatana.

Unien tulkinta

Uskomatta kirjaan, joka on mun hyllylläni ja kertoo sen 1200 selitystä unille, uskon kuitenkin siihen, että unilla on meille merkitystä.

En usko siihen, että uneksiessani putoavista hampaistani, joku kuolee. Tai jotakin hevonkukkua mitä tuo monisivuinen opus tietää kertoa mulle unista. Mutta uskon mun päähäni. Aivoihini, jotka tuo alitajuisesti esiin asioita, jotka on syvällä, piilotettuna.

Mutta miksi maailmanloppu? Onko se mulle jotain uuden alkua?

Se edustaa kuulemma sitä, että mun elämässä on vakavia asioita. Konflikteja. Asioita, jotka vaativat multa paljon.

Enkä kiellä sitä. Niitä on. Mutta en koe sitä negatiivisesti. En pelottavana. En uhkaavana.

Koska mä olen aina selviytyjä. Niissä unissa. Mä olen soturi. Mä pärjään. Vanha on tuhoutumassa. Jotain uutta on alkamassa. Vaikka pakkaankin epätoivoisesti kaikkea paskaa mukaani. Kuten korkokenkegät. Sanoin muuten siinä unessa kysyjälle, että maailmanlopun keskelläkin saa näyttää nätiltä.

Onneks mun prioriteetit on kunnossa. Kauneus ensin. Hävettävää. Josin käytännöllinen minä pakkasi ne kumisaappaatkin jos muistatte.

Soturi

Mutta mä oon selviytyjä. Muutun miksi mun pitää. Ja mä koen sen ihan hemmetin hyvänä. En anna menneisyyden taakkojen enää määrittää mua. Olen ottanut opikseni. Olen riittävä. Olen voimakas. Olen selviytyjä.

Ymmärrän olevani uuden kynnyksellä. Jotain on jäämässä taakse. Jotakin, joka on pitänyt mua maassa. Jotakin, joka on kahlinnut mun olemiseni kaavaan. Sellaiseen, jota toistan opimatta mitään.

En lähde väittämään, että nämä unet olisi auttaneet mua oivaltamaan asioita. Ne ovat vain kuvastaneet sitä, mitä mä olen oivaltanut itsestäni. Se on tuonut mukanaan palasen röyhkeyttä, positiivista sellaista. Se on tuonut mukanaan voimaa, itsevarmuutta, rakkautta. Se on tuonut mukanaan itsevarmuuden.

Nämä unet on herättäneet mut. Herättäneet siihen kuka haluan olla, kuka ansaitsen olla. Ja antaneet aseita jatkaa taistelua maailmanlopusta huolimatta. Ja juuri sen takia.

Itsevarmat unet.

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä