Maailmanlopun korona – Mitä jos korona olisi zombie

Teksti Reetta Ek

Kasivee poikani kysyi multa, että äiti, mitäs jos kaikki koronaan sairastuneet muuttuu zombeiksi. Mieti.

Vastasin kelmille, että kuule, sitten meillä ei ole mitään hätää, koska äitillä on sitä varten valmis suunnitelma.

Niin. Mitäs jos korona olisi zombie? Miten se eroaisi tästä tilanteesta? Eroaisiko se?

fbt

Taistelemme koronaa vastaan eristäytymällä, pesemällä käsiämme, hamstraamalla jauhelihaa, ja sitä saatanan vessapaperia. Zombeihin varaudumme erilaisin asein. Pesäpallomailalla, aseilla, miekoilla, ja vaikka ruuvimeisselillä.

On kyseessä sitten korona tai zombie. Se paskapaperi on yhtä hyödytön molemmissa tapauksissa.

Olemme eristäytyneet ja pelkäämme painaa hissin nappia. Napista voi saada koronan. Zombieapocalypsin aikana on syytä pelätä, että hissin sisällä on zombie. Ja mahdollisesti voin kuolla, tai saada tartunnan. Ja tartunnan jälkeen tartutan mahdollisesti muita.

Kaupassa mietit mihin kaikkeen voin koskea. Kauanko virus elää pinnoilla? Onko täällä ollut joku, joka sairastaa? Mitäs jos on? Jos meitä uhkaisikin zombieapocalypsi, menisit kauppaan, olisit hiljaa, et edes yskäisi, ottaisit mitä tarvitset ja häipysit paikasta vittuun ja nopeasti. Suosittelen samaa koronan keskellä.

Jos joku sairastuu koronaan hänet laitetaan karanteniin. Zombiemaailmassa eristäminen on yhtäkuin kuolema. Pesäpallomailalla pää tohjoksi. Noin niinkuin esimerkiksi.

Tai… zombin purtua, pistetään käsi poikki, tai jalka jos purema on siellä. Kylmästi vaan. Ja sitten toivotaan parasta. koronan tehohoito on sama. Pistetään putki kurkkuun ja odotellaan paraneeko potilas.

Onko zombieapocalypsin iskiessä hyvä olla yksin? No helvetti ei. Kuka turvaa sun selustasi? Kuka pitää sut järjissäsi keskellä järjetöntä maailma? Tosin isossa joukossa tyhmyys tiivistyy ja takuuvarma tulos on sadoittain zombeja takapihalla.

Näinhän se on koronankin keskellä. Isossa joukossa on takuuvarma koronavirus, joka on valmiina iskemään ensiksi heikompiin.

Joten zombihyökkäyksen keskelläkin opetan lapset sissisotaan. Minne paeta, mitä tehdä. Koronahyökkäyksen kohdalla opetan matikkaa kotona ja pesemään kätensä samalla kun hoilottaa jotain ärsyttävää hämähämähäkkiä. Ja soittamaan hätänumeroon, jos äitillä napsahtaa päässä.

Suojelemme heikompia. On se sitten zombi tai korona vastassa. Vanhuksia, sairaita. Koska niistäkin tulee ihan saatanan vahvoja jos zombi puree. Sama kuin korona. Ei se viruksen perkele katso onko se vanhuksessa vai lapsessa. Saman lailla se muihin silti tarttuu.

Maailma ei pysähdy vaikka zombit nousisivat haudoistaan. Me tarvitsemme ruokaa, vettä, toisiamme. Emme toki tee sitä kahviloissa tai yökerhoissa. Emme biletä technon tahtiin. Koska mitä vitun juhlimista on siinä, että zombeja pyörii kaduilla vapaana. Meidän pitää liikkua. Hankkia ravintoa. Hankkia lääkkeitä. Emme vaan voi tehdä sitä kaikki yhtä aikaa.

Toki zombeja on enemmän tiiviissä yhteisöissä, kaupungeissa. Koronakin leviää näissä asutuskeskuksissa nopeammin. Koska tietenkin. Enemmän ihmisiä. Zombien valtaamassa maailmassa voi tuntua hemmetin hyvältä idealta lähteä väljemille vesille. Vaikkapa Lappiin. Mutta voit olla ihan varma, että moni muu apocalypsin jaloissa taisteleva on saanut saman idean. Ja arvaa kuka seuraa? Zombiet. Eli yhtä kuin koronavirus.

En kuitenkaan tahtoisi olla yksin zombimaailmassakaan. Tarvitsisin lapsiani, perhettäni, ystäviäni, rakkaita. Saisin heistä voimaa. Taistelutahtoa. Rakkautta. Kosketusta. Kaikkea sitä, mitä ihminen tarvitsee. Koska meitä ei ole luotu olemaan yksin. Olemme laumasieluja. Mutta vain alle 10 hengen ryhmissä. Koska zombiet. Ja korona.

Toki fakta on se, että ottaisin laumaani aina myös yhden, joka olisi uhrattavissa. Koska jokainen selviytymistaistelua käyvä lauma tarvitsee syötin. Korona kun hyökkää, laitetaan tämä etulinjaan ottamaan vastaan pärskeet samalla kun muut juoksevat pakoon. Olen pahoillani, raaka maailma. Sota tarvitsee marttyyreja.

Paniikki ei ole oikea ratkaisu. Ei hysteria, Eikä sen puoleen anarkiakaan. Kylmä maalaisjärki on tehokkain ase. On vastassa sitten keuhkoja rasittava virus tai aivoja syövä zombi. Jos alat pelätä läheistäsi, hysteerisesti, vainoharhaisesti, niin susta tulee ennen pitkää erakko. Ja erakot, heistä tuppaa tulemaan sekopäitä. Niitä, jotka joko syleilevät koko maailmaa tai haluavat tappaa kaiken.

Diktatuuri nostaa aina päätään hätätilan keskellä. Kieltojen määrä alkaa kasvaa, säännöt alkavat lisääntyä kuin sienet sateella. Älä tee sitä, etkä ainakaan tuota. Rikkomalla näit sääntöjä lienee itse kullekkin päivänselvää, että vaarantaa ennen pitkää kaikki.

Ja zombiaidan murtamiseen riittää yhden ihmisen yksi tyhmä teko.

Mutta onko se tyhmä teko mennä ulos. Onko tyhmä teko nähdä ystävänsä? Kumppaninsa? Lapsensa? Onko tyhmä teko ruokkia itsensä? On. Jos se on zombi. Tai koronasairas. Muuten se voi antaa voimia selvitä seuraavaan päivään tässä hullussa maailmassa.

Kun maailma on ahdingossa. On se sitten korona tai zombievallankumous, niin kaiken varautumisen, varautuneisuuden ja eristäytyisen keskellä on tärkeintä kuitenkin muistaa lämpö ja välittäminen. Paskaako tässä minkään eteen taistellaan, jos unohdamme rakastaa.

Vielä loppuun ajatus toisenlaisesta zombie näkemyksestä, jota tarjoili elokuva ja kirja World War Z. Tässä skenaariossa virus tarttui terveisiin ja säästi sairaat. Että mietippä sitä!

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä