Keppihevonen on ihana ommeltava – kurkkaa meidän itse tehdyt kepparit!

keppihevonen järvimaisemassa

En voi riittävästi hehkuttaa, miten ihana harrastus keppariharrastus onkaan! Olen niin iloinen, että Suomessa kepparit ovat suosittuja. Leikissä yhdistyy luovuus, mielikuvitus, ulkoilu ja liikunta. Keppihevosten ympärille muodostuu myös mukavaa yhdessä oloa. Kepparit lisäävät myös käsityö-osaamista, sillä keppihevonen on  hyvin opettavainen ommeltava.

Lue myös: Helppo keppihevonen syntyy pahvista tai huovasta

Keppihevosen ompelu on hauskaa lapsestakin

Keppihevosia voi tehdä vanhoista sukista, pahvista tai melkein mistä vaan. Kun haluaa siirtyä astetta aidomman näköisten keppihevosten pariin, tarvitaan jo vähän kangasta. Ihan ensimmäinen keppihevonen, jonka olen tehnyt, syntyi viisi vuotta sitten Een kolmevuotislahjaksi. Valmistin kepparin Mekkotehdas-kirjan kaavalla samettitrikoosta, joka oli joku retrojämä äitini kangasvarastoista. Kaava on sen verran yksinkertainen, että Ee ompeli viime keväänä itse samalla kaavalla joustamattomasta karvakankaasta itselleen oman kepparin. Toki autoin ompelussa, mutta itse hän leikkasi kankaat, käytti ompelukoneen poljinta ja täytti. Kun on aikuinen apuna, syntyy keppari siis pieneltäkin ompelijalta.

mekkotehdas-kaavalla keppihevonen

 

Aidon näköinen keppihevonen on aikaa vaativa taidonnäyte

Viime aikoina Ee alkoi kysellä suitsista ja hepoista, joilla on suu. Olen karttanut aidomman näköisten heppojen tekemistä, sillä olin ajatellut niiden tekemisen olevan vaikeaa. Päätin ottaa kuitenkin haasteen vastaan ja tehdä oikeaa hevosta muistuttavan keppihevosen Eelle 8-vuotislahjaksi.

Ostin BaumiHorsesin keppihevosen kaavan muutama vuosi sitten, mutta kaava unohtui täysin muiden projektien jalkoihin. Kun kävin työn touhuun, sujui homma kuin leikiten, sillä ohje oli hyvin yksityiskohtainen ja selkeä. Ohjeesta olisi selvinnyt aloittelevampikin ompelija, sillä jokainen työvaihe sisälsi myös havainnolliset kuvat. Koska halusin karvakankaasta kerralla eroon, tein samalla kertaa kolme kepparia, joista yksi on vielä kesken. Toinen keppari matkusti kesällä uuteen kotiin Helsinkiin.

itse tehdyt keppihevoset

Ohjeessakin mainittiin, että aidoimman näköinen lopputulos syntyy käsin ommellen. Päätin kuitenkin ommella keppihevosen koneella ja se toimi mielestäni oikein hyvin. Harja syntyi Lankavan Minimop-langasta, jota saa kieputeltua auki. Lievät tummennokset tein Sharpie-tussilla.

 

Se on suusta kiinni

itse tehty keppihevonen

Valkoinen keppihevonen nousi heti Een suosikiksi. Toki keppihevonen on kaunis, mutta leikkiin tuo uuden ulottuvuuden myös hepan avonainen suu. Heti, kun kepparilla on suitset metallisolkineen, on kepparissa aidompi ja hienompi tunne. Keppihevosten teko ei todellakaan jäänyt tähän, seuraaviin haluan harjoitella tummennoksia sekä läsin tekoa. Myös erilaisten suitsien teko kiinnostaa! Nyt vaan pitäisi ottaa selvää, millaisia suitsia on ja mikä toimii parhaiten.

Tyttären keppariharrastuksesta taitaa tulla kovaa vauhtia myös äidin harrastus…

 

Onko teilläkin lapsen keppariharrastuksesta tullut myös äidin harrastus?

 

Tule seuraamaan käsityömatkaani myös instagramiin sekä facebookiin!

 

Anni

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä