sormustin - Banneri

”Ai sulla on tommonen paita?” Vein Eetä synttäreille ja kuulin eteisessä yhden tytön kyselevän näin muilta vierailta. Miten yhteen pieneen kysymykseen voikaan saada niin monta piilomerkitystä ja rivien väliä, josta löytyy pientä nokan nyrpistelyä ja halveksunnan esiastetta.”Miksi sulla on tollanen ponnari?” sama tyttö kysyi tyttäreltäni, joka sopersi jotain vahingossa ponnarin valitsemisesta sekä perään hieman vähättelyä omasta paidasta. Otin tyttäreni syliin ja sanoin, että hänellä on aivan ihana paita ja ponnari sopii kauniisti paidan väreihin. Menin autoon ja purskahdin itkuun.

On aina sydäntä riipivää, jos oma lapsi joutuu toisen arvostelun tai ikävien sanojen tai tekojen kohteeksi. Sitä olisi valmis tekemään mitä vain, ettei omaan lapseen sattuisi ikinä, mutta sehän on mahdotonta. Omaa pakahduttavaa tunnetta lisää se muisto lapsuudesta, miten yhdellä ”viattomalla” kysymyksellä voi pyyhkiä toisen naamalta hymyn epävarmaksi pälyilyksi. Miksi ihmisillä on tarve arvostella muita? Miksi ihmiset sanovat ikäviä asioita? Pohdimme illalla yhdessä Een kanssa tilannetta. Epävarmuus esiintyy eri tavoin ja juhlissa sitä vähän jännittää ja tuntee helposti olonsa vielä epävarmemmaksi. Joku epävarmana menee sivuun seisoskelemaan. Joku taas arvostelee muiden vaatteita, jotta epävarmuus ei näkyisi ulospäin. Ja sitten on ne, joilla ei ole käytöstapoja. Ee nukahti ihan tyytyväisenä. Minusta tuntui kuitenkin pahalta edelleen. Halusin ympäröidä tyttäreni hempeään hattaraan, joka suojelisi koko maailmalta. ”Ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain pehmeää” kuului Finlaysonin slogan joskus. Tartuin puikkoihin ja pehmeimpään lankaan, mitä minulla oli.

unisukat

Olin ostanut Sirdar Snuggly Bunny -lankaa jo joulukuussa, en vain voinut vastustaa langan pehmeyttä. Päätin neuloa niistä Eelle suloisimmat unisukat ikinä. En voi olla turvatyynynä, kun sattuu elämän kolhuissa, mutta voin tehdä sukat tyttärelleni ja ne jalkaan vetäessään hän voi nauttia niiden pehmeydestä ja tulla siitä iloiseksi. Ehkä hän joskus muistaa myös minun kertoneen, että jokaisessa silmukassa on äidin rakkautta. Tässä sukkien perus-speksit ja pikaohje:

Unisukat (koko 32)

Sirdar Snuggly Bunny -lanka

Sukkapuikot nro 5

Luo 26 silmukkaa. Neulo sileää neuletta 12 cm. Tee kantalappu 13 silmukalla sileää neuletta 12 kerrosta neuloen. Tee kantapään kavennukset 4-5-4 -jaolla. Puikoille jää 5 silmukkaa. Poimi kantalapun reunasta 7 silmukkaa. Tee kiilakavennukset 1. puikon lopussa ja 4. puikon alussa, kunnes puikoilla on yhteensä 24 silmukkaa. Neulo sileää neuletta, kunnes jalkaterän pituus on kantapäästä katsottuna 15 cm. Tee kiilakavennukset joka kerroksella, kunnes työssä on jäljellä 8 silmukkaa. Vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele.

pehmoiset sukat

Annoin sukat Eelle ja kerroin, että jokainen silmukka on täynnä rakkautta. Äitiys on välillä raastavaa, raastavinta on päästää irti ja antaa lapsen kokea omat kolhunsa. Siksi vain toivon, että nämä sukat pehmentäisivät iskuja edes vähän.

Pehmein ajatuksin,

Anni

 

 

 

 

Kommentit (4)

Voi, muakin alkoi itkettää! Pelottaa niin kovin että mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun lapset kasvavat ja joutuvat tekemisiin pahan ulkomaailman kanssa 🙈
Ihanan lohdutuksen keksit. Tsemppiä eteenpäin ja kiitos tästä kirjoituksesta!

Lasten kommentit toisillensa ovat kyllä joskus julmia. Ihania ajatuksia olet neulonut sukkiin. <3

Lasten maailman on joskus kauhean julma :/

<3 sitä vain yrittää antaa riittävästi eväitä, että lapsi selviää vastoinkäymisistäkin. Onneksi näitä ikäviä juttuja on kuitenkin tosi harvoin, pääsääntöisesti kaikki on ihanaa <3

Vastaa käyttäjälle Pikku Akka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anni Ignatius

Anni Ignatius

Käsillä tekemiseen hurahtanut äiti, opettaja, haaveilija ja ideapankki. Jos sen voi tehdä itse, itse sen myös teen.

Arkisto

X