Paras vaate syntyy valmiskaavaa muokkaamalla

Kun aloitin ompeluharrastuksen reilu 10 vuotta sitten, olin täysin kaavoihin kangistunut. En siis osannut ajatella mitään muuta kuin valmiiden kaavojen mukaan ompelemista. Noudatin orjallisesti ompelujärjestyksiä. Mitä enemmän olen ommellut, sitä enemmän olen alkanut sooloilla ja oikoakin ompeluissa. Kun kokemus on opettanut vaatteista ja ompelusta yhtä sun toista, ei enää kaavat ohjaa ompelua. Ensin tulee mielikuva, millainen vaate pitäisi olla, sitten lähdetään muokkaamaan kaavaa kohti lopullista tuotosta. Tämä paita syntyi kaavaa ja sen sisarkaavaa yhdistelemällä, suuria muutoksia ei tällä kertaa tarvittu, mutta pieniä muutoksia kuitenkin!

Ensin idea, sitten kaava

Ostin viime keväänä Kimmi-kangaskaupan alennuksista hauskaa neulosta, jossa on tummansinisellä pohjalla minipientä keltaista leopardikuviota. Minulla oli tietty mielikuva vaatteesta, jollaisen neuloksesta haluaisin, mutta en löytänyt sopivaa kaavaa. Sitten Suuri Käsityö -lehden numerossa 4/2020 näkyi aivan ihana collegepusero, jossa oli juuri sitä henkeä, mitä paitaani kaipasinkin. Kaava ei sellasenaan ollut täydellinen. Päätin yhdistellä paidan ja sen sisarkaavan malleja.

Tein siis oman paitani käsityölehden paidan kaavalla, ottaen kuitenkin hihan mekkokaavasta ja jättäen helmaresorin pois. Pääntien korvasin alavaralla, jolloin sain pääntiestä avaramman ja siistimmän. Paidasta tuli aivan ihana ja huippu! Se on löysyydessään mukava kuitenkaan olematta teltta. Paita on todella lämmin näin syksyn viimoissa ja malli muutenkin aivan ihana.

Nyt kun paita on valmis, en voi olla huomaamatta, että tällainen malli taitaa olla minulle muutenkin mieleinen – vuosi sitten tein mekon vähän samantyyppisellä mallilla!

Vaate elämän ehdoilla

Mietin tätä paitaa tehdessäni, onko vaate riittävän siisti. Jos mietin pukeutumistani 10 vuotta sitten, ennen lapsia, kuljin koroissa, nahkahameissa ja ykkösasia vaatteissa oli ulkonäkö ja vasta sitten se, miltä ne tuntuvat päällä. Kaipaan välillä tuota aikaa, mutta toisaalta, nyt elämä näteissä mutta ei mukavissa vaatteissa ei kerta kaikkiaan houkuttele. Haluan temuta ja leikkiä niin oppilaiden kuin omien lasten kanssa ja haluan tehdä sen niin, ettei hame ole korvissa tai paita ei kiristä. Haluan pyöräillä ja hypähdellä mukavissa lenkkareissa sievän korollisen sipsuttelun sijaan.

Vielä jonain päivänä kuljen korkkareilla hamosissa ja kauluspaidoissa. Mutta se ei ole vielä.

Anni