Röyhelömekko tuulipuuvillasta

Kesä on tehnyt hyvää mielelle. Olen muistanut hassutella, se kun on aiemmin päässyt vähän unohtumaan. Olen ehkä myös jaksanut ottaa lapsia syliin ja höpsötellä heidänkin kanssaan. Kaikista huipuinta on, kun alkaa tanssia aivan pöhkösti mainoskatkon musiikkien tahtiin ja muu perhe lähtee mukaan. Ne on niitä onnen hetkiä, joiden toivon muistuvan mieleen, kun muistelen menneitä vanhana kiikkustuolissa.

Onnenhetkiä on ollut myös nähdä tyttären ilo uudesta mekosta ja taas kerran kuvata uutta mekkoa ja ihanaa tytärtä ihan kahdestaan. Jatkoin tuulipuuvillaompeluita haalarin jälkeen ja tällä kertaa ompelin Eelle Fairy wings -röyhelömekon. Kaava tähänkin löytyy uusimmasta Ottobresta 3/2018. Pikkasen on vielä ehkä tuo 110-koko reilu, mutta sehän ei ole kasvavalle lapselle mikään ongelma. Ee ihastui ikihyviksi volankiröyhelöihin eikä edes huomannut, että mekon väri oli ehkä enemmän äidin kuin hänen mieleen. Win-win siis! Mekon takana on kaunis halkio ja rusetti. Nyt ei ihan rusetin väri ollut sävysävyyn kankaan kanssa, mutta olkoot, mustaa nyt sattui löytymään varastoista ja sillä mentiin.

Mekon valmistuttua ehdotin Eelle, että mennäänkös kuvaamaan. Kuvaushetkistä on tullut meille ihan erityisiä. Hän saa olla jakamattoman huomioni kohde, meillä on hauskaa ja saamme niistä hetkistä ihania kuvia muistoksi. Tällä kertaa ehkä vähän hassuteltiinkin. Olikin aika ihanaa, kun ehdotin, että nappaistaiskos tuosta upeasti kukkivasta juhannusruususta oksa päähän ja Ee oli aivan mukana. Juhannusruusu päässään hän viipotteli koko illan kuvaamisten jälkeenkin ja juhannusruusu tuoksui koko kodissa. Illalla vielä sai nuuskutella ruusun tuoksua Een hiuksista. Ehkä nappaamme ruusuja hiuksiin huomennakin.

Mutta hei! Tiesittehän te OMMEL-festareista, jotka järkätään Espoossa ensi viikonloppuna 8.-10.6! Olen aivan kikkarassa odottanut festareita. Paikalle menen ainakin lauantaina, mutta yritän päästä poikkeamaan jo perjantaina. Jos törmätään, niin moikataanhan!

Anni