sormustin - Banneri

Eräässä fb-ryhmässä käytiin keskustelua omasta tyylistä ja ryhdyttiin oikein selfie-puuhiin. Innostuin ottamaan itsestäni kuvan juuri ennen töihin singahtamista kelmeässä hehkulamppuvalossa. Tunsin itseni sateenkaareksi, olihan minulla sentään kuosillinen paita (uusin ompelukseni) Aita-trikoosta. Minun tunnusmerkkini kun ovat (päästä varpaisiin) tiukka ponnari, rillit, punaiset huulet, mustat vaatteet (k a i k k i) ja korot. Villeimmillään olen harmaa, joskus jopa valkoinen.

Kauhukseni luin ketjusta, että jossain päin Suomea opettajia on koulutettu, ettei saisi pukeutua mustaan, koska silloin opettaja on vaikeasti lähestyttävä. Joissain kouluissa kuulemma on kiellettyä pukeutua kokomustaan. (Näitä ei kerrottu ketjussa moralisoiden, vaan minulla oli myös mustuuden kanssasisaria.) Olen huuli pyöreänä: Tänä maailman aikana?! Nyt olen anarkisti. Olen sitä mieltä, että lähestyttävyyden tekee se, miten on ja käyttäytyy, ei se, miten pukeutuu. Olen sitä mieltä, että olen mukavampi ja siten myös lähestyttävämpi, jos viihdyn vaatteissani, vaikka ne olisivatkin mustat. Vaatteeni eivät ole aatteeni ellei aatteena pidä sitä, että musta on mielestäni tyylikkäin ja kaunein väri. Ja tänä suvaitsevaisuuden aikana uskallan väittää, että olen mustien vaatteideni alla ihminen ja ehkä jopa ihan kivakin. 

Autenttinen kuva autenttisessa ympäristössä eli en siivonnut tällä kertaa kuvaa varten.

Mustista ajatuksista huolimatta oikein valoisaa viikon jatkoa!

Anni

ps. Lakkasin eilen kynteni mustiksi. Onkohan musta jo addiktio?

Kommentit (4)

Mä oon kans samaa mieltä, että ei hapannaama muutu ilosemmaksi, vaikka pukeutuis kaikkiin sateenkaareväreihin ja ilonen ei taas muutu synkemmäksi, vaikka olis kokomustaa päällä. Et ainakaan sun blogin kuvissa näytä yhtään vaikeasti lähestyttävältä, iloiselta ihmiseltä enemmänkin.
Jokaisella on kai vielä vapaus tykätä mistä väristä haluaa. Mullakin se mieltymys sinne mustaan menee ja jos joku valittaa niin pistän vähä viel enemmän mustaa 😀

Hyvin pohdittu! Aika erikoista olisi, jos ihmisen persoonallisuus ja lähestyttävyys muuttuisivat vain vaatteiden väriä vaihtamalla. Kyllä mörökölli on aina mörökölli, vaikka pukeutuisi pinkkiin, ja vastaavasti avoimuus ei vähenny mustan asun myötä. Ainakaan minusta 😉 .

🙂 Iloiseksi itsekin koen itseni! Joo ja oon ihan samanlainen, jos joku provosoituu, provosoin.

Vastaa käyttäjälle Sormustimen Anni Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anni Ignatius

Anni Ignatius

Käsillä tekemiseen hurahtanut äiti, opettaja, haaveilija ja ideapankki. Jos sen voi tehdä itse, itse sen myös teen.

Arkisto

X