Yleinen 17.1.2016
TEKSTI Johanna

Milon unikoulu

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Johnny totesi viime viikon torstaina, että seuraavana päivänä aloitamme unikoulun. Taisi tulla miehen mitta täyteen, kun Milo heräilee jo illasta ennen kuin käymme nukkumaan pahimmillaan 8 kertaa ja tähän päälle sitten tietysti loput yöheräilyt, joita riittää ihan liiaksi. Kaikki ymmärtää, että meillä ei ole iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen lainkaan rentouttavaa, vaan minä olen jatkuvassa valmiustilassa odottaen ja peläten sitä, koska poika taas herää itkemään ja tämä jos joku on todella kuluttavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Milo on heräillyt aina eikä ole kertaakaan nukkunut kokonaista yötä, ei lähellekään enkä tätä odotakaan, sillä myös Amalia on ollut aina huono nukkumaan. Onneksi iän karttuessa tämä on helpottanut ja nykyisin tyttö nukkuu jo oikein hyvin.

IMG_9748

Milo ei rauhoittunut tutilla eikä silittelyllä vaan vaati aina tissiä nukahtaakseen uudestaan. Niinpä jouduin yksin hoitaa ilta- ja yöheräilyt ja välillä olin niin ärtynyt iltaheräilyihin, että kirosin ja jupisin rumia sanoja lapsestamme koko matkan, kun kävelin alakerrasta portaat yläkertaan makuuhuoneen ovelle asti. Sitten hiljenin, otin lapseni rinnalle ja ärsytys katosi saman tien ja imettelin kaikessa rauhassa katsellen samalla kaunista lastamme. Sitten hetken päästä taas sama homma!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt tovin aikaa Milo on onneksi hyväksynyt myös isin hoitamaan heräilyjä alkuillasta ja tämä on ollut helpottavaa.

Olimme suunnitelleet unikoulua niin, että isi hoitaisi alkuyön ja minä loppuyön, mutta sitten rakas mieheni ilmoittikin hoitavansa koko homman. Sovimme, että minä tulen kehiin vasta sitten, kun mikään ei auta, mutta vain rauhoittelemaan en missään nimessä imettämään!

Laitoin Milon nukkumaan normaalisti imettäen ensin, poika ei kuitenkaan nukahtanut vaan jouduin ottamaan hänet syliini takaisin. Hetken päästä laitoin hänet takaisin sänkyyn, mutta uni ei tullut. Niinpä isi tuli jo tässä vaiheessa ja auttoi poikamme unten maille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen herääminen oli vartin päästä nukahtamisesta ja tämä on Milolle siis joka päiväistä. Isi meni silittelemään ja poika nukahti nopeasti. Seuraava herääminen oli tunnin päästä tästä ja nyt poika protestoi jo enemmän. Minä nukuin sohvalla ja heräilin aina välillä, kun Milo itki ja kahteen otteeseen olin jo portailla, mutta pysyin silti pois makuuhuoneesta.

Ajattelin itsekkäästi, että olen uneni ansainnut, sillä olen valvonut Milon kanssa nyt hieman yli vuoden imettäen häntä joka yö ja todella monta kuukautta yli kymmenen kertaa yössä. Tunnen myös poikani itkun ja tiesin ettei hänellä ole mitään hätää isänsä kanssa.

Lopulta raportti ensimmäisestä yöstä oli aika karu, sillä Milo oli itkenyt yhteensä 5 tunnin ajan. Sitkeä poika ja arvasimme me, ettei hän tule päästämään isäänsä helpolla.

Milo nukkuu aina alkuyön pinnasängyssä ja loppuyön vieressäni. Tämä sopii hyvin eikä tarkoituksenamme ole saada häntä nukkumaan koko yötä omassa pedissä. Isikin oli jossain vaiheessa ottanut Milon viereensä nukkumaan ja oli aika liikuttavaa, kun pieni nyrkki oli yrittänyt puristaa isin tissiä, kun murunen oli kokeillut onko se äidin rinta siinä. Loppuyöstä Milo oli hamunnut suullaan niin kovin, että tutti oli tipahtanut koko ajan ja silloin alkoi olla jo ihan hirmuinen tissin kaipuu.

Aamulla olin aivan pöyristynyt, kun isi toi hymyilevän Milon luokseni alakertaan vasta hieman ennen kahdeksaa. Olin ajatellut nousevani pojan kanssa aamuyöstä, kun tissinälkä olisi suurimmillaan ja tästä olisi aamumme sitten alkanut. Näin kävi aikoinaan Amalian kanssa ja sitten aika nopeasti yöunet alkoivat jatkua viidestä pidempään.

IMG_9746

Olin nukkunut hämmästyttävän hyvin ja voin kertoa, että olo oli kyllä erilainen kuin normaalisti. Uni on vain niin hirmuisen tärkeää. Fiilis oli ihan katossa, olimme onnistuneet ja selvinneet ensimmäisestä yöstä ja Milokin vaikutti tyytyväiseltä normaalilta riiviöltä. Kun vuoden on valvonut ja yhtäkkiä saa nukkua niin ettei oikeasti tarvitse nousta ja herätä jatkuvasti on olo ollut aika uskomaton!

Ei tätä vauhtiveikkoa taho saada enää kuvattuakaan!

Ei tätä vauhtiveikkoa taho saada enää kuvattuakaan!

Seuraavana yönä Milo heräsi tunnin välein, mutta rauhoittui paljon nopeammin. Pisin rauhoittelu oli vain puoli tuntia ja isi selvisi hienosti tästäkin yöstä ihan yksin.

Viikonlopun ollessa ohi mietimme kuinkahan tulee käymään, kun minä astun puikkoihin, mutta kaikki menikin ihan huippuhyvin. Otin yövastuun puoli kaksitoista ja nappasin samalla Milon viereeni. Hän rauhoittui 20 minuutissa ja muistaakseni heräsi tämän jälkeen vain yhden kerran korkeintaan kaksi ja rauhoittuminen tapahtui välittömästi.

Neljäs yö oli jo ihan täydellinen, sillä alkuyöstä heräilyjä oli vain muutama ja minun vastuuvuorollani vain yksi ainoa. Uskomatonta! Viides yö oli vähän huonompi ja Milo heräili aika monta kertaa, mutta rauhoittui nopeasti. Kuudes yö meni kivasti, kaksi herätystä alkuillasta, jotka hoituivat tutin annolla ja toinen parilla silityksellä. Loppuyönä Milo oli pirteänä hereillä jonkun aikaa, mutta kävi sitten takaisin maate touhuttuaan aikansa vieressäni.

Yöimetys on siis päättynyt onnistuneesti ja päiväimetys jatkuu varmasti vielä pidemmän aikaa, sillä Milolla ei ole vielä sopivaa maitoa ja tämä imetys on meille molemmille tärkeää. Käytimme unikoulumuotona tassu-unikoulua, joka on lapselle ja vanhemmille varmasti se mieluisin tai ainakin meidän perheellemme se oli hyvä valinta

PS. Nyt huhuilen vielä viimeisen kerran Nettaa, joka on voittanut Philips Avent uGrow -videoitkuhälyttimen kommentilla: Oi mukana ollaan ? Olen yrittänyt tavoitella sinua Netta jo useamman kerran, joten laittaisitko pikaisesti sähköpostiosoitetta tulemaan, niin olen sinuun yhteydessä ja saadaan itkuhälytin postiin!! Odottelen viestiäsi kaksi vuorokautta ja pidän sitten uuden arvonnan jos et ota yhteyttä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (14)

Nukuin sohvalla kaksi yötä ja kolmantena menin sänkyyn 🙂 Tsemppiä unikouluun <3 <3




0
1 vastaus

Sulla on Johanna todella hieno mies, muuta en osaa sanoa!




0
1 vastaus

Olen todellakin samaa mieltä!




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

Johnny on aivan mahtava isä ja puoliso <3 <3




0
1 vastaus

Iskä onkin yleensä näissä hommissa parempi. Iskä ei tuoksu ruualle eikä ole se totuttu ruuanantaja. Äidillä häiritsee myös tunteet. Hyvä kuulla, että unikoulu on auttanut. Se on sekä äidille, että lapselle parempi, että saavat kunnolla / paremmin nukuttua. Lapsi itsekin kärsii huonosti nukkumisesta…




0
1 vastaus

Totta! On tää upeaa nyt, kun ei tarvitse öisin imettää ja Milokin nukkuu todella paljon paremmin <3




0
1 vastaus

Olen täysin samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa. Johnny on ihana mies! Kymmenen pistettä. Tekstiä lukiessa miltei itkin. Meillä herätään öisin vieläkin vaikka ikää jo pian 1v3kk. Tosin ei todellakaan noin monta kertaa kuin teillä mutta kun reilu vuoden elää katkonaisilla öillä… Harvoja öitä nukutaan illasta aamuun. Äiti ei vaan malta olla imettämättä. Ehkä pitäisi…!




0
1 vastaus

Voih Titiuu <3 Johnny on kyllä aivan mahtava isä ja puoliso <3 Meillä nautitaan imetyshetkistä nyt tosi monta kertaa päivän aikana, näin on parempi <3 Tsemppiä Teille! <3




0
1 vastaus

Hieno juttu että unikoulu onnustui! Meilläkin oli huonosti nukkuva poika joten tiedän miten horroria ne yöt on…Tykkään muuten kovasti blogistasi :-).




0
1 vastaus

Voi kiitos Tiina <3 Joo ei se jatkuva heräily herkkua ole!




0
1 vastaus

Voi kun kiva kuulla. Mekin taidettaisiin tarvita jotain koska itsellään tämä ei parane.. N on alkanut purra tissiä päivittäin ja se jos mikä saa mun veren kiehumaan. Joku vaivaa muutenkin kun saa olla imettämässä tunnin välein päivin öin. Eikä olo valitettavasti varmaan helpotu sillä ensi viikolla joudumme maitoaltistukseen 🙁




0
1 vastaus

Voih teitä <3 Tsemppirutistukset sinne <3 <3




0
1 vastaus

Kerroit nukkuneesi ensimmäisen/-set yöt sohvalla niin mietin, että monentenako yönä nukuit omassa sängyssä? Meillä unikoulu parhaillaan menossa mutta mietityttää koska voin siirtyä sohvalta makkariin, jossa vauvakin nukkuu.




0
1 vastaus

Nukuin sohvalla kaksi yötä ja kolmantena menin sänkyyn 🙂 Tsemppiä unikouluun <3 <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Sydän vähän kallellaan
Tervetuloa lukemaan blogia arjen iloista ja suruista. Blogia kirjoittaa reilu kolmekymppinen 6 vuotiaan Amalian ja 3 vuotiaan Milon äiti. Perheeseen odotetaan kolmatta lasta, pientä syysvauvaa! Blogissa on paljon juttua lapsista ja äitiydestä. Mukana myös omakotitalon sisustamista ja ruokajuttuja! Voit laittaa halutessasi sähköpostia osoitteeseen: amalianharvinainen@suomi24.fi

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: