Yleinen 22.2.2015
TEKSTI Johanna

Sunnuntai heipat

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Meillä on takana tosi kiva viikko lukuunottamatta eilistä päivää, jolloin tämä äiti oli kiukkuinen kuin ampiainen. Oli meillä lauantaina toki mukaviakin hetkiä, kuten äidin ja tyttären yhteinen leffan katselu olohuoneessa Milon nukkuessa ulkona ja isin katsellessa hiihtoa.

Harmitti kuitenkin kun odotin viikonloppua kuin kuuta nousevaa ja sitten lauantai menikin kiukutellessa. Onneksi sentään tämä päivä on ainakin alkanut paremmin!

Monesti tuntuu, että arki yksin lasten kanssa sujuu paljon paremmin kuin viikonloppu, jolloin täällä on tuo yksi tohelo häsläämässä 😉
Tuntuuko kenestäkään teistä samalta?

Milo <3

Milo <3

Amalia <3

Amalia <3

Voitteko uskoa, että Milo on jo kaksi kuukautta, aika menee ihan hirmuista vauhtia. Amaliasta ei löytynyt yhtään hymykuvaa kahden kuukauden paikkeilta, kun taas Milo on yhtä hymyä aina kun hänelle puhuu tai häntä katsoo. Poika on myös kova jutustelemaan.

Milo 2 kuukautta

Milo 2 kuukautta

Amalia 2 kuukautta

Amalia 2 kuukautta

Mukavaa sunnuntain jatkoa muruset! <3

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (18)

Voi miten ihana kommentti, kiitos Eija <3 <3




0
1 vastaus

Sellaista se joskus on, ei aina voi olla iloinen ja hyväntuulinen 🙂 Ja allekirjoitan ton kyllä, että tuntuu melkeen helpommalta joskus jatkaa samaan malliin kuin arkipäivisin, se johtuu kai siitä että toinen ei ole tottunut niin paljoa ”häsläänään” siinä joukossa jatkuvasti, vaikka joukkoon kuuluukin.

Milossa ja Amaliassa on kyllä aika paljon samaa näköä, jännä nähdä miltä Milo näyttää kasvaessaan lisää 🙂 Kiva oli lukea taas teidän kuulumisia, mukavia päiviä teille <3




0
1 vastaus

Näinhän se on lillamy! 🙂 Sisarukset muistuttavat tosiaan jonkun verran toisiaan <3 Kiva kuulla, että kuulumisia oli mukava lueskella, mukavia päiviä sinnekin <3




0
1 vastaus

voi kuule! täällä toinen kiukkuinen ampiainen, ja kyllä arki tuntuu sujuvan välillä helpommin ilman miestä 😉 oikeasti hän on korvaamaton mutta kai nämä jotkut hormonit… kiitos ihanasta blogista! niin aito ja elämänmakuinen! <3




0
1 vastaus

Hahhhaaa ihana kuulla, että joukosta löytyy muitakin kiukkupusseja 😉 Korvaamaton tuo Johnnykin on <3
Ja kiitos, kauniisti sanottu <3




0
1 vastaus

Täysin sama fiilis viikonlopuista. Jotenkin sitä on oppinut olemaan yksin muksujen kanssa ja että apua ei ole. Ja sitten iskee viikonloppu. Joko sitä apua on tai sitten sitä odottais eikä sitä saa. Ja kauheet paineet koko viikonlopulle ja sit jo riidelläänki




0
1 vastaus

Voi voi näinhän se on! 🙂




0
1 vastaus

Kyllä minä ainakin odotan innolla viikonloppuja! Meillä tosin 3lasta, joten viikonloppuna on hyvä saada toinen käsipari avuksi. Ja kivaa että saa nukkua pitkään.




0
1 vastaus

Odotan mäkin, mutta toisinaan menee plörinäksi 😉 Onhan noista miehistä oikeasti paljon apua <3




0
1 vastaus

Huonoja päiviä tulee aina joskus ja ne pitää sallia itselleen ja antaa anteeksi. 🙂
Ihania kuvia lapsista! <3
Ihanaa sunnuntaipäivää teidän perheelle!




0
1 vastaus

Totta ja kiitos taas Selina <3
Sunnuntaipäivä olikin tosi ihana! Mukavaa kohta koittavaa viikonloppua! <3




0
1 vastaus

kun lapset itsellä pieniä,oli hyvin tuttu tunne




0
1 vastaus

Hih, varmasti 🙂




0
1 vastaus

Niin tuttu tunne, vaikka kyllä sitä tiukan paikan tullen myös arvostaa, että on kaksi käsiparia kotona.




0
1 vastaus

Onhan nuo miehet oikeasti korvaamattomia <3




0
1 vastaus

Voi tuota pikku miestä kuinka suloinen hän on. Itse olin eilen serkkuni lapsen kastejuhlissa hänkin on 2 kuukautta.




0
1 vastaus

Voi kiitos <3 Saman ikäinen pieni <3




0
1 vastaus

Voi Johanna, kyllä sitä kaikenlaista tulee ajateltua..Minusta teidän perhe on niin ihana, kielteisetkin tunteet saa näyttää mutta riidat sovitaan niin etteivät jää painolastiksi. Tämä blogi on niin kiva kun se on elämänmakuinen eikä mikään kulissi. Ja muksuista on niin suloisia kuvia 🙂




0
1 vastaus

Voi miten ihana kommentti, kiitos Eija <3 <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Sydän vähän kallellaan
Tervetuloa lukemaan blogia arjen iloista ja suruista. Blogia kirjoittaa reilu kolmekymppinen 6 vuotiaan Amalian ja 3 vuotiaan Milon äiti. Perheeseen odotetaan kolmatta lasta, pientä syysvauvaa! Blogissa on paljon juttua lapsista ja äitiydestä. Mukana myös omakotitalon sisustamista ja ruokajuttuja! Voit laittaa halutessasi sähköpostia osoitteeseen: amalianharvinainen@suomi24.fi

Arkisto

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: