Yleinen 21.8.2017
TEKSTI Johanna

Surullinen viikonloppu

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Hyvin surullinen viikonloppu takana. Tunteet ovat heitelleet todella pahasti, toisinaan olen itkenyt, mutta enimmäkseen olo on ollut hyvin kiukkuinen ja mieli on ollut todella maassa. Tälläisinä hetkinä pitäisi pitää omia läheisiä hyvänä, halia ja rakastaa enemmän, mutta sitä en kuitenkaan ole tehnyt, vaan olen purkanut näille tärkeimmilleni pahaa oloani kiukuttelemalla ja olemalla ilkeä. Nyt tätä kirjoittaessa oma käytös tuntuu pahalta, vaikka anteeksi olen tietysti lapsilta ja Johnnylta pyytänyt. Mieli on hyvin herkillä ja Turun tapahtumat pyörivät mielessä jatkuvasti.

Elämä kuitenkin jatkuu eikä meidän pienet lapset tiedä näistä hirvittävistä tapahtumista mitään. He elävät hetkessä, nauravat, kiukkuavat, leikkivät, hassuttelevat ja elävät elämää onnellisina ja lupaan yrittää elää heidän tavallaan, sillä sen he ansaitsevat.

sisarussuhde

Keskityn nyt näihin:

* luen uutisia vähemmän, etenkin ollessani lasten kanssa

* hymyilen, sillä se antaa hyvää oloa ja voimaa voida paremmin

* mietin mielessäni tai sanon jopa ihan ääneen: olen onnellinen!

* olen läsnä lapsille ja elän hetkessä

* itken, kun itkettää, mutta yritän kaikin keinoin pitää kiukun tunteet hallinnassa

* meditoin

* otan etäisyyttä kaikelle negatiiviselle

* teen asioita, jotka tuottavat nautintoa ja hyvää oloa

* puhun pahasta olosta (lauantaina lähdin siskoni luokse illalla, istuimme ulkona ja puhuimme ja puhuimme ja olo helpotti paljon. Ennen kotiinlähtöä rutistin siskoani kiitokseksi)

* jätän kännykän selaamisen iltaisin, keskityn ennemmin sarjan katseluun yhdessä Johnnyn kanssa

* muistan höpötellä mieheni kanssa joka ilta ainakin hetken aikaa, keskityn toiseen, olen lähellä ja rakastan..

Voimia kaikille

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (15)

Voi Katja, haleja sinne kovasti <3 <3




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

Menikö joku läheinen?




0
1 vastaus

Ei




0
1 vastaus

❤️




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

Itselläkin ollut tunteet pinnassa ja pasmat meni sekaisin Turun tapahtumien vuoksi. Onneksi omista sukulaisista kukaan ei kuollut tai ollut lähelläkään tapahtumaa. Jotenkin niin epätodellinen olo. Voiko meidän ihanassa pikku-Suomessa tälläista tapahtua? Näköjään voi.. Voimia myös sinulle Johanna ❤




0
1 vastaus

Kiitos <3 Samoja mietteitä..




0
1 vastaus

Oli kyllä raskas viikonloppu. Tytär asuu Turussa niin väkisin alkaa ajattelemaan miten olisi voinut olla paikalla juuri tuolloin 🙁 Voi vaan olla kiitollinen että tyttö oli tapahtumien aikaan omassa kodissaan turvassa. Voimia sullekin <3




0
1 vastaus

Voi Katja, haleja sinne kovasti <3 <3




0
1 vastaus

Jos asioita alkaisi liikaa miettiin ja purkaa pahaaoloansa perheeseensä aina kun jotain pahaa tapahtuu, niin ei tässä elämässä muuta enään olisikaa, asioille ja tapahtuneille mitä pieni ihminen ei voi tehdä yhtään mitään ja varsinkaan ei koske perhettäsi. Sinulla terveet lapset ja mies, joillakin ei ole sitäkään vähää.




0
1 vastaus

Itse vältän aktiivisesti asian yletöntä mässäilyä. Yksi klikkaus iltapäivälehden otsikosta päivässä riittää, kaikkea ei tarvitse lukea. Varsinaista ””somea” en käytä, joten facebook ei työnnä lisää pahaa mieltä tai järkytystä päiviini. Olen rajannut kotini asian ulkopuolelle, eikä täällä siis aiheesta puhuta kuin lasten aloitteesta korkeintaan. Heille siis vastataan, jos heillä on mietteitä tai kysyttävää, mutta muuten täällä ei saa kauhistella tai spekuloida.
Näillä keinoin minä selviän.
En suostu pelkäämään, vaikka tietämättömyys ja kaaos perjantaina pelottivatkin. En kuitenkaan halua antaa pahalla yhtään enempää tilaa tai valtaa.




0
1 vastaus

Hienoja ajatuksia, kiitos kommentistasi <3 <3




0
1 vastaus

Mulle kosketti Turun tapahtuma todella paljon kun siskoni ja hänen poikaystävänsä asuvat Turussa.Onneksi he olivat muualla taphtuman aikana.Mutta silti on pelko siskon puolesta kun hän asuu sielä.Itse yritän elää päivä kerralla kun ei koskaan tiedä koska on viimeinen päivä.Voimia sinulle Johanna.




0
1 vastaus

Varmasti on hirmuinen pelko edelleen 🙁 Päivä kerrallaan, näin todella on elettävä <3 Hali sinne <3 <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Sydän vähän kallellaan
Tervetuloa lukemaan blogia arjen iloista ja suruista. Blogia kirjoittaa reilu kolmekymppinen 6 vuotiaan Amalian ja 3 vuotiaan Milon äiti. Perheeseen odotetaan kolmatta lasta, pientä syysvauvaa! Blogissa on paljon juttua lapsista ja äitiydestä. Mukana myös omakotitalon sisustamista ja ruokajuttuja! Voit laittaa halutessasi sähköpostia osoitteeseen: amalianharvinainen@suomi24.fi

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: