Yleinen 13.3.2017
TEKSTI Johanna

Täydellinen lauantai

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Johnny on ollut muutamia viikonloppuja pois kotoa ja odotin viime viikonloppua ihan hirmuisesti, sillä isi oli meidän kanssa kotona. Ja ihanaahan meillä oli ja lauantaipäivä oli kokonaisuudessaan aivan täydellinen. Amalialla ei ollut koko päivänä leikkikavereita ja tyttö oli meidän kanssa koko päivän. Lapset leikkivät keskenään kivoja leikkejä ja aamu alkoi koko perheen uintireissulla. Johnnylla oli uikkarit yllätys yllätys taas kerran kateissa, joten kaupan kautta oli ajeltava hakemaan miehelle uimapökät. Johnny on uskomaton noiden uimahousujen kanssa, milloin ottaa väärän ukon uikkarit uimahallista, milloin taas jättää omansa halliin. Kerran mies on ollut uimahousut nurinpäin uimassa eikä edes meinannut niitä käydä kääntämässä ennen kuin emäntä ärähti.

Uimahallissa oli kivaa ja lapset nauttivat uimisesta. Amalia ui sukeltamalla pitkän matkan ja oli ihan fiiliksissä. Milo sukelteli hienosti ja vesileikit olivat pojan mieleen. Milo tuppaa vaihtamaan allasta aika tiuhaan, joten oli kiva, kun isi oli mukana niin Amalian ei tarvinnut hyppiä pikkuveljen mukana.

Uinnin jälkeen tilasimme ranskalaisia, tosin Milo söi ensin pilttiä ja äiti tyytyi ruisleipään. Lapset saivat myös hieman herkkuja, molemmat valitsivat samanlaiset jädet ja Amalia vielä lisäksi vaaleanpunaisen donitsin. Itse olen pystynyt olla herkutta reilu viikon ja täytyy sanoa, että helppoa on ollut. Olen korvannut iltaherkuttelun syömällä iltapalaa, jonka ennen aina skippasin ja korvasin sitten sipseillä ja suklaalla.

Kotona Milo kävi heti päiväunille ja Amalia halusi vaahtokylpyyn. Tyttö kylpi aika kauan, jonka jälkeen aloimme valmistaa yhdessä päivälliseksi kanatortilloita. Tällä välin isi otti kahden tunnin päivälevon ja on muuten ihana nukkua uinnin jälkeen lämpimän viltin alla.

Päivällisen jälkeen lähdimme kauppaan ostamaan Amalian ystävälle syntymäpäivälahjaa ja Milo jaksoi kävellä koko matkan kaupalle asti. Aurinko paistoi ihanasti, mutta jo takaisin tullessa alkoi hämärtyä. Reissu kesti aika kauan, mutta mihinkäs meillä kiire oli. Kotimatkalla soitin pikkuveljelleni josko saisimme piipahtaa heillä kylässä ja saimmehan me. Haimme kotoa auton ja hurautimme veljelleni ja hänen tyttöystävälleen. Lapset ihailivat veljeni tyttöystävän käärmettä ja minä olin saada slaagin, kun käärmettä oltiin kuljettamassa olohuoneeseen. Kiljuin kovaa, läikytin kahvit sohvalle ja hyppäsin melkein veljeni syliin. Onneksi käärme vietiin pois, mutta minä kiljaisin vielä uudestaan, kun astuin koiran lelun päälle ja jotenkin kuvittelin sen olevan käärme. Mä pelkään siis todella paljon käärmeitä, ne on ihan kamalia. Milo oli silittänyt reippaasti käärmettä ja Amaliakin tykkää matelijoista.

Kotona katselimme vielä Putouksen ja samalla lasten hurjaa moporundia, jonka jälkeen laitoimme lapsukaiset nukkumaan. Rakastan näitä hetkiä, kun me vanhemmat saamme nauttia onnelliset hymyt naamalla lapsistamme ja heidän hassutuksista. Näinä hetkinä tiedän meidän molempien ajattelevan kuinka ihana perhe meillä onkaan.

Loppuilta jatkui Johnnyn kanssa hyvän uuden sarjan parissa, jota katselimme kaksi kokonaista jaksoa ja vielä kolmannesta hurjat viisi minuuttia, kunnes emäntä sammui.

äiti ja isi

Ihan täydellinen lauantaipäivä

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (10)

Kiitos ihana <3 <3




0
1 vastaus

Minkä uuden sarjan katoitte+ Miten teet kanatortilat?




0
1 vastaus

Isänmaan puolesta, on tosi hyvä, aloitettiin ihan alusta, mutta tätä on netflixissä useampi kausi 🙂 Mä julkasen tänään ruokaohjeen kanatortilloista 🙂




0
1 vastaus

Voi teitä ihania. Awww:-)




0
1 vastaus

Hihhiii ihana Eija, kiitos taas <3 <3




0
1 vastaus

Kuulostaa täydelliseltä!




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

Täällä myös käärmekammoinen. Pahaksi onneksi asutaan paikassa jossa seikkailee kyitä. Muutaman kerran olen tavannut kyyn puolen metrin päästä jolloin sekä minä että kyy ollaan lähdetty hurjaa vauhtia eri suuntiin mutta viime kesänä jouduin kohtaamaann kyyn silmästä silmään. Vieläkin puistattaa ja kevättä kohden pelottaa päivä päivältä enemmän.




0
1 vastaus

Hui saakeli, ihan kammottavaa!!! 🙁




0
1 vastaus

Amalia ja Milo on suloisia, tulee mieleen lukiessa kun omat lapset oli pieniä nyt he on jo isoja aikuisuuden rajamailla. Kiitos ihanasta blogista




0
1 vastaus

Kiitos ihana <3 <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Sydän vähän kallellaan
Tervetuloa lukemaan blogia arjen iloista ja suruista. Blogia kirjoittaa reilu kolmekymppinen 6 vuotiaan Amalian ja 3 vuotiaan Milon äiti. Perheeseen odotetaan kolmatta lasta, pientä syysvauvaa! Blogissa on paljon juttua lapsista ja äitiydestä. Mukana myös omakotitalon sisustamista ja ruokajuttuja! Voit laittaa halutessasi sähköpostia osoitteeseen: amalianharvinainen@suomi24.fi

Arkisto

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: