Yleinen 30.9.2016

Aika lentää vähän liiankin nopeasti.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Ensimmäinen kunnon syysmyrsky. Ei siinä mitään mutta kun se oli eilen ja sen mukaan syksy olisi vasta alussa. Mutta ehei, lokakuu alkaa näillä näppäimillä.

Hammasharjan akku on aina loppu. Ei oikeasti aina, mutta siltä se tuntuu. Juuri minä sen vasta latasin. Jep, kaksi viikkoa sitten.
Maanantai masennus vaihtuu hyvin äkkiä perjantai fiilikseen. Ihan pelottavan äkkiä.
Ei minulla nyt niin kauan juoksemisesta ole taas taukoa ollut. Juurihan minä kävin lenkillä. Jep, elokuussa kun alkoi kesälomani…
Juurihan minä sääreni ajelin. Mitenkäs ne nyt jo voi tuolta näyttää…Pikakasvua vai ajan lentämistä?
Juurihan minä vasta palasin takaisin töihin. Mutta kappas, mamma ja tytöt juhlivat puolivuotis hoitopäivää edellispäivänä.
Juurihan minä olin se 19-vuotias pikkuteini ensimmäistä kertaa äitiysneuvolassa.
Juurihan minä olin se parikymppinen pikkuLaura lykkäämässä ensimmäistä lastani ulos Tyksin synnärillä. Ja tiedättekö, tästä hetkestä on ensi viikolla aikaa kolme vuotta. Kolme kokonaista vuotta.
Hassuinta tässä on se, että tuntuu etten olisi siitä hetkestä vanhentunut päivääkään. Fyysisesti kyllä, kuten silmäpussit ja rupsahtaneempi olemus kertoo. Mutta henkisesti, henkisesti olen kypsynyt mutten kerinnyt vanhentumaan. Vuodet ovat vierineet niin nopeasti ohitse, etten voi millään uskoa olevani jo 23-vuotias. En voi millään uskoa että olen ollut ajokortin haltija jo viisi vuotta. Hetken päästä voin sanoa että rippukoulustani on jo kymmenen vuotta. Ou dear… APUA! Ikäkriisi, se on täällä. Tai oikeastaan ei ikäkriisi, vaan enemmänkin kriisi ajan nopeasta kulumisesta. Niin nopeasta että tuntuu etten aina pysy perässä. Mitäpä jos viiden vuoden päästä havahdun etten muista mitään kuluneista vuosista? Mitäpä jos aika kuluu niin nopeasti etten kirjaimellisesti pysy perässä ja pysty keskittymään siihen hetkeen? Vai johtuuko tämä tunne vain näistä todella ruuhkaisista ja mullistavista vuosista?
Yksi hetki myös tänään kolahti oikeaan ikäkriisiin aika pahasti. Kävin  kauppakeskus Skanssin R-kioskilta hakemassa passeja ja huomasin nuorison kerääntyneen lavan ympärille odottamaan jotain. Koska Skanssiaiset, ajattelin kenties Robinin tai vastaavaan esiintyvän siellä. Hetken päästä lavalle kuitenkin nousi kaksi minulle täysin tuntematonta ihmistä ja kohta kaikki jo hurrasivat sekä kiljuivat. Mainoksesta näin että he olivat tubettajia. Aivan nevähööd minulle ja kyllä kolahti, luulin olevani vielä nuori ja ajanhermoilla. Vanha mikä vanha…Niin ja toinen että ei vaan minulta enää niin usein tivata papereita ostaessani alkoholia. Tänään Alkossa asioidessani näytin ne ihan automaattisesti koska en halunnut ottaa riskiä ettei niitä kysyttäisikään.
Rakas aika, joskus sinä todella voisit pysähtyä. Edes hetkeksi.
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

no voihan sen noinki ajatella, ehkä teen näin 😉 ja hei on sullakin vielä vuosia ennen pyöreitä 😉

1 vastaus

No mutta 23 on vielä onneksi tosi vähän! Mutta minä, jo 27v! Huii 30 kriisi! Sulla on vielä 25 juhlatkin edessä 😉

1 vastaus

no voihan sen noinki ajatella, ehkä teen näin 😉 ja hei on sullakin vielä vuosia ennen pyöreitä 😉

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tehtävä­nimikkeenä Laura
Inhimillisen, sormenjäljillä ja leivänmuruilla koristellun äitiyden puolesta. Rehellistä vertaistukea niille äideille joiden pullat tulevat pakkasesta ja nurkissa pyörii design-valaisimien sijaan villakoiria. Kaunista, rakkauden täyteistä, rehellistä ja joskus jopa vähän karua arkea. Kirjoitusten takana häärii 25-vuotias kolmen prinsessan äiti Turun seudulta. Yhteyttä voi ottaa: tehtavanimikkeena@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Katsottiin tyttöjen kanssa yksi päivä vanhoja valokuvia. " Äiti katso mamman sylissä on Ilona"😍😂 #tb#1993#mymom#samastamuotista#meitsi

tehtavanimikkeenablogi

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: